Ruotsin winner 2012

Nyt pitää pyörtyä. Kävin kummankin tollerin voimin Ruotsin voittajassa. Tuomarina oli tollereiden asiantuntija Jenna, jonka nyt vasta ensimmäisen kerran tapasin. Ekanahan arvosteltiin junnu-urokset ja niitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Odoteltiin, odoteltiin, odoteltiin. Sitä koko päivä oli. Kummankin novascotin kakkosomistajalla ja Ternen omistajalla oli vähän railakas meno, kun oli niin tyytyväinen koiriensa saavutuksiin. Olin valmis heittämään jo pyyhkeen kehään. Ihan turhaa tässä porukassa on mihinkään kehään mennä. Ei siellä menestystä tule kuitenkaan.

Onneksi NUO-urosten ekana oli  Topi. Se käyttäytyi mallikkaasti ja liikkui hyvin. Kaikin puolin hieno suoritus, josta olin kakkosomistajan kanssa hyvinkin ylpeä ja tyytyväinen. Tuloksena ERI. Sit odoteltiin, että nuokku-urokset loppuisi ja taas kesti. Ja niitä oikeasti oli aivan liikaa. Eriä tipahteli useammallekin, joten siinä meni meidän toivomme. NUO-uroksten kaikki ERI:n saaneet otettiin kokooma kehään ja sitten juostiin. Tuomarille valinta taisi olla aika selkeä, koska ei juostu kuin kierros ja tulos oli selvä. TOPI VOITTI LUOKKANSA JA SAI SA:N! Sitten taas odoteltiin. AVO- ja KÄY-uroksia oli aivan liikaa ja manasin, kun vielä piti odottaa AVO-nartutkin ennen kuin pääsisi kotiin. Aikaa meni PAAAAALJOOON. No urokset sitten loppuivat ja kaikki SA:n saaneet otettiin PU-kehään. Tuomari tiputteli urokset hyvin rivakkaa tahtia ja me jäätiin Topin kanssa. Ajattelin, että tässä sattui joku virhe, koska eihän meidän Topi nyt voinut sijoittua PU-kehässä. Meidät pistettiin järjestykseen ja luulin sen olevan tuomarin hullu pila, että viimeinen juoksee ekana. Tuomari kannusti esittäjiä juoksuttamaan kunnolla ja näyttämään parhaat puolet koirasta ja mehän ravattiin Topin kanssa kuin viimeistä päivää! Tuomari osoitti meidät YKKÖSPALLILLE! VOITTO! VOITTO! TOPI VOITTI! Järkytys oli suuri, mutta tulin tulokseen, että kannatti odottaa! Tätä ihmettä kun ei joka päivä tapahtuisi. Onnitteluja satoi joka suunnalta ja kiljahdin riemusta - se PU1 oli oikeasti meirän Topi!

Seuraavaksi jäätiin odottaan AVO-narttuja. Aivan törkeästi liikaa, vaikka odottaminen ei ollutkaan enää yhtään niin vaikeaa. Junnunarttujen määrä on aivan käsittämätön. Niitä vaan on kuin sieniä sateella! Loppujen lopuksi ne AVO-nartutkin alkoivat ja Norman vuoro aika alkupäässä. Tytsy sai ERI:n, mutta Norman kanssa se on niin normaalia, että en jaksanut vielä kiljua riemusta, koska halusin tietää kuinka Topi menestyy. AVO-nartut koottiin ja siellä oli vain viisi ERI:n saanutta. Norma sai pingottua itsensä luokkansa ensimmäiseksi ja sai jopa SA:n. AVO-nartuissa vain kaksi sai SA:n, joten tämä oli hieno saavutus! Sitten oli enää käyttöluokan nartut, jotka menivätkin nopsaan. PN-kehässä odotin Normalle sijoitusta, koska tuomari tuntui tykkäävän siitä. Ajatuksen asteella oli joku PN3 tai PN4 tai sit aivan vikoissa tippuisi pois. Norma tosissaan yllätti - se sai itsensä PN1:ksi!!!!!!!! Olin pyörtyä.... Omat koirani PN1 & PU1!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kehän laidalla olin ihan, että mitä juuri tapahtui ja sitten jo huudeltiin PU1:stä kehään! Olin aivan pihalla mitä tapahtui, kun Topin 2omistaja ryntäsi uroksen kanssa kehään ja kiljaisi minulle "JUOKSE!" Vähitellen aloin tajuta tapahtuneen. Omat koirani olivat KISAAMASSA KESKENÄÄN! Järkyttävää mikä menestys.

