Elämäni ensimmäinen virtuaalisetteri (ihan ensimäinen)

Tänään lähdin hakemaan Aaron, vaikka pembrokin omistajalle jouduin sanomaan, että joulukiireiltä en kerkiä koiraa hakemaan. Myös ilmoitin bouvier des ardennesin omistajalle, että ennen uutta vuotta en varmastikaan kerkiä urosta hakemaan. Aaro vaan nyt sattui olemaan niin lähellä ja niin helposti haettavissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun oli vain pakkoa hakea yksi karvaturpa kuolaamaan pöydän ääreen juuri jouluna.

Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.

Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.

Teinte saapui vihdoin!

Teintestä jää ihan vain Teinte, koska jotenkin Tente ei vain iske. Teinte on nyt kotiutunut meille ja vähän on ollut ongelmia matkassa sekä joulukiirettä, joten päivitykset ovat olleet vähäisiä. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että elämä hymyilee ja iloa on vaikka muille jakaa. Koiria pitäisi tulla useampikin kappale tähän taloon vuoden vaihteen tienoilla - ainakin welsh corgi pembroke ja bouvier des ardennes, vaikka juuri Teintekin vasta kotiutui.

Pakko kehua Lunaa. Peräkkäisistä kokeista tyttö nappasi itselleen ykköset ja nyt ollaan siirrytty tokossa jo AVO-luokkaan!

-3 + 2 = -1

Suomenajokoirakantamme on vähentynyt kolmella. Harmittaa, mutta onneksi tulen näkemään kaikkia kolmea vielä! Muuttivat onneksi vain uusiin koteihin. Omia kasvattejahan ne vain ovat, mutta kuitenkin sydämmessäni tuntuu olevan reikä.

Lemmu & Breezy muuttivat Eerikan kasvattajalle Jukalle, vaikka kummankaan takaa ei Eerikaa löydy. Tulen näkemään tyttöjä vielä paljonkin, koska Jukan kanssa sovimme, että Lemmu on yhteisomistuksessa ja huolehdin molempien tyttöjen kisakäynneistä. Breezyn tosin vähemmän, mutta kuitenkin jonkun verran käytän näyttelyissä ja ajokokeissa. Palkaksi tästä saan Breezyä käyttää jalostukseen, jos haluan.

Yype muutti Petrille, joka etsi itselleen jo aikuista ja varmaa metsäkaveria. Yype onkin ollut täällä metsämiesten suosikki, joten heiltäkin lähti suositukset pojasta Petrille. Tosin "omat metsästäjät" olivat vähän kärttyisiä, että miten voin myydä noin mahtavan metsäkoiran, mutta ei voi mitään. Yype meni myös yhteisomistukseen, että voin sitä käyttää jalostukseen, jos haluan. Kisaamiset on myös tämän suhteen mun vastuulla, mutta saapa poika olla huomion keskipiste Petrin luona ja asua täysin sisäkoirana.

Tente ei ihan vielä ole päässyt meille asti, mutta Suomessa se on! Tente jäi Beatricen ystävälle Elinalle, koska jotenkin ajattelemattomuuksissani olin ilmoittanut pojan eiliselle perusrataa suorittamaan, vaikka en ole koko koiraa edes nähnyt. Elina asustaa n. 100kappaleen lammaslauman kanssa ja omistaa bordercollien ja serran sekä on kouluttanut useita koiria paimennuksen parissa. Hän sitten lupasi auttaa Tenten kanssa ja treenata hyvin tiiviisti sekä hieroa yhteistyötä nämä kokonaiset neljä vai viisi päivää mitä Tente on ollut hänen luonaan ennen paimennusta.

Paimennusta en päässyt katsomaan, mutta Elina lähetti videomateriaalia kuinka hienosti Tente hoiti homman. Olin oikein iloisesti yllättynyt, että Tente läpäisi radan ensimmäisellä yrittämällä käytännössä vieraan ihmisen kanssa, koska Beatrise sanoi, että kyseessä on tosi varauksellinen uros, jonka luottamus on vaikea voittaa. Ehkä se paimennusvietti sitten vaan vei, koska on kotonaan paimentanut. Huomenna pitäisi hakea uros kotio.

Samalla reissulla olen menossa katsomaan pembrokeurosta, koska olen ihan tosissani halunnut corgia vaikka kuinka pitkään!

Vahingot ovat lähteneet matkaan

Kaikki vahinkopennut ovat nyt levittäneet siipensä ja lentäneet matkaan! Paitsi Topi, jonka kanssa on aloitettu aktiivinen treenaaminen. Hyvää matkaa pikkuiset! Toivottavasti teistä tulee yhtä hienoja kuin äidistä ja isistä.

Koska eilen lähti viimeinen pentu niin suuntasin tänään hakemaan Lunaa, uutta nuorukaistani! Olen tiennyt Lunan tulosta jo kuun alusta, mutta silti tyttö tuli jotenkin yllätyksenä. Seuraava pentu meille tuleekin vasta joskus tammikuussa ja sen pitäisi olla bordercollie. Tosin ennen sitä meille (jos syntyy) jää shelttipentueesta narttu kotio kasvamaan.

Luna oli pentueen rämäpäisin tapaus joten päädyin ottamaan tytsyn meille! Muutenkin luonteen puolesta se tuntui olevan varsin täpäkkä tapaus ja hienosti menossa mukana koko ajan. Heti mentyäni pentuja katsomaan, se roikkui lahkeessa pienillä raateluhampaillaan. Nyt Luna seuraa minua ympäri taloa ja on todella innokas leikkijä! Tästä voi tulla vielä vaikka kuinka hieno tapaus.

Kohta ne lapset lentää pesästä

Meidän pienet ovat nyt kasvaneet niin isoiksi, että ovat aivan kynnyksellä lentämässä pesästä. Huomenna haetaan ensimmäinen ja pentueesta on varmistunut jäämään kotiin Topi, jonka kanssa olemme jo aloittaneet treenaamisen. Kaikki pennut ovat jo todella tasaisia ja suhtautuvat kaikkeen reippaasti. Kiinteää ruokaa on syöty ja vähän nuuskuteltu ulkoilmaakin. Sisäsiisteys kasvatusta on aloitettu, mutta pahasti se vielä on vaiheessa.

Bouvier des ardennes Teinte "Tente" on nyt varattu meille. En ole koiraa nähnyt, mutta olen siitä ("ostin sian säkissä") jo maksanut kaiken mahdollisen ja Beatrice on sen noutanut Belgiaan. Uros on tarkoitus lähettää perjantaina lentokoneella Suomeen ja haen sen sitten lentokentältä. Ai että kuinka jännittää!

En ole kauheasti tainnut puhua meidän hurjien metsäkoirien toko- ja agitreeneistä. Kami treenaa leikkimielisesti molempia, mutta Jätkä vain tokoa. Aloitin noin utopistiset lajit sen takia, että meni hermo molempien loputtomaan energiaan ja kunnon pitkät metsälenkitkään eivät tuntuneet väsyttävän riittävästi. Nyt molemmat uuvahtavat jo ½h treenaamisen jälkeen ja Kami erityisesti tokotreeneistä.

Kamin kanssa ollaan käyty "Näin saat loistavan agikoiran"-kurssilla, joka sisälsi kymmenen kertaa ja oli tarkoitettu jo perusasiat osaaville koirakoille. Ihmiset olivat tiputtaa silmät päästään ja nauroivat minun ja Kamin astellessa kurssille. Ohjaajakin naureskeli ja totesi, että ei teistä mitään tule, mutta kurssilta päästyämme olimme kymmenestä koirakosta nopein ja tarkin agiradalla, vaikka kurssilla oli myös kisaavia koirakoita. Ensimmäisen kerran viedessäni Kamin treenaaman agia (= tutustumaan agilityyn menemällä eri esteitä yksittäin), se oli aivan liekeissä! Kamilla oli mieletön fiilis tehdä, yhtä hyvä kuin metsällä!

Kamin kanssa kurssilla käydessäni sen tekemisestä tuli paljon tarkempaa ja vauhtia saatiin kaivettua lisää. Myös aikaisemmin ongelmia tuottaneet keppikulmat tuntuvat olevan selätetty ongelma. Olen ollut hyvin tyytyväinen kurssiin, vaikka vastaanotto olikin naurettava. Tästä innosuneena päätin Kamin ilmoittaa kisoihin, koska yksinkertaisesti se on vaan niin hyvä! Aginhan piti olla meille vain harrastus, jolla selätetään energia, mutta kuinkas kävi. Ilmoitampa karhukoiran kisoihin..

No kisat oli ja meni, mutta tyytyväisempi ei voisi olla! Kami VOITTI KAIKKI! Luokassa oli 26osallistujaa ja vKUMA:n sai viisi osallistujaa. Kami oli 1/26, mikä oli minusta aivan käsittämätöntä ja tuloksen kuullessani meinasin revetä liitoksistani. Kami katsoi vierestä "mamma hei, mikä sun on?" Kami jätti taakseen vKUMA-sijoilla belggarin, bordercollie, kultaisennoutajan ja collien. Kovia agiliitäjiä olivat kaikki ja yllätyin, että Kami, "minun kuhan tässä huvikseen hypitään"-koirani, voitti kaikki. Epäilen vahvasti tuuria, mutta jotkut rataa seuranneista puhuivat taidosta. Kami on sellainen, että hyvin mennessään se menee hyvin, mutta jos tekee pienenkin virheen, sitten kaikki menee muusiksi.

Koska agissa tulee myös hallita koiraa niin olemme treenanneet Kamin kanssa myös sitä tottelevaisuutta. Tosin tokotreeneihin mukaan on lähtenyt myös Jätkä, koska oon halunnut joltain muulta kommenttia siitä mitä tehdään väärin. Tokotreenit on mennyt kivasti ja molemmat koirista on käynyt ihan kisoissa asti! Tokoakin kisaavat vain huvin vuoksi, mutta Kamin kanssa olisi tarkoitus hakea vielä toinen ykkönen, että saisi nimen eteen TK1 tunnuksen.

Kenties uusi "Maisa"

Kaikki viisi vauvaa ovat selvinneet tähän päivään eli kunnioitettavaan kahden viikon ikään. Vauvat mönkivät laatikossaan ja kahdella on jo silmät auki, molemmilla värivirheellisillä. Muiden silmät ovat vasta aukeamaisillaan. Kyllä se tästä. Norman 2 omistaja lensi Ranskasta tekemään todellisen pikavisiitin katsomaan pentuja, koska hänellä on pari viikkoa vanhemmat pennut laatikossa kasvamassa. Norman 2 omistaja oli saanut niille toisen kasvattajan hoitamaan ja sillä aikaa hän lensi Suomeen katsomaan Norman pentuja.

Katselimme uroksia, joita kokonaiset kaksi värivirheetöntä onkin, joista valitsimme tai oikeastaan Norman 2 omistaja valitsi sen tällä hetkellä parhaalta vaikuttavan pennun. Eihän vauvoista voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään varmaa, mutta Norman 2 omistajan avustuksella päädyin Topiin (BB Vahingossa Tottelin). Noope on edelleen pentueen pienin uros ja välillä pelkään näkeekö se seuraavaa päivää. Toivotaan, että se kasvaa ja vahvistuu.

Norman 2 omistaja ihastui Hinkoon (BB Vahingossa Voitokkain). Kehui kovasti tytön väriä, vaikka värivirheellinen onkin. Hän kuitenkin tykkää värivirheellisistä, valkovoittoisemmista koirista. Kaasua hän myös seuraili. Pentueessa ei kuulemma ainakaan vielä tässä vaiheessa ole ketään todella epätasaista, vaikka Noope onkin vielä pienempi kuin muut urokset. Pentueen pikku tyttö Uinu (BB Vahingossa Uin) on kasvanut valtavasti eikä ole enää yhtään niin pieni siskoonsa verrattuna.

Pyysin Maisan kasvattajaa Beatricea seuraamaan, jos olisi tulossa sopiva pentue josta löytyisi hyvä uros Maisalle. Kerroin myös olevani kiinnostunut vaikka jo aikuisesta bouvier des ardennesista. Ainut ehto oli, että sen pitäisi olla uros.

Tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti uroksesta, joka on Ranskassa syntynyt ja siellä asuva reilun vuoden ikäinen karjapaimen. Viralliselta nimeltään uros on Teinte, joka on Ranskaa ja tarkoittaa vivahdetta, vivahdusta ja värisävyä. Väriltään aika harmahtava musta.

Teinten kutsumanimeksi on muotoutunut Tente. Poikaa on käytetty karjapaimennukseen tilalla hyvin ahkerasti ja se on ollut mukana joka päivä työn teossa. Tente on kuulemma vähän kuriton ja aika haastava koulutettava, vieraisiin suhtautuu todella suurella varauksella ja luottamus on kuulemma hyvin vaikea voittaa. Tenten myyntiin on syynä se, että sen omistaja joutuu lopettamaan tilan ylläpidon sairautensa myötä ja kaikki eläimet menevät myyntiin, myös ainut koira Tente.

Lupasin harkita asiaa, mutta tuntuu, että tässä olis se mun uros!

3+2= 5

Myöhään illasta, alkuyöstä (oikeastaan jo tiistain puolella) alkoi Norma synnyttämään. Ensimmäistä pentua odoteltiin pitkä tovi, mutta vihdosta viimein Norma sai ponnisteltua ison uroksen Kaasun (BB Vahingossa Kastuin) maailmaan. Pentueen ensimmäinen pentu on värivirheellinen - harmahtava isänsä tavoin ja valkoista myös niskan päällä ja etujalan toinen sukka on hyvin pitkävartinen. Toisena syntyi Topi (BB Vahingossa Tottelin), keskikokoinen uros ja samalla koko porukan punaisin, valkoisia merkkejä ei ole nimeksikään. Kolmas pentu Uinu (BB Vahingossa Uin) on hyvin valkovoittoinen ja pentueen pienin pentu, sukupuoleltaan narttu.

Oletin jo, että Norma lopetti synnyttämisen, koska mitään merkkejä ei ollut tulevasta pennusta. Ramppasin Normaa katsomassa vähän väliä ja n. 2tuntia viimeisimmän pennun syntymästä pentulaatikkoon oli tupsahtanut neljäs pentu, keskikokoinen todella kaunis värinen (sydämmeni suli nähdessäni tämän pennun), mutta värivirheellinen narttu Hinko (BB Vahingossa Voitokkain). Heti neljännen perään syntyi vielä viides pentu. Todella pienikokoinen uros Noope (BB Vahingossa Noudin) ja aivan säälittävässä kunnossa, mutta elämään päästiin kiinni ja hyvin imee tissiä.

Kaikilla ihanilla pienillä vauvoillani on suuri into imeä ja uskon, että kaikki viisi selviävät. Ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvälle.

Pentukuumeisena otin puhelimen aamulla käteen ja soitin Sintsulle Blepicaseen. Olen jo pitkään haaveillut omasta paimenesta (kummasti niitä paimenia onkin taloon kertynyt), joka olisi vähän harvinaisempi. Sitten luin, että Blepicaseen oli tulossa pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran pentuja. Vahingossa mainitsin jotain Maisasta ja sain kuulla, että hänelläkin on tuollainen! Juuri Ranskasta tuotu Lilo. Lilo on syntynyt neljä päivää myöhemmin kuin Maisa.

Pentuhumua

VAUVOJA! Ei sentään vielä, mutta huomenna tai myöhään tänään illalla. Norma käyttäytyy vauvaoudosti eli kyllä sieltä pupseja on syntymässä. IHIII! Jännittää. Ensin kerron kuinka vihaan tulevia pentuja ja kuinka mua ärsyttää ne, mutta nyt on into noussut ja ootan oikein innolla, että mun pienet nappulani syntyvät maailmaan!

Tässä samassa härdellissä alettiin odottamaan Tingan juoksuja. Toivottavasti se ei pihtaile niitä puoltavuotta, koska tytsyllä tuntuu olevan tosi epäsäännölliset juoksut. Tarkoitus olisi sijoittaa narttupentu tai pitää itsellä narttupupsi, koska löysin aivan ihanan uroksen tuon pentueen nartulle.

Uly TK1

Uly on ollut aika huippu, vaikka vieläkin ärsyttää, että sen takia laitoin Norman hoitoon ja nyt se odottaa pentuja.

Uly on käynyt paljon vähemmän tokokisoja ja sen kanssa on treenattu paljon vähemmän kuin Maisan ja Norman kanssa. Silti se on menestynyt paremmin lyhyessä ajassa. Melkein harmittaa tämä. Miksi koira jonka kanssa ei näe paljon vaivaa etenee aivan heittämällä, mutta nuo joidenka kanssa on väännetty ns. yötä päivään tokoa eivät pärjää?

En halua pentuja

Vieläkin ärsyttää, että Norma on kantavana. Kokemuksesta tiedän, että nartut ei todellakaan tule aina kantavaksi. Yrittämällä yritettiin viime keväänä saada Tinga kantavaksi ja viettivät Kojon kanssa viikon samassa tilassa sekä näin, että olivat kiinni. Eipä tullut pentuja. Nyt sit Norma varmaan heti ekasta kerrasta kantavana.

Ja koska olen keskittynyt olemaan ärsyyntynyt tulevista pennuista niin olen täysin unohtanut sanoa, että Kojo on valioitunut agista. Reeta on sen kanssa pari kertaa treenannut ja on mennyt hienosti vieraan kanssa. Viimeisen vKUMAnsa hakikin Reetan ohjaamana, koska itse en valitettavasti päässyt agikisaa edes katsomaan. Olin juuri silloin hakemassa Normaa kotio.

Tingan seuraavista juoksuista pitäisi koittaa saataisiinko shelttipentuja taloon. Itselle en aijo yhtäkään pentua jättää, koska noissa kolmessa sheltissä on ihan riittävästi. Meille on tulossa myös bordercolliepentu joskus alkuvuodesta. Olen aina halunnut itselleni bordercollien ja nyt osui juuri sopiva pentue kohdille. Paimennukseen tulee ja töitä tekemään tilalle. Varmaan pitäisi hommata isompi lammaslauma, koska ei noissa riitä töitä sitten nimeksikään perheen paimenille.

Harmittaa, kun ei olla päästy Kamin kanssa kunnolla kisaamaan haukkukokeissa. Kamille on muuten tulossa pentuja! Ei tosin pitkään aikaan, mutta joskus kuitenkin. Urokseksi on valittu vasta nuori Hytty. Hytyn omistaja kysyi, että lainaisinko narttuani Hytylle kun molemmat ovat saaneet kisauransa käyntiin haukkukokeissa ja kiertäneet näyttelyitä. Lupasin lainata Kamin, jos se tulee joskus pärjäämään. Kami joutuu menemään viettämään elämää jonkun vieraan kotiin! Mitenkähän pärjään tämän ajan ilman uljasta karhukoiraani?

"Äiti, se oli vahinko"

Voi *!*"**#*#***#*!! Just kun kaikki meni niin hyvin. Agilityssä on edistytty yms. ja sit tää. Ei voi olla totta. Maisa ja Norma ovat molemmat saavuttaneet 2x vKUMA:n pienen ajan sisään ja tarkoitus oli jatkaa yhtä aktiivisesti agissa.

Kaikkihan alkoi siitä, kun Norma vietiin hoitoon, koska se kärsi Ulystä. Uly kiusasi sitä koko ajan ja roikkui siinä enkä kestänyt katsoa sitä sitten. Norman 2. omistaja sitten vinkkasi yhden kasvattinsa omistajan asuvan Suomessa joka varmasti suostuisi ottamaan Norman hoitoon. Norma meni Luisen omistajalle lainaan, koska hänen toinen koiransa oli jalostuslainassa Virossa ja hän oli tottunut kahteen koiraan.

Norman juoksujen ei todellakaan pitänyt alkaa vielä vähään aikaan ja ei ollut osoittanut mitään juoksun merkkejäkään Luisen omistajan luona. Norma vietti siellä parisen viikkoa ja kotio tullessaan neiti rakenteli pesää ja oli muutenkin epätavallinen. Juostiin eläinlääkäriin, koska päässäni kummitteli märkäkohtu, vaikka en ollut edes varma sopisiko "oirehtiminen" tähän. Eläinlääkäri sitten ultrasi Norman ja ilmoitti, että mahassa on asukkaita. Olin pyörtyä ja manasin. Ei mun pienellä Normalla voinut olla lapsia mahassa vielä... Eläinlääkäri onnitteli ja minä irvistelin. Ei, ei, ei, ei... Ultrassa näkyi ainakin kolme pentua.

Eläinlääkäristä lähdettäessä soitin heti Norman 2. omistajalle. Äänestä kuuli, että hän ei ihan riemusta kiljunut, mutta rauhoitteli minua kuitenkin ja sanoi, että ne ovat kuitenkin puhdasrotuisia eivätkä yhtään sukusiittoisia ja molemmat vanhemmat ovat kuitenkin terveystarkastettu, vaikka isä ei nyt priima ole muuta kuin luonteelta ja käyttötuloksilta. Hän kysyi haluanko pennut omiin nimiin ja huolehtia niistä ja jos en halunnut niin hän kyllä voi hoitaa kaiken, mutta sitten Norman pitäisi tulla Ranskaan. Tässä vaiheessa sanoin ei ja lupasin hoitaa oman virheeni itse.

Tässä me nyt sitten odotellaan, että pennut pyörähtäisivät maailmaan. Laskettuaika on 15.11.11 ja nimetkin on jo päätetty.

Uliuliuliuli Uly

Päivittely on ollut vähäistä (no joo.. 8 URL viikkoa -> IRL päivinä n. kolme), mutta paljon on ehtinyt tapahtua pienessä ajassa. Rakas pieni poronaperoni on syntynyt ja muuttanutkin jo kotiin.

Kävin Ulya katsomassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kerran neljän viikon iässä ihan pikavisiitti, toisen kerran kuuden viikon iässä ja viimeisen kerran kahdeksan viikon iässä ja samalla otin naperon mukaani. Heti ensi vilkaisulta tiesin, että tuo pieni tyttönen on juuri se minun koira.

Uly erottui joukosta käyttäytymällä kuin mikäkin huligaani. Se myös yritti suruttomasti pompottaa äitiään ja paimensi muita sisaruksiaan.

Hain Ulyn eilen kotiin. Se suhtautui reippaasti vanhempiin koiriini. Tosin osa vanhuksista ei jaksanut ymmärtää kun pikkuinen Uly roikku jaloissa ja käytti muita puruluinaan. Lattialle on levitetty laumallinen leluja ja puruluita ja silti Uly kokeilee hampaitaan muihin. Onneksi noi osaa sanoa pennulle, että nyt ne hampaat irti mun jalasta/korvasta/kyljestä tms!

Matkaaja on taas kotona

Norma on kiertänyt toisen omistajansa mukana Belgiassa ja Espanjassa näyttelyt. Kuin sattuman kautta näyttelyihin osui sama tuomari Serena. Ensin Norma kävi Belgiassa kiertämässä kehää tuloksena ERI3 SA. SA jaettiin vähän reilulle 20koiralle ja koiria oli kuitenkin näyttelyssä yli 100 joten olen todella tyytyväinen, että Norma sai SA:n.

Norman arvostelu: "Erinomainen narttumainen pää. Upeat korvat. Erinomainen selkälinja. Erinomaiset kinnerkulmaukset. Kaunis väri. Erinomaiset valkoiset merkit. Hyvä turkki."

Espanjassa tulos oli täsmälleen sama ERI3 SA. No pääsipä Norma näkemään vähän maailmaa!

Muusan kanssa on pisemmän aikaa hakattu päätä seinään, että uskallettaisiin mennä koittaan PAKK:n suorittamista. Reinon suhteen en jännittänyt, mutta olisi kyllä pitänyt. Maisa oli myös samassa kokeessa Reinon ja Muusan kanssa.

Reino oli todellinen pettymys. Se normaalisti tottelee kuin unelma ja on joka paikassa rento. Eipä ollut nyt. Reino ei normaalisti lue jännitystäni vaan tekee niin kuin haluan. Reino nappasi 25pistettä ja oli koiristani ensimmäisenä suoritusvuorossa. Tässä vaiheessa totesin, että ihan sama miten menee ja otin paljon rennomman otteen koko kokeesta. Muusa toimi Muusaksi aivan superhyperhienosti. Se kun menee välillä liian kierroksille tekemisestä. Jos sitä ei villitse niin sitten vain lahnailee ja tuo selvästi esille kuinka tää on ihan tyhmää. Muusa saikin neljänneksi parhaat pisteet (83p.) kahdestakymmenestäviidestä koirasta.

Maisan suhteen olin tosi rento. Osasihan se käyttäytyä vaikka välillä kierroksille menikin. Maisa on siitä tosi huippu, että pelkkä ruma mulkaisu riittää kertomaan sille, että nyt mamma ei tykkää kun pelleilee. Maisa hoiti homman hienosti ja sai hyväksytyn tuloksen niin kuin Muusakin. 86pistettä joka oli luokan toiseksi paras tulos. Maisaa parempi oli vain vehnäterrierinarttu Gnedran Cashmere Mist joka jäikin vain kahden pisteen päähän täysistä.