Tuomarille päätös tuntui olevan helppo ja hän osoitti voittoon valmistuneemman eli Norman! Mieletön päivä ja nyt vielä odotellaan RYP-kehää.

Pahistelua

Dädin kanssa on mennyt hyvin vaihtelevasti. Olen viettänyt orin kanssa aikaa hyvin paljon ja muut ovat joutuneet tekemään minunkin töitäni. Dädi ei selkeästikään luota yhtään ihmisiin ja päätin siirtää orin ruunaamista hamaan tulevaisuuteen kun ensin saan sen kanssa kulkemisesta melkein mahdollista ja huomattavasti helpompaa. Välillä Dädi suhtautuu kovin isottelevasti ja röyhkeästi minuun, mutta välillä se on hyvinkin lauhkea.

Uusi hopoti => Paholainen

Mervi ja Reeta ovat ratsastelleet paljon Rajulla ja kokeilleet sen kanssa eloa. Se on edelleenkin ihan kaistapää muiden kanssa, mutta parempaan suuntaan on menty. Rajulla on myös käynyt ratsastamassa eräs kokeneempi ratsastuskoululaiseni Janna. Olen pitänyt hänelle valmennuksia Rajun kanssa ja ne ovat menneet oikeastaan yllättävän hyvin, kun huomioi, että ratsuna on ollut Raju. Voipi jopa olla, että saan Rajusta sittenkin melko kelvon tuntihevosen kehittyneimmille ratsastajilleni.

Ford on osoittautunut loistavaksi tuntiratsuksi ja se on aivan mieletön esteratsu! Ford on hoitanut hommansa hyvin alkeistunneilla ja vähän kokeneempienkin kanssa. Tamma tuntuu osaavan lukea ihmisiä ja se onkin kokemattomien kanssa hyvin helppo ratsastettava, mutta välillä kokeneempien kanssa osaa aiheuttaa vähän haastetta - kieltoja ja todella pieniä pukkeja, mutta ei sen pahempaa.

Halusin uuden ja haasteellisemman hevosen, koska Rajusta oli tullut nössö, jolla muutkin pystyivät ratsatamaan. Niinkuin etusivullamme on mainittu niin olen erittäin kiinnostunut hevosista, joille voin antaa uuden mahdollisuuden tilallani. Niin tämäkin tapaus. Soitin vanhalle hevostutulleni ja puhuimme niitä näitä. Hän on tuntenut Rajun aina ja järkyttyi suuresti minun sanoessa sen muuttuneen todelliseksi lässykäksi, jolla pystyy muutkin ratsastamaan. Tuli myös mainittua, että aion hankkia uuden hevosen, jonka voin pelastaa kuolemalta ja antaa uuden tilaisuuden. Ystäväni kiljahti riemusta sanoen: "Tiedän sinulle juuri oikean hevosen" ja antoi minulle puhelinnumeron.

Otin yhteyttä tähän henkilöön, joka oli kuulemma lopettamassa hevosensa ongelmakäytöksen vuoksi. Hän sanoi voivansa antaa orin ilmaiseksi, mutta varusteista joutuisin maksamaan. Sanoin sen olevan okei ja lähdin seuraamana päivänä hevostrailerini kanssa hakemaan oria. Orin kutsumanimi oli Pahis ja "virallisesti" se oli Paholainen. Nimi kuullosti jo sille, että haluan vaihtaa sen, joten päässäni orin nimeksi muodostui Dädi. En tiennyt yhtään minkälainen hevonen minua olisi vastassa.