Tulevan poropentuni emä on kuulemma pyöristynyt varsin lupaavasti ja sieltä pitäisi meillekin riittää yksi napero. Pentujen laskettuaika on viikonlopun aikana. Toivotaan parasta.

Tuitui pieni poro

Joskus mainitsinkin, että meille on tulossa poropentu. Nyt se on varmistunut! Pentue on astutettu ja laskettuaika osuu viikonlopulle. Olen käynyt vanhempia katsomassa ja ulkonäöltään isä on hieno. Emä on luonteeltaan kiva, mutta ulkonäöllisesti se ei ole sulattanut sydäntäni niin hyvin kuin pienen poroni isä. Näin käyttöharrastajana olisin toivonut molempien vanhempien olevan vähän kevyempiä ja enemmän käytössä kisanneita, mutta Juintun näyttäessä kuinka hienosti vanhemmat toimivat niin uskoin, että sieltä saattaisi kasvaa se työporo.

Poronaperolle on jo suuret suunnitelmat. Se joutuu tekemään töitä tilalla ja paimentamaan. Myös tokon suhteen on vähän suunnitelmia. Tarkoitus olisi hakea ainakin TK1. Paimennuksesta tähdätään Reinon tavoin valioksi. Muusakin on edennyt paimennuksessa ja saanut oikeuden II-luokkaan. Se on niin säälittävä paimen. Kotona paimennetaan vaan helppoa karjaa, koska Muusasta ei ole uppiniskaisemmille yksilöille. Reino on siitä kiva, että sen voi ottaa aina mukaan mille tahansa lampaista hevosiin.

Yksi parhaimpia hankintojani (eli Maisa) on nyt läpäissyt paimennuksen perusradan! Vaatimattomasti ekalla yrittämällä lävitse. Kyl se tyttö vaan osaa paimentaa! Ei Maisa todellakaan kokeen paras ollut vaan pääsi viimeisenä lävitse. Alaraja on 34pistettä ja Maisa sai 37pistettä. Heh heh.. Vähän tiukkaa teki, mutta ei anneta sen haitata. Tytsy meni lävitse. Oli vähän turhan täpäkkä lampaille josta tuomari rokotti ja sit jotain pikku häikkää oli.

Maisan ja Norman kanssa on väännetty tokoa. Norman sitten ilmoittelin taas vaihteeksi kokeeseen, koska se on paljon varmempi tokoilija kuin Maisa. Maisalle olisi tarkoitus hakea ainakin se TK1 kun yksi ykkönen jo on.

Kojo on treenaillut agia. Se on myös tuottanut tulosta. Startattiin III-luokassa josta on nyt eka vKUMA saatu. Enää kaksi jäljellä. Ehkä siitä valio tulee. Tokoilu on ollut vähemmällä, mutta välillä on hiottu jotain juttuja. Houkutus olisi suuri käydä hakemassa EVL:stä VOI1:t, mutta en oo saanut aikaiseksi ilmoittaa Kojoa mukaan. Tinga pitäisi astuttaa uusiksi kun jäi keväällä tyhjäksi. Harmillista, mutta ei voi mitään. Pitäisi nyt tsempata ja hakea Tingan kanssa toinen VOI1 niin saisi TK3:n nimen eteen ja oikeuden EVL:n. Agissa tuo on niin huono! Ollaan kierretty hirveästi kisoja, mutta se on niiiiiiiiiiin hidas ja en sit tiä mikä siä päässä on kun kisoissa pitää tiputella rimoja. Taidetaan kohta luovuttaa agin suhteen kun ei huvittaisi maksaa rimojen tiputtelusta.

Tokotreeniä

Meillä ollaan väännetty Maisan kanssa tokoa vaikka kuinka. Se ei todellakaan ole mikään pommin varma tokokoira joka toimisi oikein jokaisessa tilanteessa, onhan se kuitenkin koira. Maisa on kuitenkin saanut tokossa yhden ykkösen! Agissa se on myös startannut ilman menestystä. Paimenena se on lähes varma. Kotona se ainakin toimii moitteettomasti ja olen tosi tyytyväinen tyttöön. Paras hankinta ikinä! Työkoiraksi sen hankin ja se toimii työkoirana mahtavasti. Toki se on ennen kaikkea mitä rakkain perheenjäsen, mutta se onkin itsestäänselvyys.

Uusi työntekijä

Raju oli ensimmäistä kertaa jonkun muun ratsastettavana kuin minun. Mervi kysyi luovuttaisinko sen hänelle ja tulisin pitämään hänelle ja Rajulle tuntia. Vähän pitkin hampain lupauduin kun ensin olin kysellyt, että onhan hänen vakuutukset ja muut kunnossa. Ja onhan hän aivan varma haluavansa ratsastaa Rajulle.. Kerroin liudan Rajun huonoja puolia ja sitä kuinka se oli kohdellut mieskokelasta minun ollessani kipeänä. Mervi halusi edelleen ratsastaa Rajulla. Annoin sitten luvan. Mervillä kun kuitenkin on joskus ollut oma hevonen ja sekin kuulemma vähän rajumpi tapaus.

Menin itse harjailemaan Laakaa kun Mervi laittoi Rajua kuntoon. En vilkaissutkaan Rajuun päin, mutta silti kuulin kuinka Mervi ärähti "Et kyllä litistä mua tänne seinän väliin". Mervi taluttikin Rajun sitten pesariin. Etukavioita puhdistaessa oli kuulemma näykännyt pari kertaa Mervin takapuoleen. En yhtään Rajusta ihmettele.. Muuten varustaminen oli mennyt hyvin, mutta Raju oli koko ajan venkuillut ja kuopinut. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että tämä ei voi mennä hyvin. Suosittelinkin Mervin taluttamaan Rajun maneesiin.

Maneesissa pidin kiinni Rajusta, että Mervi pääsi selkään. Tämä taktiikka oli Rajulle ok, koska olin itse siinä niin se ei kiinnittänyt mitään huomiota Merviin. Mervi pääsi onnellisesti selkään ja mittaili jalustimet sopiviksi. Alkuun vaan köpöttelivät maneesia ympäri käynnissä jonka jälkeen ravailivat useamman kierroksen. Tähän asti kaikki meni ihan ok. Volttien kanssa oli ongelmaa eikä Raju meinannut taipua minkään laiselle ympyrälle.

Eka laukannosto meni hyvin. Raju nosti laukan hyvin eikä edes pukittanut, mutta jotenkin sillä näytti olevan ilkikurinen kiilto silmissä ja odotin koko ajan, koska se alkaa pelleilemään. Mervi ja Raju laukkasivat kierroksen jonka jälkeen siirtyivät takaisin raviin. Ravasivat kiekan jonka jälkeen käyntiin. Itse en olisi antanut Rajulle pitkiä ohjia kävelyyn ja sanoinkin siitä Merville, mutta Mervi luotti Rajuun mitä en itse olisi vieraana tehnyt. Raju köpötteli puoli kierrosta nätisti jonka jälkeen lähti laukkaamaan ja pukitteli. Eipä montaa pukkia tarvinnut tehdä kun Mervi tippui alas. Juoksin Mervin luokse ja kysyin oliko hän kunnossa. Eipä ollut. Käsi oli taittunut jotenkin tosi ikävästi ja mieskokelas lähtikin sitten viemään Merviä päivystykseen.

Itse jäin Rajun kanssa ja päätin ratsastaa sillä. Kipaisin kypärän tallista Rajun kanssa ja väännettiin koulua. Tehtiin useampi kolmikaarinen kiemuraura jossa ensimmäinen ja kolmas kaari mentiin vastalaukassa. Rajulla oli vähän ongelmia nostaa vastalaukkaa, mutta kyllä se siitä useamman yrityksen jälkeen onnistui. Muuten toimi kuin unelma ja käännökset olivat tosi hyviä. Raju oli tosi sulava.

Talliin päästyäni hoidin Rajun pois ja soitin mieskokelaalle joka välillä antoi myös Mervin puhua. Mervin vasemmassa kädessä oli murtuma.. Harmitti Mervin puolesta ja esitin pahoitteluni, mutta Mervi sanoi syyn olleen hänen ja haluaisin koittaa Rajua käden parannuttua...

Hakiessani apukättä töihin oli Mervin lisäksi myös toinen tosi potentiaalinen vaihtoehto joten soitin hänelle. Puhelimeen vastasi nuori ja innokkaan kuuloinen tyttö joka esittäytyi Reetaksi. Kokemusta hänellä ei kuulemma ollut virallisesta työnteosta, mutta oma hevonen oli ollut ja kotona myös lehmiä. Ikää 18v. ja ratsastanut kymmenen vuotta. Eipä paljon paremmalta olisi voinut kuullostaa. Kysyin haluaisiko hän tulla näyttämään minulle jo tänään kuinka hyvin pärjäisi hevosten kanssa jolloin voisin tehdä päätöksen, jos hän vain haluaisi tulla töihin. Reeta lupasi tulla ja pyysin häntä tulemaan maneesiin päästessään tallille. Ei menisi kuulmma tuntiakaan.

Laitoin Laakan kuntoon ja menin maneesiin lämmittämään sen. Tehtiin paljon kiemuroita (niistä Laaka tykkää!) ja olin ennen Rajun kanssa lähtöä raahannut tynnyrin maneesiin jota kiersimme alkuun käynnissä ja ravissa. Voltteja tehtiin paljon ja myös siirtoja. Kerkisimme juuri ennen Reetan tuloa kiertämään tynnyrin parikin kertaa laukassa ja Laaka oli ihan fiiliksissä!

Reetan noustessa selkään menin pystyttämään pienen esteradan. Annoin hänen kokeilla miten Laaka toimii ja homma näytti sujuvan hyvin. Laaka taittui hienosti ja oli muutenkin oma mahtava itsensä. Pienet pukit teki laukannostossa, mutta Reetalla ei näyttänyt olevan ongelmaa. Kerroin miten esterata kuuluisi mennä ja Reeta ja Laaka lähtivät suorittamaan rataa. Suoritus oli täysin virheetön eikä Reetan ratsastuksessa ollut moitittavaa.

Kokeilin myös miten Reeta taitaisi koulua ja huutelin mitä piti tehdä. Homma toimi hyvin. Väistöt meni kuin vettä vaan eikä vaikeammissakaan jutuissa ollut moitittavaa. Siinä oli uusi työntekijäni! Reeta ja Laaka ottivat loppuravailut ja käynnit samalla kun selitin mitä hänen työn kuvaansa kuului. Reetasta näki, että hän oli aivan innoissaan.

Onnekseni Reetalla oli ollut myös pari vuotta sitten koira jonka kanssa oli treenannut tokossa ja agissa. Molemmissa lajeissa olivat kisanneetkin ihan menestyksellisesti, mutta valitettavasti hänen koiransa oli jäänyt auton alle ja menehtynyt. Kysyin sitten olisiko hänellä intoa myös treenata koiria. Varsinkin Norma ja Kojo olisivat innokkaita treenaamaan vieraammankin kanssa. Reeta oli innoissaan ja lupautui treenaamaan. Unelmoin nuorena tyttönä saman laisesta työstä, että saisi treenata koiria ja pääsisi ratsastamaan + hoitamaan eläimiä.

Reeta hoiti Laakan pois jonka jälkeen kävimme katsomassa muutkin eläimet. Reeta ihastui Rajuun ja kysyi saisiko joskus ratsastaa sillä. Kerroin hänelle sitten tämän päiväisestä "onnistuneesta ratsastuskerrasta" jonka takia jouduinkin hänet pyytämään töihin. Muutenkin tarvitsin apukäsiä joten Mervi ja Reeta pystyisivät molemmat tekemään töitä ihan hyvällä palkalla viisi päivää viikossa. Maisa pörräsi koko ajan jaloissani ja paijailinkin tyttöstäni. Näytin Reetalle kuinka hienosti nuorikkoni osasi paimentaa karjaa ja Reeta oli aivan yllättynyt.

Sovimme Reetan kanssa, että hän aloittaisi työt heti huomenna.

Kamin ensimmäinen näyttely

Kerrankin tuntui olevan riittävästi aikaa, tilaa ja käsiä näyttelyreissulla kun lähdin vain Kamin kanssa käymään vitosille tarkoitetussa ryhmänäyttelyssä. Mukana tuntui olevan hyvin vähän koiria ja kaksi tuomaria tuomaroivat koko päivän koirat. Kamin tuomarina toimi nisha.

Päivä oli todella leppoisa ja oikeasti tuntui todella rennolta olla näyttelyssä vain yhden koiran kanssa ja seurata vain yhtä kehää. Ei tarvinnut sinkoilla sinne tänne tai soitella vähän väliä jollekin kuinka monta koiraa on ennen omaa koiraa. Kami oli rauhallisesti näyttelypaikalla eikä se todellakaan hötkyillyt turhia. Se käyttäytyi oikein mallikkaasti eikä siitä kuulunut inahdustakaan koko aikana.

Katsoin luettelosta, että mukaan oli ilmoitettu myös aksun kaunis Inkeri joten meillä ei ollut mitään toivoa. Inkeri sijoittuikin päivän päätteeksi BIS3:ksi. Kami ei ehkä ole ulkonäöllisesti mikään paras karhukoira, mutta metsällä se pärjää! Tänä syksynä jo on näyttänyt taitonsa hirvimetsällä ja tytöllä on kaadettu kaksi hirveä.

Mut sit takaisin hienoon näyttelyreissuun. Näyttelypäivää ei olisi voinut kuin pilata tyydyttävä tai joku eva tai hylätty, koska olin niin onnellinen siitä vapauttavasta tunteesta kun oli vain yksi koira mukana. Kamin tulos ja käytös ei ollut mitenkään huono kehässä! Kami käyttäytyi kehässä hyvin ja se oikeasti esiintyi edukseen. Hampaitten kanssa ei ollut ongelmaa. Juoksuttamisessa vähän pompahti, mutta muuten meni hyvin. Tulokseksi erinomainen! SA kuitenkin jäi saamatta, mutta miettikää! ERINOMAINEN!

Se kruunasikin hienon päivän.

Syksy, aurinko ja lehdet

Syksyisten lehtien tuoksu houkutteli minut taas maastoilemaan. Mukaani lähti uusi tallityttömme Mervi. Mervi avustaa eläinten hoidossa. Siivoamisen ja ruokkimisen lisäksi silloin tällöin Mervi hoitaa myös liikuttamista ja kouluttamista. Mervi otti Laakan alleen ja minä Rajun. Rajua kun en oikein ole uskaltanut vielä luovuttaa kellekään muulle..

Alusta asti pidimme reipasta vauhtia yllä. Kiersimme läheisen rannan kautta ja ihastelimme auringon säteitä jotka kimalsivat ihanasti veden pinnasta. Raju oli yllättävän lunkisti, vaikka normaalisti se on menossa heti lutraamaan. Olisikohan poitsu tajunnut, että se vesi saattaisi olla kylmää. Metsään päästyämme köpöttelimme pitkät pätkät tosi pientä kinttupolkua. Sen muuttuessa leveämmäksi uskaltauduttiin ravailemaan. Päästyämme "normaalille" laukkapätkälle annoimme poikien päästellä. Sit taas ravailtiin pellolle asti.

Pellolla taas annettiin poikien mennä. Rajun vauhti oli päätä huimaava. Se juoksi. Se pääsi tekemään sitä mitä rakastaa eikä Laakakaan huonosti juossut. Se juoksi oikeastaan yhtä kovaa kuin Raju. Raju heitti muutamat ilopukit, mutta onneksi olin varautunut joten pysyin selässä. Mervin ilme oli näkemisen arvoinen! Sieltä löytyi riemua, mutta samalla läpi paistoi vähän kauhua. Mervi sanoikin, että oli yksi parhaimpia laukkakertoja hänen ratsastusurallaan, mutta samalla jännitti aivan hirveästi. Kotia kohti otettiin jonkun verran ravailua ja loppumatka köpötettiin sitten käynnisä. Mervin kanssa hoidettiin pojat pois ja hän lähti sen jälkeen laittamaan kentälle puomeja levälleen.

Otin juoksutuskamat ja lähdin tarhalle. Vähän näytin harjaa Viuhdille ja sen jälkeen kunnostin sen puomitreeniä varten. Haettiin Viuhdin kanssa kauraämpäri tallista ja lähettiin kentällä. Köpöttelin Viuhdin vieressä välittämättä puomeista. Menin vaan ja Viuhti tuli perässä. Kentän ympäri käveltyäni Mervi sanoi, että Viuhti oli kiertänyt jokaisen puomin. Mervi otti kauraämpärin ja käveli meidän edellä. Viuhti oli hyvin kiinnostunut ruuasta ja olikin melkein koko ajan turpa ämpärissä. Hienosti meni puomien yli. Jatkettiin kävelyä ilman kauraa ja Viuhti käveli puomien yli. Jokaisesta ylitetystä puomista sai aina vähän kauraa. Puomien yli kävely ei ollut enää ongelma.

Koska homma toimi hyvin niin juoksutin Viuhtia vielä vähän. Meni yksinkin hienosti puomien yli. Kun näin, että käynnissä homma toimi niin nostettiin raviin. Puomit ylittyi myös nytkin hienosti joten lopetettiin siihen. Mervi keräsi puomit ja juoksutin Viuhtia vielä hetken. Viuhti sai vähän laukatakin, mutta enimmäkseen ravaili. Kun hommat oli hoidettu vein Viuhdin pois ja hoidin sen kondikseen sekä vein takaisin tarhaan.

Boa pääsi illasta alkeistunnille. Pääsi menemään pieniä esteitä (okseria ja pystyä). Ratsastaja oli ihan innoissaan ja niin oli Booakin. Molemmilla tuntui olevan hauskaa, vaikka välillä Boan vauhti kiihtyi ja hypyt olivat aika hätäisiä. Ratsastaja kuitenkin otti homman hienosti haltuun ja Boa nöyrtyi tekemään mitä ratsastaja halusi. Mitään turhaa sählinkiä ei Boalta nähty. Ei pukkeja, ei kieltoja eikä mitään turhia väistöjä. Herra oli niin innoissaan ja hyppäsi mielellään.

Kävimme Norman ensimmäisessä näyttelyssä syyskuun lopulla. Norma käyttäytyi hienosti enkä keksi mitään valittamista tytön loistavasta käytöksestä. Hampaat näytti ilman ongelmia ja liikkui kauniisti. Tuomari (Eppa) palkitsi erinomaisella ja sijoitti luokan neljänneksi. SA:ta ei kuitenkaan herunut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Maastoilua kauniina syyspäivänä

Kävin eilen illasta tosi pikaisesti Viuhtin kanssa kävelemässä maastossa eikä moitteen sanaakaan tytöstä tullut. Ei säikkynyt, vaikka alkoi olla jo vähän pimeää ja välillä kuului ihan ihme meteliä metsästä. Ei säikähtänyt myöskään puskasta noussutta lintua.

Koska Viuhti tuntui sopivan maastoon niin tälle päivälle ilmoitin ratsastajilleni, että kolme nopeiden ilmoittautunutta pääsevät maastoon mukaan. Kaksi ilmoitti, että eivät valitettavasti pääse tänään ja loput kolme lähtivät innokkaasti mukaan. Yksi alkeiskurssilainen ja kaksi kokeneempaa.
Alkeiskurssilainen sai Boan ja kokeneemmat sitten Viuhtin ja Laakan. Itse otin Rajun.

Alkuköpöttely meni hyvin. Raju nyt tapansa mukaan yritti ryntäillä ja parhaansa mukaan pelleili. Viuhti laitettiin viimeiseksi, koska se on tyttö. Alkumatka vaan köpöteltiin ja vähän otettiin kevyttä ravailua. Porukka tuntui leviävänsä nahkaansa niin otettiin sit laukkaa, mutta vasta yhteen ylämäkeen, että joutuisivat vähän rehkimään. Raju yritti kiihdytellä kunnon vauhdit ja painella menemään, mutta julma ratsastaja / omistaja sai himmattua orin kiitoa. Muut menivät tosi nätisti eikä kukaan pelleillyt mitään reissun aikana.

Hyvä reissu oli ja hepat saivat laukkailla myös pellolla! Siellä meno vasta yltyikin Rajulla ja muut yrittivät pysyä perässä. Laukattiin myös uusiksi pelto takaisin sinne päähän mistä lähettiin ja sanoin porukalle, että pyrkii pysymään selässä, että nyt mennään kovaa. Annoin Rajulle luvan lähteä laukkaamaan ja se tosissaan päästeli täysillä. Onhan se joskus laukkakisassa käynyt, että voitte vain kuvitella sitä vauhtia.

Lopuksi ravattiin (tosin ei kovin hitaasti) takaisin pellon päähän ja sieltä sitten ravailtiin vielä puoli kilometriä ja puoli kilometriä mentiin käynnissä. Ratsastajat kehuivat ja uskon, että hevosillakin oli kivaa. Eikä Viuhdin hitaudesta näkynyt merkkiäkään.

ST Hyvä Fiilis ox

Aika on mennyt eläinten parissa niin hujahduksessa, että ei ole kerinnyt mitään kirjoittelemaan. Alkeistunteja olen pitänyt ja tytöt ovat päässeet jo puomeille. Boa onkin loistavasti hoitanut hommansa tuntiratsuna. Alkeistuntilaisten lisäksi meillä on alkanut käymään kaksi kokeneempaa ratsastajaa viikossa ratsastamassa Laakalla. Laaka on tosissaan näyttänyt tytöille mitä ihmeellisimpiä toteutuksia kouluratsastuksessa ja laukassa on meinannut kiitää vähän turhan kovaa. Voltit Laaka meinaa tehdä aina ihan liian pienenä (tyyliin kuin menisi tynnyrin ympäri), vaikka olisi kuinka kova vauhti. Välillä tytöt ovat saaneet ratsastaa myös Boalla, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti helpompi ja vähän vähemmän pelleilevää sorttia.

Olen valmis ottamaan minkä tahansa hevosen kunhan tulen toimeen sen kanssa ja sopiva löytyy. Sen huomasin tänään. Hevosen, joka sai sydämmeni hypähtämään. Olen ollut tammaa vastaan, mutta tänään en voinut vastustaa elämäni rakkautta.

Joskus kauan sitten olin vieraillut Silwoodintallilla, mistä Rajukin on kotoisin, ja muistan silloin neljä vuotta sitten syntyneen tammavarsan. Mitä ihastuttavin ja todella herttaiset vanhemmat. Ihastelin pientä jo silloin. Varsan (tai nykyään jo aikuisen) emä on Falada ox joka on luonteeltaan aika lössykkä, mutta todella tarkka ratsastajan taidoista. Isäksi valittiin luonteeltaan keppostelija Paron Pepper ox. Helppo ratsastettava, kiltti ja tosi hyvä päinen. Varsan nimeksi tuli ST Hyvä Fiilis ox, mutta tuttavallisemmin sitä alettiin kutsumaan Viuhtina.

Näiden neljän vuoden aikanakaan en ollut unohtanut Viuhtia. Sen eloisaa varsan olemusta ja leikkisää katsetta. Vierailin sitten tänään Silwoodintallilla katsomassa viime postauksessa mainittua Ritarin Toivoa. Ratsastelin sen kanssa rauhallisesti kentällä ja kokeilin mitenkä ruuna toimi. Olin varmasti pysähtynyt heti, jos olisin kävellyt, koska näin niin lumoavan arabitamman. Se oli jotain niin kaunista. Se suorastaan säkenöi kun aurinko paistoi sen runkoon! Suuntasin saman tien kentältä pois ja reippaasti kävellen menin tamman ja sen omistajan luokse.

Utelin tammasta ja sain kuulla sen olevan kasvattipalautus joka oli juuri tänään tullut. Viralliselta nimeltään ST Hyvä Fiilis ox. Olin pyörtyä! Rakas pikkuinen Viuhti. Tamma ei kuulemma ollut vastannut omistajan odotuksia. Se oli aivan liian hidas eikä sillä voinut tahkota rahaa, koska se ei koskaan tulisi menestymään. Mutisin itsekseni, että hyvä vain, että omistaja luopui. Aikani juteltua sain kaiken tiedon tammasta mitä halusin ja poistuin paikalta. Hoidin ruunan pois. Empä sillä ollut kuin ravannut joten eipä se kauheammin ollut rasittunut. Menin juttelemaan Viuhdin kasvattajan kanssa ja kyselin joko uusi koti oli löytynyt. Kasvattaja naurahti huvittuneesti ja sanoi: "Ei Viuhti ole vielä edes myynnissä kun en tiedä minkälainen se nykyään on". Lupasin heti mennä kokeilemaan sitä ja ilmoittaa haluanko sen. Kasvattaja kyseli, että eikö minua tuo ruuna kiinnosta kun niitä orejakin talossa on. Selitin kuinka rakastan Viuhtia ja ihastuin siihen jo sen ollessa pieni.