Pääsin perille ja pihassa tarhassa tönötti musta hevonen, joka oli todella likainen. Omistaja sanoi, että ori oli asustanut hänellä vain ½vuotta ja hän oli kaikkensa yrittänyt, mutta ei pääse kunnolla edes orin lähelle ja joka päivä orin kanssa on yhtä tuskaa. Tarhaamiset ei onnistu ja ori ei meinaa antaa edes koskea itseensä. Kävelin rauhallisesti orin lähelle, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitenkä se reagoisi minuun. Dädi irvisteli ja luimi minulle ja tarhaan astuessani se oli jyrätä minut. En väistänyt sitä ja ori pysähtyi muutaman sentin päähän minusta irvistellen ja luimien. Se otti takapakkia ja nousi pystyyn. Päätin seistä vain paikoillani ja katsoa mitä se keksii. Ori uhitteli minulle parhaansa mukaan vaikka kuinka pitkään ja päätin lähteä liikkeelle oria kohti. Pyysin omistajalta riimunarun, jolla huidoin ilmassa kun ori meinasi tulla päälle. Onneksi Dädillä oli jo riimu, koska muuten en olisi saanut sitä ikinä kiinni. Ketjusta oli vähän apua tämän orin kanssa, mutta kummasti se yritti pyristellä itsensä vapaaksi.

Traileriin meno oli yhtä showta ennen kuin keksin. Olin kuullut joskus, että jotkut hevoset menisivät paremmin traileriin, jos toinen heponen katselisi trailerin ovelta. Passitin vanhan omistajan kuikuilemaan ovelta ja Dädihän syöksyi suunnitelman mukaan "omistajan kimppuun" uhittelemaan. Siellä se sitten oli ja nopeasti olikin laitettu kiinni. Alkuun ori yritti pyristellä itsensä vapauteen, potki ja kuopi, mutta sitten rauhoittui. Sitten vasta pakattiin kaikki loput hevosen kamat autoon. Ja tästä matka kotiin.

Tilalla Dädi tulikin sitten reippaasti trailerista ulos ja tuntui jotenkin erilaiselta. Ori pääsi tyttöjen väliseen karsinaan tutustumaan tytsyihin. Samalla varasin myös ruunausajan Dädille, mutta se meni vasta huhtikuun puoleen väliin. Toivotaan, että elämä tästä lähtee sutviintumaan.

Heppailupäivä

Päätin aloittaa päiväni Rajun liikuttamisella. Onneksi innokkaat talliapulaiseni huolehtivat kaikki eläinten hoidot tänään aamulla niin pystyin toteuttamaan tämän ja päivällisen maastolenkin heidän kanssaan.

En ole ratsastanut Rajulla yli viikkoon, vaikka Kenzi sillä ratsastikin pari päivää sitten. On Raju nauttinut tarhariehumisesta ja samoin myös köpöttelylenkeistä riimunarun päässä sekä on sitä joku juoksuttanut, mutta ei ratsastettu. Ori köpötteli alussa kuin tulisilla hiilillä. Koko ajan olisi pitänyt päästä menemään yhtä kovempaa. Suuntasimpa siis lumiselle pellolle, koska en jaksanut äijjän pelleilyä maneesissa, jossa ei ollut mitään haastetta. Otettiin kyllä alkulämmöt maneesissa ja sit pellolla vähän kahlailtiin tai Rajuhan siellä kahlasi minun vain katsoessa, että ori ei leviä. Annoin sitten reippaasti ohjaa orille ja luvan mennä niin kovaa kuin kintuistaan pääsee. Kyllähän se lähti, mutta onneksi lumi hidasti menoa aika rajusti. Yllättävän hyvin ori jaksoi.