Pääsin kokeilemaan Viuhtia kentälle. Se taipui hyvin ja koulu onnistui muutenkin aivan loistavasti. Rauhallinen ratsastettava joka ei tuntunut turhia hötkyilevän. Laitettiin pari puomia maahan ja Viuhti ei mennyt millään edes sen yli. Kiersi aina. Vaikka kuinka ohjastin suoraan puomille ja puomin molemmille reunoille tuli seisomaan ihmisiä niin jyräsi mielummin ihmisten yli kuin meni sen puomin yli. Jatkettiin normi ratsastelua ja avustajat raahas puomin niin, että oltas osuttu siihen kätevästi koko rata leikkaalla. Ratsastelin muutaman kierroksen ja otin erilaisia nostoja jonka jälkeen käännyttiin lävistäjälle. Viuhti meni hyvin eteen, mutta nähdessään puomin lähti heti kaartamaan. Napautin raipalla eikä vaikuttanut mitään. Otin pari laukannostoa jonka jälkeen aloitettiin loppuhölkkä. Kaikki muut meni hienosti paitsi puomi ja samalla epäilen, että se ei todellakaan mene kunnollisenkaan esteen yli.

Vaikka vähän mieltä jäi kalvamaan Viuhdin estekammo(ko) niin kirjoitin silti paperit tytsystä. Se vaan oli yksinkertaisesti pakko saada.

Etsinnässä on edelleen kuitenkin se kelpo tuntipolle niin voisin ottaa jopa kaksi alkeistuntilaista samaan. Oikeastaan jos oikein tarkkoja ollaan niin etsin kahta tuntipollea tätä nykyä. Toinen vähän kehittyneemmille ja toinen sitten alkeistunneille. Parhaat vaihtoehdot on tenneseenwalker, paint, friisiläinen ja risteytys. Tai sitten se suomenhevonen, mutta kun suokit ei vaan ole juttuni.
Ja koska talossa on nyt yksi tamma niin sen kaveriksi pitää hommata ruuna tai tamma eli pitäisiköhän tässä hommata 2-4uutta hevosta tai hommata Viuhdille saman tien kaveriksi sellaiset joita voisi käyttää ratsastustoimintaan? Pitäisikö alkaa pyörittämään kunnon ratsastustoimintaa?

Boalla, ihastuttavalla ja ainoalla hyvällä alkeisratsullani, olisi innokas ostaja. Yksi alkeistunnilla ratsastavan tytön perhe olisi kiinnostunut orista. Lupasin miettiä asiaa ja katsoa sitä tarkemmin sitten, kun olen hankkinut sen uuden tuntiratsun. En haluaisi luopua Boasta, mutta se ei voisi saada parempaa omistajaa itselleen. Se saisi enemmän huomiota kuin täällä, koska perheessä on kaksi tytärtä ja sillä olisi paljon tilaa. Heillä on ennenkin ollut hevosia ja tälläkin hetkellä heillä on ravikäytöstä poistettu shetlanninponi, koska sen jalat eivät kestäneet enää niin kovaa rasitusta. Pitää nyt katsoa Boan kohtaloa, että jääkö se tänne vai muuttaako se.

Maisa on osoittanut loistavia tokotaitoja ja napannut ensimmäisen ykkösensä!

Alkeistunteja

Käytiin hopotien kanssa villissä suunnistuskisassa eikä menestys ollut kovin mainittavaa. Boa 22/29, Laaka 24/29 ja Raju 26/29. Aika säälittävä suoritus, mutta taas nähtiin, että ei musta ole suunnistamaan.

Maisa ja Norma ovat tämän päivän juosseet kilpaa ja telmineet keskenään. Voi noita pikkupentuja! Tuntuu kuin ne kasvaisivat silmissä. Maisa on tosi loistava apu karjan kanssa! Hakee hienosti myös karanneet yksilöt. Kyllä tyttö on jokaisen pennin arvoinen.

Meillä on alkanut käymään ratsastamassa aloittelevia ratsastajia. Pidän kolme yksityistuntia viikossa kolmelle eri nuorelle tytölle. Boasta on kuoriutunut varsin charmantti herra joten se soveltuu loistavasti opetuspuuhiin. Boa on tosi tasainen ratsastaa ja tytöt ovat kovasti kehuneet sitä. Aika herkkä on, mutta ei siitä ole tuntunut olevan haittaa tyttöjen kanssa. Tekee nostot helposti. Tytöt ovat ratsastelleet vielä koulua ja aika alkeisjuttuja. Kaikilla kyllä on vähän pohjaa ratsastuksen saralla, mutta kuitenkin vielä tarvitsee hiomista. Puomeja on tarkoitus heidän päästä koittamaan jo ensi viikolla.

Tarkoitus olisi hommata suomenhevonen. Olen itseasiassa käynyt jo katsomassa yhtä suokkia. Ruunan nimi on Ritarin Toivo. Herra on todella säyseä tapaus ja on käytetty ennenkin tuntiratsuna. Kiertänyt myös kisoissa. Kuitenkin joku jäi säväyttämättä tässä ruunassa.

Haluaisin oikeastaan orin. Kävin ihastelemassa yhtä friisiläistä samalla reissulla kuin suokkia, mutta kun se oli tamma. Sydämmeni sykähteli tammalle useamman lyönnin, mutta en haluais noitten orieni kanssa tammaa. Voishan sitä toki ruunata kaikki oriit, mutta ei.

Anteeksi, se oli vahinko...

Tämä oli todella tyhmä veto.. Eilen laitoin varauksen lyhytkarvaiseen mäykkynarttuun ja tänään lähdin ystäväni kanssa katsomaan novascotiannoutajan pentuja. Olen jo pitkään haaveillut noutajaa jonka kanssa saisin käydä nome-kokeissa. Ei siis todellakaan ollut hyvä päätös mennä katsomaan pentuja.

Ystäväni oli varannut pentueesta urospennun ja jo mennessään mainitsi, että pentueesta oli vapaana vielä narttupentu. Olin jo aikaisemmin tutustunut pentueeseen ystäväni kanssa, koska olin etsimässä hänelle sitä THE pentua. Pentu löytyi ja yhdistelmä sekä kasvattaja miellyttivät meitä molempia. Mietin kuumeisesti koko matkan sitä ainokaista narttupentua joka oli vapaana.

Kaikki pennut olivat vielä lähtemättä kotiin eli ystäväni oli ensimmäinen hakemassa urospentuaan. Juttelin pentujen kasvattajan, Uskon, kanssa hyvän tovin pennuista. Hän etsi kaikille pennuille harrastavaa kotia suvun käyttöpainotteisuuden takia. Narttupentu oli kuulemma kaikista lupaavin ja sille ei ollut vielä löytynyt kotia joka suostuisi käymään metsällä sekä näyttelyissä. Ulkonäöltään oli kuulemma liian lupaava pelkäksi metsäkoiraksi, mutta ei soveltuisi pelkäksi näyttelyfifiksi. Itkin sisälläni verta.. Elämäni rakkaus oli ilman kotia, vaikka en vielä ollut edes pentua nähnyt.

Pääsin ystäväni kanssa katsomaan viittä suloista pientä tolleripentua. Kaikilla häntä vispasi niin, että koko koira heilui ja pieni tyttöpentu juoksi suoraan syliini. Pyrkimys oli päästä pusuttamaan naamani ihan kuolaiseksi ja siinä pieni tyttöpentu onnistui. Totesin Uskolle "No, onneksi haluan vain tämän pennun tässä niin ei tunnu niin pahalle jättää lupaavinta narttupentua tänne". Usko naurahti ja vastasi minulle "Siinä se vapaa tyttönen on". Meinasin pyörtyä ja sain vain soperrettua "Ai tämäkö mussukka on vapaana?" johon Usko vain nyökkäsi. Kahvipöydässä ystäväni täytellessä papereita Uskon kanssa haaveilin vain pienestä pörröisestä vauvakoirastani. Muistuttelin jatkuvasti, että kotona on juuri Belgiasta lentänyt Maisa.

Mutta kyllähän Maisa tarvitsi kaverin?

Usko kysyi minulta haluaisinko narttupennun itselleni, kun kuullostin juuri sellaiselta ihmiseltä joka jaksaisi käydä metsällä ja näyttelyissä. Korjasin, että paikalliset metsästäjät metsästävät koirieni kanssa ja heillä ei valitettavasti ole yhtäkään noutajaa mukana joukossa. Usko oli mielissään kuullessaan, että noutaja porukasta puuttui ja suositteli suloista vauvelia minulle. Lupasi, että jos se ei pärjää metsällä niin saa palauttaa ja saan uuden vauvan tilalle. En todellakaan palauttaisi pientä sen takia, että siitä ei olisikaan metsäkoiraksi.. Pyöritin asiaa ja pyöritin vielä lisää.

En voinut sanoa enää ei Uskon puhuessa vanhemmista ja suvusta sekä pitäessä pentujen emää sylissä. Emä oli tosi kivan luonteinen ja olinhan jo tutustunut tähän pentueeseen etukäteen. Hoidimme paperit kuntoon ja mukaani lähti narttupentu Heinäsorsan Lento Kaislikossa. Kotona puhutaan ihan vain Normana. Normalle tulee pentue ehkä joskus Ternen nimiin tai sitten ei.

nyt SE on täällä

Lähdin lauantaina Belgiaan hakemaan Maisan ja sunnuntaina yöllä tultiin kotio. Reissu oli hauska, vaikka kaikki muut pennut olivatkin jo lähteneet koteihinsa. Maisa otti minut iloisesti tössöttäen vastaan ja lähdimme melkein heti lentokentälle, mutta lento olikin aivan järkyttävästi myöhässä. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin perille.

Tämän päivän olen kävelyttänyt Maisaa lehmien kanssa. Tyttö on jopa oikein räväkästi käynyt porukkaa vähän tökkimässä liikkeelle. Maisasta lampaat oli tosi pop, mutta EN HALUA SIITÄ LAMMASPAIMENTA! Toisaalta ihan hyvä, että lampaat sytytti, koska on se ihan kiva, että koira pystyy toimimaan sekä lampailla että karjan parissa.

Belgian lomareissu

Tänään palauduin juuri Belgian matkaltani katsomasta kuusi viikkoisia pentuja. Voin sanoa, että ne olivat ihania. Sain viettää neljä päivää Beatricen luona Letenge-kennelissä tutustuen hänen koiriinsa ja pentuihin. Lämpötila oli n. 17asteen tienoilla joka päivä. Lähes koko ajan oli pilvistä ja sadekuuroja oli ehkä kolmena päivänä. Vaikka keli ei ihan suosinutkaan niin reissu oli todella antoisa.

Päivä 1

Lentomatka oli hyvin uuvuttava ja pääsin perille vasta illasta. Beatrice haki minut lentokentältä ja vei Letengelle. Letenge on enemmän maatila kuin kenneli. Beatrice esitteli ensimmäisenä 50päisen lihakarjansa ja 100päisen lammaslaumansa. Lammaslaumaa vahti jo kahdeksan vuotias rhodesiankoirauros ja lihakarjaa vasta puolitoista vuotias bouvier des ardennes rotuinen narttu Lilly.

Beatrice näytti kuinka hyvin Lilly toimi lihakarjan kanssa nuoresta iästään huolimatta. Siirto toimi hienosti ja heidän yhteistyönsä oli saumatonta. En voinut kuin ihailla ja toivoa, että nartustani tulisi yhtä pätevä tapaus.

Illalla pentujen emä Ti kävi pyörähtämässä ulkona Beatricen kanssa. Hän näytti mitenkä narttu toimi. Olin otettu. Tuntui kun Ti olisi lukenut ajatuksia. Minuun suhtautui hyvin uteliaasi ja tuli luokse hakemaan rapsutuksia. Pennut pyörivät jaloissa koko illan ja niitä paijatessa ja jutellessa niistä meni lähemmäs pari tuntia, vaikka ilta alkoi kääntymään yöksi.

Yöllä näin hyvin pennun täyteisiä unia.

Päivä 2

Beatrice hoiti tilan eläimet kun itse möllöttelin pentujen kanssa. Kun kaikki muut oli hoidettu niin oli pentujen vuoro. Samalla sain hyvin kattavan pentuesittelyn.

Letenge Artiest (taiteilija)
Väriltään pippuri ja pentueen pienin narttu. Avoimen utelias kaikkea kohtaan, mutta luonteesta puuttuu kuitenkin tietty täpäkkyys. Ihmisiä kohtaan todella reipas ja heti kerjäämässä rapsutuksia. Saattaisi tulla pärjäämään näyttelyissä.

Letenge Amice (ystävä)
Väriltään brindle, mutta tuskin tulee kunnon näyttelykoiraa. Suurimpia virheitä taitaa olla parran puuttuminen ja tytöllä on vähän liian "huoliteltu" olemus. Täpäkkä luonne ja tulee varmasti pärjäämään karjan parissa. Mieletön työinto. Suhtautuu uteliaasti asioihin, mutta ei juokse vieraitten syliin heti.

Letenge Avanceren (edistyä)
Väriltään siskonsa Amicen tavoin brindle. Pentueen isoin narttu. Hyvin taistelutahtoinen ja täpäkkä pakkaus. Vieraita ihmisiä kohtaan kylmä eikä osoita uteliaisuutta niitä kohtaan. Muihin asioihin suhtautuu uteliaasti.

Letenge Al (kaikki)
Väriltään vehnä. Suhtautuu ihmisiä kohtaan avoimesti. Ei osoita eritystä taistelutahtoa eikä suurta miellyttämishalua. Melko itsenäinen ja pärjäisi todennäköisesti yksin karjan parissa.

Halusin rodunomaisella luonteella varustetun nartun joka pärjäisi karjan parissa. Rakkauteni oli roihahtanut pienempää brindletyttöä kohtaan, mutta en halunnut tehdä vielä päätöstä. Beatricen mielestä Letenge Al olisi paras ratkaisu.

Koko päivä meni pentujen parissa ja emään tutustuen. Ti on aivan mahtava koira! Tykkään.

Päivä 3

Ajoimme pari tuntia katsomaan pentujen isää. Muz:n omistajat ottivat meidän avoimesti vastaan ja sain nähdä myös perheen bc-uroksen Maxin. Muz suhtautui varautuneesti minuun, mutta Beatricen luokse juoksi heti. Seurailin vierestä ja annoin urokselle omaa aikaa. Ei mennyt puolta tuntiakaan kun uros tuli luokseni kerjäämään silityksiä.

Perheen emäntä näytti kuinka hienosti Muz osasi toko- ja paimennusjuttuja. Hieno miekkonen oli! Ulkonäöllisestikin tosi kiva.

Loppu päivä istuttiin pentujen kanssa. Kävi nappulat vähän ulkona leikkimässä ja kauan jaksoivat riehua. Päädyin ottamaan pienemmän brindletytön eli pieni raksupoksu Maisani on brindle! Pakkailin kamoja valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten.

Päivä 4

Lentokentälle menin hyvissä ajoin ja lentokin oli ajallaan. Hyvin tyytyväinen olen reissuun! Oli mahtava nähdä kuinka hienosti vanhemmat toimivat ja nähdä myös isä livenä sekä kaikki pennut. Oli hienoa päästä valitsemaan pennuista se omimmalta tuntuva. Saa nähdä mitä Maisasta tulee.

Maisaaa

Rajun kanssa käytiin hyppimässä tänään esteitä. Ihan hyvin hyppäsi, mutta turhan paljon rynni. Yritti parhaan mukaansa kaasutella esteille. Askeleet osu kohilleen ja jokainen hyppy oli hyvä. Tosin osa oli vähän vinoja, mutta yli meni.

Pennut voivat hyvin. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa viikon ikäiset pennut ja hyvältä näytti. Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Ruokahalu on aivan mieletön. Pentujen emä voi myös hyvin ja hoitaa pentuja huolella.
Oman pentuni kutsumanimeksi on muotoutunut Maisa! Eikös ole hienoa? Tosi harvinainen rotu ja sitten nimeksi jotain suomalaista.

Voisimpa tässä välissä vähän kertoilla Maisan vanhemmista.

Maisan emä

Virallinen nimi: Amitié. Ranskasta viety Belgiaan.
Tillä on tosi voimakas vartiointivietti eikä sen karjalaumaan koske kukaan vieras. Suhtautuu uteliaasti uusiin asioihin ja vieraisiin ihmisiin, jos ei koe uhkaksi ja omistaja on vieressä.

Ti paimentaa karjatilalla karjaa työkseen. Se on suorittanut paimennuksen perusradan hyväksytysti, mutta sen kanssa ei ole koskaan kisattu pidemmälle vaikka varmasi pärjäisi. PAKK:n on suorittanut hyväksytysti. Tutkittu terveeksi.

Maisan isä

Virallinen nimi: Relmuis. Belgialainen uros.
Tin tavoin Muz on erittäin voimakkaan vartiointivietin omaava koira. Se puollustaisi varmasti viimeiseen asti omaa karjalaumaansa tai omistajaansa. Pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Leikkii miellään omistajansa kanssa ja lelupalkka onkin paras palkka.

Muz on mahtava karjapaimen ja tekee sitä myös työkseen perheen bordercollien kanssa. Muzun omistavat ovat kehuneet urosta paremmaksi karjapaimeneksi kuin perheen bordercollieta. Uroksessa on kuulemma paljon enemmän ytyä ja lauman uskaltaa jättää oikeasti uroksen vastuulle. Paimennuksessa selvitti itsensä neljässä kisassa valioksi eli yhtäkään turhaa kisaa ei ole kisannut. Agilityssä startannut kerran ja saavuttanut vKUMAn & tokossa kisattu TK1. Muzussa olisi ytyä vaikka mihinkä, mutta paimennus on eniten sen juttu.
Tutkittu myös terveeksi.

EILEN NE SYNTYI!

AWW! Mun bouvier des ardennes on jo teoriassa mahdollinen. Jos nyt jo ravotan salaisuuden verhoa.

Eli eilen Belgiaan Letenge-kenneliin syntyi neljä narttupentua. Ilmoitin heti, että yksi tyttö haluaa lentää Suomeen mikä oli täysin ok Beatricelle. Olemme viestitelleet Beatricen kanssa paljon tämän muutaman päivän aikana ja hän oli aivan haltioissaan, että hänen kasvattinsa tulisi Suomeen.

Pentujen viralliset nimet on jo päätetty. He ovat:
Letenge Artiest (taiteilija)
Letenge Amice (ystävä)
Letenge Avanceren (edistyä)
Letenge Al (kaikki)
Nimet ovat Hollantia.

Vielä pitää odotella, että miten tytöt kehittyy.

Pentukuumeilua

Meille on varattu bouvier des ardennes. Pennut eivät vielä ole syntyneet, mutta parin päivän sisään odotellaan syntyväksi! Oon niin onnellinen, että tälläinen tuuri kävi. Urospentua vähän haaveilen, mutta saa nyt nähdä. Niin harvinainen rotu, että kyllä narttukin sitten kelpaa jos pentuja edes syntyy.

Irtohypytys-kisa

Tänään suuntasimme Alegren epävirallisiin irtohypytys-kisoihin. Ilmoitin jopa Boankin mukaan, vaikka vähän epäilytti mitä koko hommasta tulee.

Boan ilmoitin luokka neljään jossa esteitten korkeus oli 100cm. Kokeilin eilen Boan irtohypytystä ja hyppäsi aivan kepoisesti 120cm joten eipä ollut mitään ongelmaa ilmoittaa 100cm esteille tuota. Osallistujia oli hirveästi! Jopa 77! Boa hyppäsi hienosti ja käyttäytyi muutenkin mallikkaasti. Hirveän hidas se oli ja tulokseksi saatiin 37/77. Ei huonosti. Olen Boaan ihan tyytyväinen. Se kun on vielä vähän epävarma, mutta kisa tuntui tekevän sille ihan hyvää eikä rata tuntunut olevan liian rankka.

Rajun ja Laakan ilmoitin luokka kutoseen jossa esteitten korkeus oli 120cm.

Tiesin, että tämä ei todellakaan ole Rajun päivä. Se pisti ihan pelleilyksi jo lastauksessakin. Rajuun koskeminenkin tuntui olevan tänään täysi mahdottomuus. Lämmittelyssä veti ihan leikiksi eikä hommasta tullut mitään. Päätin sitten, että kokeillaan nyt kun kerta on ilmoittauduttukin. Irtohypytyksessä tiputti useamman esteen, teki suruttomasti kieltoja ja pelleili ihan huvikseen. Vauhtia ei kuitenkaan puuttunut, mutta virheitä tuli sitten todella, todella paljon. Tulos olikin sitten hyvin odotettu viimeinen sija eli 64/64. No ei voi mitään. Yhtään ei ihmetyttänyt Rajun pelleilyllä sen tulos.

Laaka oli oma ihastuttava itsensä jo kotoa lähtiessä. Lämmittelyssä kulki todella hienosti ja oli muutenkin tosi näpsäkkä. Kisaili aivan loistosti! Vähän oli turhan loivia kaaria (WHAT? Mun lännenratsulla loivia kaaria!!), mutta meni muuten tosi hienosti. Aika rauhallinen meno oli parhaimpiin verrattuna, mutta nää oli mun ja poitsun ekat kisat! Ja mun ekat irtohypytys-kisat ikinä. Laaka pärjäsi aivan mahtavasti. Oli oikea kultapoika ja sijoittui viidenneksi kuudestakymmenestäneljästä (5/64!!!). Vau. On mulla vaan hieno poitsu!

Ollaan kovasti ilmoittauduttu epävirallisiin kisoihin, jos saataisiin vaikka jotain epävirallistakin näyttöä siitä, että poitsut on ihan päteviä. Rajulla onkin noita kisoja takana (mitä ei kyllä tänään huomannut), mutta ihan kiva välillä kisailla ei niin veren maku suussa.

Tänä päivänä löysin unelmieni koiran! Eilen hehkuttelin bouvier des ardennes-rodusta ja tänään olen ottanut yhteyttä yhteen kasvattajaan. Tuliskohan meille pupsi joskus?

Haluan karjakoiran..

Tänään uskaltauduin ensimmäisen kerran Boan selkään. Herraan on tullut päivä päivältä enemmän intoa ja ajattelinkin koittaa pientä maastoköpöttelyä. Jätin satulan pois, mutta muuten hioin äijjän kuntoon maastolenkille. Lähettiin tallin pihasta hyvin hidasta köpöttelyä ihan kahteen pekkaan, että ei otettu koiria mukaan. Oon tehnyt vähän huomioita, että Boa ei ole kauhean rento koirien kanssa joten harjotellaan nyt eka kaksin ennen koiria.

Köpöteltiin tosi rauhallista tahtia lähes koko matka. Yksi ravipätkä otettiin ja sitä ennen oli menty tosi reipasta käyntiä pisemmän matkaa. Sen jälkeen käännyttiin ja köpöteltiin kotia kohti. Boa käyttäytyi todella mallikkaasti. Oli koko matkan hyvin varma eikä säikkynyt edes viereisestä puskasta lentoon lähtenyttä lintua.

Päivän parhaita hetkiä oli kun sain mennä laitumelle uusien lehmieni kanssa ja hakea ne pois Muusan kanssa. Tyttö harjoitteli vähän lehmien paimentamista, kun se on niin järkyttävän huono lehmäpaimen! Lehmät ei oikein ottanut tosissaan Muusaa joten tyttö sai ihan tosissaan tehdä töitä, että sai lehmät laitumelta sisälle. Eipä tuolla olisi paimennustestistä KUPAa tippunut, mutta saipa kuitenkin sisälle porukan.

Muusa joutui myös treenailemaan lampaitten paimentamista. Niitten kanssa pärjäsi paljon paremmin kuin lehmien, mutta kun Muusan pitäisi osata paimentaa lehmiä eikä lampaita! Tosi säälittävää. Haluaisin ihan oikean karjakoiran! Meille on kaiketi tulossa uusi poro. Ainakin varaus on annettu narttupennusta.

Tässä innostuneena selailin eri rotuja lävitse ja kovasti alkoi kiinnostamaan bouvier des ardennes eli suomeksi ardennienkarjakoira. Voi kun kasvattajia on niin kauhean vähän ja koiriakaan ei ihan hirveästi ole. Tulisikohan meille joskus joku tälläinen? Siinä tuntui olevan sopiva karjakoira juuri minulle!

Ärsyttää nuo ajokoirat ja sheltit. Voisimpa melkein sanoa, että ne eivät ole yhtään minun rotuni. Joo ajokit soveltuu työkoiriksi, mutta en ole metsäihminen. Melkeimpä voisin uskoa, että tuossa on talon viimeiset ajokit ja sheltit. Tai no Tingan ja Kojon pentu voisi olla ihan sopiva sheltti taloon. Ehkä talossa pitää olla vähintään yksi ajokki ja sheltti. Muilta tulleet ajokit on tosi lähellä sydäntä, mutta omien kasvattien kanssa meinaa palaa kiinni. Joko ne vaan on tyhmempiä kuin muitten kasvatit tai sitten niillä on paljon löysempi kuri.

14 uutta päätä

Tänään peruutin friisiläisorin kokeilun, koska mieskokelaan tutut toivat lopun lypsykarjansa meille ja samalla myös yhden kanan ja kukon. Nyt sitä totutellaan elämään kolmen kanan ja yhden kukon kanssa sekä 12 lypsylehmän kanssa. Eipä tällä miljoonia tienata, mutta omaksi iloksi nuo hankittiinkin.