Tämän jälkeen palasin takaisin maneesiin, koska olin luvannut, että Mervi & Reeta saisivat käydä ratsastamassa Rajulla kunhan vain itse olisin ensin koittanut. Mervin edellinen kerta oli todella epäonnistunut ja hänen kätensä joutuikin pakettiin sen jäljiltä. Pidin Rajusta kiinni Mervin noustessa selkään. Heti ensimmäisessä laukannostossa Raju veti todella lahjakkaan pukkisarjan, mutta Mervi pysyi kyydissä. Mervi ratsasteli erilaisia kiemuroita ja taivutteli oria mahdollisimman pajon ravissa, jotka Rajua ei oikein kiinnostanut ja sen kanssa sai tosissaan tehdä töitä, että ori kääntyi. Mervi otti vielä yhden laukannoston, joka meni hyvin ja tekivät siinä sitten voltteja. Raju ei varmaan jaksanut enää pelleillä. Reeta nousi seuraavaksi satulaan ja homma toimi täydellisesti! Raju oli näköjään uuvutettu. Se teki LAISKAA työskentelyä Reeta kanssa, mikä ei todellakaan ole normaalia. Yleensä se menee täysillä tultapäin eikä laiskottele ollenkaan.

Päivällä käytiinkin sitten maastolenkki Reetan ja Mervin kanssa. Itselleni otin Fordin, koska halusin nähdä minkälainen maastoilija se oli. Reeta otti Laakan ja Mervi Viuhdin. Laaka oli vähän kuumissaan tyttöjen kanssa. Oripoika ei ole myöskään tottunut menemään ensimmäisenä, mutta sielläpä se Reetan kanssa joutui menemään. Maastolenkkiimme kuului hyvin kevyttä ravailua ja hyvin vähän laukkailua pellolla. Fordista olin hyvin tyytyväinen! Tamma ei säikähtänyt kertaakaan mitään, vaikka Viuhti vähän yrittikin kertoa jossain kohtaa hirveästä Möröstä, joka oli puskassa. Todennäköisesti siellä ei oikeasti ollut mitään.

Hontors Raifort ox

Joskus oli puhetta, että risteytysori Boalle olisi todella potentiaalinen ostaja. Lokakuusta asti ori on ollut heillä vuokralla täältä ja samalla ovat maksaneet myös täyshoidon sille täällä. Tänään sitten kirjoitettiin kauppakirja Boasta, mutta sen olisi ainakin alkuun tarkoitus majailla täällä. Muutto uuteen kotiin pitäisi tapahtua kuitenkin tän kuun puolella. Tämän takia mulla ei ole ollut alkeiskursseilla kunnon esteratsua ollenkaan, paitsi Laaka, mutta niinkuin kaikki tietää niin Laaka on vähän.. Laaka, joka omaa enemmän kuin vähän poikamaista velmuilua. Alkeiskurssilaiseni onneksi ovat jo sen verran kokeneita, että olen voinut parit kerrat heidän antaa ratsastaa Laakalla, mutta esteet ovat kooltaan olleet hyvin pieniä. Viuhti onkin hoitanut kouluratsun virkaa.

Tarkoitukseni oli hankkia suomesta suomenhevonen ja toki harkinnassa on ollut myös monta muuta rotua, mutta tarkoituksena joka kerta hankkia vain Suomesta kopoti eikä tuoda ulkomailta. Minuun otti yhteyttä Rajun suhteen ranskalainen kuuluisa arabikasvattaja Kenzi. Haaveili Rajua hänen todella kauniille tammalleen Hontors La Première Amourettelle. Tottakai ajatuksena oli keinosiemennys. Puheeksi tuli mitä haluaisin palkaksi tästä ja tulipa sitten kysyttyä tältä maailmankuululta kasvattajalta löytyykö häneltä sopivaa tammaa tuntiratsuksi. Äänestä kuuli, että hän oli yllättynyt, mutta alkoi kertomaan reilu nelivuotiaasta tammastaan Hontors Raifortista, joka oli samaisen tamman varsa.