Boa on reipastunut. Se saattaa tervehtiä kun sitä menee katsomaan karsinalle. Tänään ori pääsi myös jaloittelemaan laitumelle. On myös harjailtu ja juoksitin myös parikytä minuuttia liinassa. Meni hienosti! Laaka ja Raju kisailevat todella paljon. Tämän päivän on saanut katsella kun oripari on juossut laidunta päästä päähän kilpaa. Raju meinaa jäädä kakkoseksi. Hyvä kun pojat tuntuvat olevan niin saman henkisiä. Molemmat rakastavat vauhtia!

Jätkän kanssa on tänään tokoiltu. Homma toimii paremmin kuin hienosti! Kertoohan sen jo ainut tokokoekin josta tuli täydet pisteet. Voisi ilmoittaa pojan tokoilemaan joskus uudestaankin. Jos saataisiin vaikka joskus toinen ALO1:n, että saataisiin TK1 tunnus.

Lännenratsu & risteytysori

Hevosista musta trakehner Dance with Star "Danny" & musta hannoverinen Royal Touch "Roni" lähtivät takaisin ratsastuskoulu käyttöön eilen. Pojat ovatkin niin lauhkeita luonteeltaan, että sopivat paljon paremmin ratsastuskoululle pikkulasten palloteltaviksi kuin meille. Kaipaan vähän enemmän haastetta hevoselta. Ikävähän näitä kahta poikaa tulee hirveästi! Komeitakin kun ovat ja sydän puhdasta kultaa.

Mieskokelas on vielä eilen ja tänään hoidellut meidän elämää. Eilen kävin sentään Rajulla lyhyen maastolenkin ja yritin toipua kahdesta hevosesta luopumisesta. Mukana maastoilemassa oli porot ja ajokit irtona. Itse vaan ratsastelin kun porukka juoksenteli jaloissa. Olivat kunnolla ja teki varmasti porukalle hyvää päästä juoksemaan irtona.

Tänään kuitenkin suuntasin etsimään uutta hevosta. Lähdin kokeilemaan quarterhevosta. Käytettiin "länkkärijutuissa" usein ja omaavat yleensä todella mahtavan tasapainon. 200kilometrin ajamisen jälkeen pääsin pihaan jossa oli pieni puutarharakennus (joka myöhemmin selvisi talliksi) ja isompi asuintalo. En kauaa kerinnyt seisokelemaan kun talosta asteli jo hyvään ikään ehtinyt herra joka esittäytyi Jukaksi. Kävelimme hyvät tovit ja juttelimme orista jota pääsisin kokeilemaan.

Orin kutsumanimi oli Laaka. Viralliselta nimeltään Salvaje (suomeksi tarkoittaa vauhkoa, kesytöntä, villiä yms). Ori oli tuotu Espanjasta. Nuori (vasta neljän) ja villi tapaus joka kuitenkin pitää ihmisistä.

Laittelin itse Laakan kuntoon ja käyttäytyi siinä hyvin. Selkään noustessa tuntui, että pojan silmissä olisi joku ylimääräinen pilke. Pääsin selkään ja sain jalustimet kunnolla niin Laaka teki kunnon pukkisarjat. Tulimpa lähes heti alas ja kiipesin takaisin. Tämän esityksen jälkeen Laaka ei liikkunut enää kunnolla. Löntystelyä ja koko ajan sai vaatia eteenpäin. Kun sai liikkumaan niin ori tuntui hyvälle ratsastaa. Kääntyili hienosti, teki hyviä voltteja ja totteli ohjausta aivan mahtavasti. Välillä oli jotain ihmeellistä venkuilua, mutta ei mitään hälyyttävää. Pysähtyi hyvin ja siirrot olivat aivan loistavia eikä tuntunut puskevan kummallekaan kyljelle.

Jukka kysyi haluaisinko kiertää tynnyreitä kunnon länkkärimeiningillä. Se oli kuulemma Laakan juttu. Päätin kokeilla ja ämpäreitten noustessa pystyyn laukkailin pari ympyrää. Laakasta tunsi, että tää on aivan mahti juttu, kun poika alkoi välillä vähän rynnimään. Jukka ehdotti, että annan kunnolla ohjaa, vähän pohkeita ja sitten vain nautin ja käännän siihen väliin mihkä haluan. Laukkasin vielä pari ympyrää molempiin suuntiin ja sitten suuntasin Laakan tynnyreille. Annoin vähän lisää ohjaa ja pohjetta. Voin kertoa, että ori kiihtyi todella nopeasti! Vauhti oli aivan mieletön ja ne käännökset! Olin ihan varma, että ori ei pysty kääntymään, mutta kyllä se vaan kääntyi joka väliin mihinkä halusin. Jukka kysyi, että mitä mieltä olen Laakasta ja ainut mitä sain sanottua suustani oli "VAU!"

Kokeilin vielä pari pystyä jotka Laaka meni hienosti. Ehkei nyt mikään paras esteratsu, mutta tässä oli se hyvä piriste päiviini jonka kanssa saisin ratsastella "lännen tyyliin". Kirjoitimme Jukan kanssa paperit kuntoon ja ori lähti mukanani.

Lähdin ajelemaan kotio päin onnellisena hevosen omistajana kun minulle tuli soitto mieskokelaalta "HEI! Pongasin netistä hevosen. Risteytysori, n 15v. ja lopetusuhan alla. Omistaja on kyllästynyt. On matkallasi sieltä kotio." Mieskokelas lähetti puhelinnumeron minulle ja soitin. Puhelimeen vastasi nuorelta kuullostava nainen. Kyselin hevosesta ja heillä oli se vielä. Nainen totesi puhelimen loppuun "Paljonko haluat, että viet tuon tappajan pois?" Totesin vain, että katsotaan paikan päällä.

Laakan odotellessa trailerissa juttelin naisen kanssa orista ja sain selville, että hänen tyttärensä oli kuollut, koska Boa oli tiputtanut ja tallonut päältä. Nainen kertoi myös, että Boa on aiemmassa kodissaan joutunut huonolle hoidolle ja sitä on saatettu lyödä. Menimme talliin ja siellä ei todellakaan tuoksunut normaalille tallille. Kysyin kauan hänen tyttärensä kuolemasta oli. Vastaukseksi sain 3kk. Kysyin miten Boaa on hoidettu sen aikaa. On sen karsina kuulemma silloin tällöin putsattu ja se on päässyt laitumelle pari kertaa viikossa.

Yritin hymyillä kauniisti ja kysyin missähän ori nyt oli. Nyt oli sen viimeinen päivä laitumella, jos en ottanut sitä mukaani. Sanoin heti ottavani Boan. Nainen kantoi Boan tavarat autooni ja minä lähdin hakemaan oria laitumelta. Hieraisin silmiäni pari kertaa. Laitumella seisoi nuutuneen ja huonosti hoidetun näköinen hevonen. Kävin hakemassa vähän kauraa ja houkuttelin orin laitumelta. Epäilytti aivan hirveästi laittaa Boa Laakan kanssa samaan traileriin. Näin kuinka onnellisesti nainen kantoi Boan kamoja ja ruokia autooni kun itse talutin naisen heitteille jättämää hevosta. Boa vain roikkui perässäni eikä traileriin menossa ollut mitään ongelmaa. Laaka luimuili Boalle, mutta Boa ei edes huomannut.

Täytimme paperit ja nainen antoi minulle vielä 500euroa puhtaana käteen sanoen "Pidä hyvänäsi äläkä ikinä tuo takaisin". Maksoipahan ainakin tulevia eläinlääkärikuluja.

Kotona purin auton ja hevoset, mutta sen jälkeen joutui Boa heti pesulle ja soitin eläinlääkärin madottamaan tuon. Ruskean kuoren alta paljastui varsin komea jo varttuneempi miekkonen. Käytökseltään muistutti enemmän itsemurhaa hautovaa ihmistä kuin 15vuotiasta oria. Ei mitään kunnon reaktioita mihinkään. Otin vanhat kengät pois ja kiinnitin uudet. Vuolin myös vähän kavioita, koska olivat päässeet aika pitkäksi.

Eläinlääkäri tuli ja totesi orin olevan kunnossa. Madotti Boan ja samalla myös Laakan ja Rajun. Tutki Laakan ja Rajun eikä kummassakaan ollut mitään valittamista.
Nyt Boa on viety tutustumaan uuteen karsinaansa kun Laaka palloilee laitumella Rajun kanssa. Huomenna olisi mahdollista päästä katsomaan yhtä friisiläistä, mutta en tiedä olenko menossa. Kun tuo Boa ei nyt oikein kuulunut suunnitelmiin.

Sydämmien kohtaaminen?

Vaikka pieni kuume on edelleen päällä niin lähdin sovitulle tapaamiselle kokeilemaan vanhan tuttuni Paken (ei varmaan aukea kellekään, mutta nick P.V.M) arabialaista täysveritammaa Kipaletta. Kipa oli joskus ollut yksityisenä pitämälläni tallilla ja useaan otteeseen kerroin, että onneksi tuo ei ole minun. Ja nyt olen menossa katsomaan sitä ostoaikeissa? Pakella on monta päästään vähän turhan pehmeää hevosta ja hän ei todellakaan halunnut luopua Kipasta, mutta kun kyselin tietäisikö hän ketään kivaa tammaa niin ehdotuksena tuli Kipa.

Kipa on aina ollut luonteeltaan hyvin tulinen ja oikea tuittupää. Äärettömän uteliaisuuden lisäksi se tuntuu vihaavan ihmisiä ylikaiken ja onkin oikeasti jopa vaarallinen ihmisille yrittäessä litistellä heitä seiniin, aitoihin ja muihin. Potkii aivan suruttomasti, pukittelee vielä enemmän ja tuntuu huvikseen seisoskelevan takajaloillaan eikä näykkiminenkään ole mikään ihme. Taluttaessa ollut aina lähempänä sonnia joka säntäilee keväällä tyttöjen perään kuin jotain arabitammaa. Harvemmin Kipaa on kiinnostanut roikkuuko perässä taluttaja vai ei. Mutta omistajalleen on yleensä mitä parhain! Toki huonoja päiviä sattuu kaikille, mutta Paken kanssa Kipa ei ole enää pelleillyt. Ja tällä olin tosiaan menossa ratsastamaan..

Pake oli ratsastellut Kipalla jo hyvän tovin tullessani paikalle. Hän selitteli kuinka on sopivasti jo lämminnyt ja saan vääntää koulua ja koittaa vaikka esteitä. Pake tuli alas ja Kipa luimi heti minulle. Pake piti Kipaa paikallaan kun aloin punnertamaan itseäni selkään. Paken päästäessä irti Kipa ampaisi saman tien liikkeelle ja juuri ja juuri sain pidettyä itseni selässä. Sain pysäytettyä konin ja jatkoin jalustimien mittailua. Koko ajan oli menossa eteenpäin ja välillä yritti näykkiä. Sain kuin sainkin jalustimet kunnolla ja sitten lähdettiin liikkeelle.

Aloitettiin ravaamalla vähän kenttää ympäri. Ei mikään miellyttävin ravi. Välillä yritti karata laukalle ja parit kunnon pukkisarjat Kipa päätti esitellä ja omaksi ihmeekseni (& varmaankin Kipan pettymykseksi) pysyin selässä. Tehtiin jokunen voltti ja suunnanvaihtoja jonka jälkeen aloin tekemään käynti-ravi-laukka-käynti-ravi-käynti-laukka-käynti siirtymiä joissa myös oli suunnanvaihtoja. Kipa välillä yritti pukitella ja välillä sitten ei millään meinannut siirtyä. Yhdessä välissä päätin pysäyttää Kipan kun ei meinannut millään tulla laukasta käyntiin joten oltiin parkissa jonkin aikaa. Kipa yritti mennä eteenpäin, mutta en lämmennyt ajatukselle. Koko ajan oli pientä tepsuttamista, mutta halusin rauhallisen paikalla olon (ihan kuin puhuisin koirasta...). Aikamme Kipan kanssa väännettiin ja sitten tyytyi kohtaloonsa ja seisoi nätisti. Siitä ravin kautta laukkaan.

Päätin kokeilla pari pohkeenväistöä Kipan kanssa. Meni hienosti kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa. Sikailu tuntui jo unohtuvan siinä vaiheessa. Päätin koittaa myös laukassa ja ihmeekseni toimi myös silloin. Otin sitten avotaivutuksia käynnissä. Toimi! Kokeilin myös ravissa eikä valittamista. Pake oli koulujuttujen aikana käynyt pistämässä matalan pystyn ja kaksi okseria.

Kipa oli ihan intopinkeä huomatessaan, että pääsisi hyppäämään. Rynnisti suoraan pystylle ilman mitään kontrollia. Jarruttelin Kipaa oikein urakalla ja päätin, että kyllä nyt yksi kaistapää pysähtyy ennen yhtä pystyä. Jarrua, jarrua ja jarrua eikä edes hiljennä JA sitten STOP kuin seinään. Voin kertoa, että siinä vaiheessa meinasin käydä maistelemassa hiekkaa, mutta empäs käynytkään! Kierrettiin takaisin uralle ja nostin takaisin laukkaan. Himmailin konia jo ajoissa eikä Kipa lähtenyt enää niin fiiliksissä, mutta muisti kyllä pukitella välillä ja vauhtia oli kuitenkin enemmän kuin riittävästi vaikka aikaisempaan verrattuna menikin hitaammin.

Suuntasin kohti pystyä. Valmistauduin hyppyyn harvinaisen hyvin ja pienellä nopeuden lisäyksellä tultaisiin juuri oikein esteelle joten annoin vähän pohjetta. Kipa totteli ja tuntui, että se oli lähössä jo hyppäämään kunnes pysähtyi juuri esteen eteen. No mikäs siinä.. Kävin halailemassa konia kaulalla ja sitten Kipa päätti nousta pystyyn! Annoin vaan lisää pohjetta ja napautin vähän perseelle raipalla, että päästäisiin eteenpäin. Sai etupäänsäkin maan pinnalle jonka jälkeen hirveä pukkisarja ja minä syömään hiekkaa maahan. Pake kävi ottamassa Kipan kiinni ja toi sen takaisin minulle ja kiipesin takaisin selkään. Saman tien suuntaus pystylle ja lisää vauhtia. Vähän ennen pystyä annoin lisää pohjetta ja kyllähän se yli meni. Vieläpä varsin kauniisti ja lasku oli pehmeä, mutta sitten seurasi taas pari pukkia.

Päätin, että nyt hypätään vielä kerran pysty. Sitten mennään okseri, pysty ja okseri jonka jälkeen aletaan jäähdyttelemään. Kunnolla vauhtia Kipan jalkoihin ja suunta kohti pystyä. Liikkui hirveän huonosti joka enteili kieltoa joten lisää pohjetta vaan. Vauhti koveni vähän liiaksi, mutta pystylle osuttiin hyvin. Ja tällä kertaa annoin vaan lisää pohkeita pystyn jälkeen jota Kipa ei ollut odottanut ja pukit taisi sen takia unohtua. Käännyin ja suunnistin kohti okseria. Hyppäsi hienosti ilman suurempia ongelmia. Pystylle reitti oli suora ja hyppy tavoitteli täydellisyyttä. Vika okseri lähestyttiin huonosti, mutta sain korjattua ja Kipa hyppäsi jopa yli ja kaikki ilman pukkeja!

Tehtiin erilaisia leikkauksia radalla ja vaihdeltiin suruttomasti suuntaa. Mentiin käyntiä ja ravia. Heiteltiin myös välillä jotain voltteja ja ympyröitä. Kivasti meni eikä ollut enää mitään pelleilyä. Päätin yrittää päästä alas ilman Paken apua mikä onnistui odotettua paremmin, koska Kipa melkein pysyi paikallaan. Pääsin alas ja pysäytin konin heti. Pake otti Kipan ja käveltiin pieni maastolenkki. Hän selitteli Kipasta ja siitä kuinka se on luonteeltaan tasoittunut tosi paljon kolmen vuoden aikana. Niinhän se tosiaan on.. Ei koita heittää ratsastajaa kuin 10-20 kertaa selästä kun ennen yritti koko ajan. Pake hoiti Kipan pois ja kieltäydyin kauniisti Kipasta. Ei ollut mun kopotini, vaikka haastavista tykkäänkin ja Kipa on kuitenkin Pakelle niin tärkeä.

Sinnepä jäi sekin kopoti. Mutta kun haluaisin sen tamman! Tänään ilmoitin HEPOSENI kisoihin. Yllättävää, koska ne eivät koskaan kisaa, mutta onneks kisat on epävirallisia niin tää ei oo niin kauheen järkyttävää.

Raju oli hieno pieni kopoti!

Mieskokelas hoiti kyllä eilen ja tänään moitteettomasti siivoukset ja eläinten lenkkeilytyksiä, mutta päätimpä itse kavuta Rajun selkään, vaikka se ei 37,5 lämmöllä ehkä ollutkaan se paras ratkaisu, mutta olihan se nyt ihan pakko vähän päästä ratsimaan! Varustamista en uskaltanut laittaa mieskokelaalle, koska Raju nyt on välillä vähän sika ja varsinkin kun se ei ole tehnyt mitään kunnolla pariin päivään.

Päädyin tulokseen, että mennään kentälle vääntämään hyvin vähän koulua vaikka koulu ei todellakaan ole Rajun juttu. Köpöteltiin pieni maastolenkki ja vähän ravailtiinkin samalla reissulla. Raju oli koko ajan menossa vähän lujempaa ja parhaansa mukaan yritti nostaa laukkaan, mutta vaadin pojalta hidasta ravaamista. Tuo kun on tosiaan sellainen, että rakastaa laukkaamista ja vauhtia. On se yksissä epävirallisissa laukkakisoissa käynyt ja pääsi kolmanneksi seitsemästä juoksijasta.

Maastolenkin jälkeen päästiin kentälle jossa alkoi tosissaan vääntäminen. Raju olisi tapansa mukaan halunnut vain laukata, mutta kun äärettömän tyhmä ratsastaja vaati jotain äärettömän tyhmää pohkeenväistöä KÄYNNISSÄ! No Raju yritti tosissaan työntää vasenta lapaa ulos ja vääntyili kuin banaani eikä se sitten loppujen lopuksi edes näyttänyt pohkeenväistöltä. Yritys hyvä, tulos aivan sukka joten uudestaan. Toisella kerralla meni jo jotenkin sinne päin, mutta koska kolmas kerta toden sanoo niin uudestaan. Kolmas kerta olikin sitten ehkä 9- arvoinen joten koitettiin vielä neljännen kerran jolloin suoritus hipoi täyttä kymppiä. Vaihdettiin oikeasta vasempaan kierrokseen ja ravailtiin jonkin aikaa. Jatkettiin sitten pohkeenväistöjen parissa. Nyt Raju liikkui tosi kivasti ja pohkeenväistöt oli alusta alkaen tosi hienoja!

Tämän jälkeen otettiin jonkin verran kiemuroita. Ensin mentiin ympyröitä ravissa ja pari sitten laukassa jonka jälkeen mentiin pari volttia taas ravissa ja sitten samat kaksi laukassa. Vaihdettiin suunta ja toistetiin sama. Jokaisen ravi-laukka noston jälkeen oli työn takana saada laukasta takaisin raviin. Lopuks laukattiin pari kierrosta ja siirryttiin raviin. Tehtiin muutamia voltteja, vaihdeltiin suuntaa ja välillä sitten ympyröitäkin useampi kerta jonka jälkeen köpöteltiin käynnissä kierrokset molempiin suuntiin.

Olin varsin tyytyväinen Rajuun! Ei mitään turhaa possuilua ollut ja menikin ihan kivasti ottaen huomioon, että kyseessä oli Raju joka rakastaa olla villi ja vapaa. Hoitelin poitsun pois ja vein laitsalle kattelemaan Dannyä ja Ronia.

Voin kertoa, että nyt on kuollut olo tuollaisen urheilusuorituksen jälkeen.

Onneksi on auttava käsi lähellä

On ilo soittaa aina tuolle mieskokelaalle, että viitsitkö tulla auttamaan kun itse riudun sängynpohjalla hirvittävässä kuumeessa. Mieskokelas käytti reippaasti kaikki ajokit kimppalenkillä (meinasin nauraa kun katselin ikkunasta, kun hän lähtee seitsemän koiran kanssa lenkille). Nuo vaan kun eivät ole kauheasti hihnassa viihtyvää sorttia. Osaavat ne kävellä hihnassa, mutta itse yleensä pidän irtona ja vähän pienemmällä porukalla. Tunnin reippaan lenkin he kävivät ja hihnat ollut varmaan sata kertaa solmussa. Sitten koirat pääsivätkin tarhaan.

Sheltit ja porot päästi suruttomasti irti, mutta samalle lenkille mahtui myös hihnassa Micky ja Kami. Lenkiltä tullessa näytti kaikki olevan tallessa ja Kami & Micky pääsivät tarhaan. Sheltit ja porot saivat jäädä pihaan irtona. Sitten alkoikin se kaikista huvittavin osa ja raahasin itseni ihan portaalle katsomaan tarvitseeko mieskokelas apua. Hevoset piti viedä laitumelle.. Ja Rajukun sattuu pelleilemään aina vieraampien ihmisten kanssa.

Huusin miehekkeelle "Ota vain reippaasti Roni ja Danny ja vie ne laitumelle. Ne ovat ihan kilttejä." En sitten tiedä mitä tallissa tapahtui, mutta kuullosti epäilyttävästi siltä, että jommalla kummalla pojista oli huono päivä, mutta eipäs ollutkaan..

Mieskokelas talutti tallista Rajua. Poika vähän tempoili ja huomatessaan minut lähti tulemaan luokseni riimunarussa roikkuvasta miehestä välittämättä. Teki mieli ärähtää, että miksi sä otit ton kun sanoin, että ota Danny ja Roni. Tiesin, että Raju pelleili vieraitten kanssa vielä enemmän, jos Danny ja Roni jäivät talliin. Mieskokelas nyppäsi Rajun mielestä liian kovaa, että jatketaampa nyt niin poika kertoi, että mua ei oikein huvita ja jäi seisomaan vaan paikalleen. Napautin poikaa vähän perseelle, että nyt menee ja kyllähän se siitä lähti. Raju vähän luimi mieskokelaalle ja yritti viedä, mutta mieskokelas pysyi loppumatkan yllättävän napakkana ja sai kuin saikin Rajun laitumelle. Ronin ja Dannyn kanssa ei ollutkaan sitten mitään ongelmaa.

Kävin itse avaamassa ovet kanoille ja lampaille, että pääsivät kulkemaan ulos. Sen jälkeen olinkin ihan kuollut ja vannotin, että en enää ikinä hanki yhtäkään eläintä tai sitten hankin miehen ja pari maatilatyttöä auttamaan askareissa.

Jaa siis mikä BB?

Bright Blurry's on virtuaalimaatila jonka tarkoitus on vaan olla olemassa. Emme kisaile mitenkään veren maku suussa vaan pidämme välillä taukoja kisaamisen suhteen. Koirillamme on yksi laji näyttelyiden lisäksi mihinkä painotamme. Tämä kyseinen laji on yleensä paimennus, ajokoirakokeet tai haukkukokeet, koska meillähän ei mitään hupsutuksia harrasteta paitsi no joskus poikkeuksia on, esimerkkinä tästä Kojootti joka kisaa jo midi III-luokassa.

Sain vihdosta viimein hankittua uudet hevoset (= nämäkin oikeasti mun vanhoja..) pihalle jolkottelemaan. Meidän vanha noin kymmenen hevosen lauma pääsi viettelemään eläkepäiviä jokainen vähän eri osoitteeseen, mutta tiedän, että en saivat parhaat mahdolliset kodit! Haluaisin kopotiporukkaan pari tammaa, mutta kun tuo Raju on sellainen pelle, että huh huh. Meillähän olisi pakostakin pari varsaa sitten. Paitsi jos ruunaisi Rajun, mutta kun sitä taas en halua!

Koirakanta on aivan hirveä! En tykkää. Eilen syntyneestä Sweet-pentueesta jää yksi kotio (yäääh! Miksi en voi vastustaa kiusausta...) ja meille muutti juuri ajokki- ja karjalankarhukoiranarttu. Breezy on kyllä tosi kivanoloinen nuori tyttönen tässä vaiheessa. Saa nähdä mitä siitä kasvaa.

Jännitän aivan hirveästi Kamia. Se on ensimmäinen kisoihin joutuva hirvikoirani BB:ssä. Mitä jos en osaa kouluttaa sitä oikein? Olihan minulla joskus ennenkuin BB oli edes BB karjalankarhukoirauros Pikkuisen Kennelin Amizu eli Ami jonka kanssa käytiin metsässä. Itse en ole oikein metsästysihmisiä (what, talo täynnä metsäkoiria?), mutta onneksi lähipiiriini kuuluu monta innokasta metsästäjää jotka mielellään hakevat koiriani oikeaan metsästykseen. Kyllä kokeissa kisaaminen on kivaa ja siitä pidänkin, mutta oikealle metsälle en halua lähteä.