Ford lensi Suomeen kasvattajansa Kenzin kanssa eilen illalla. Samalla hän tuli katsomaan Rajua, että miltäs se ori näyttää. Kenzi oli todella tyytyväinen tilaamme ja erityisesti Rajuun - pojassa on kuulemma sitä orimaisuutta, jota orissa pitää olla. Kumma kuinka en osaa itse kovinkaan usein arvostaa Rajun pelleilyä ratsastaessa. Kenzi on ehkä kolmas tai neljäs, joka on minun lisäkseni ikinä ratsastanut Rajulla. Kenzi otti pojan haltuunsa heti kättelyssä ja heillä tuntui olevan joku miesten välinen yhteys. En ole nähnyt Rajun menevän kenenkään muun käsissä noin hyvin. Toki se pelleili, tapansa mukaan, mutta Kenzi sai pidettyä sen aisoissa eikä se päässyt liikaa häröilemään.

Kenzi lähti sitten tänä aamuna ja jätti Fordin tänne kuulemma iloisin mielin, vaikka se jääkin "vain" ratsastuskoulu käyttöön. Lupasin kyllä Kenzille, että tammalle tulee jossain kohtaa jokunen kisa ja jalostuskäyttöä, mutta pääpaino on niissä ratsastushommissa. Ford joutuu ansaitsemaan leipänsä. Tänään pääsin vähän kokeilemaan tyttöä ja en voi kuin taivastella kuinka ihana ja helppo se on! Tyttö kaipasi hoitaessa paljon huomiota ja rapsutuksia - ihan kuin koira. Ratsastaessa se teki hyvää työtä. Se köpötteli kuin vanhakin tekijä. Olin todella tyytyväinen, että sain näin hyvin koulutetun tamman! Nyt minulla on se kauan kaivattu kunnon ratsastuskurssi heponen, jonka kanssa voi jopa hypätä. Kunhan vain ensin kotiutuu. Ford pärjää Viuhdin kanssa aivan loistavasti.

Viralliselta nimeltään tamma on Hontors Raifort ox, mutta tunnetaan siis Fordina. Sen emä on Hontors La Première Amourette, joka on Kenzin oma kasvatti. Tamma on niittänyt mainetta ja kunnia näyttelyistä koulukisoihin. Helppo ratsastettava, mutta todella herkkä. Hyvä päinen tapaus. Fordin isä on Hontors Bluff, joka on myös Kenzin oma kasvatti. Orin kanssa on painotettu esteratsastukseen ja on se jokusen näyttelynkin kiertänyt, mutta eniten se on kunnostautunut siitosorina, jonka jälkeläisiä löytyy ympäri maailmaa.

Kiirettä kiireen perään

Tila on vaatinut niin paljon töitä, että en ole kerinnyt ollenkaan kirjoittelemaan. Olen yrittänyt selvitellä poronhoitoa ja käydä jotain kursseja, mutta kiirettä pukkaa. Samalla pitäisi koiria treenata, hoitaa muut tilan eläimet ja käydä vielä kisoissakin. Huh huh..

Tähän kiireen keskelle on mahtunut myös sydäntä murskaavaa surua. Ensimmäinen ajokoiranarttuni Eerika on nukkunut pois. Eerika oli mitä mahtavin käyttökoira ja se jätti jälkeensä kuusi mahtavaa jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet emänsä tassun jäljissä. Eerikasta muistona meillä on Eerikan poika Yype ja Eerikan tyttären tytär Kyttä.

Surun keskellä voisin kertoa Kytän menestyksestä. Neitokainen saavutti hyvin lyhyessä ajassa vFIN & vNO KVA arvot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kävin myös Kytän ja Jätkän kanssa näyttelyssä, joka oli samalla Kytän ensimmäinen. Kyttä pisti tuulemaan ollen ROP ja sijoittuen vielä ryhmässä kolmanneksi. Kyttä sai erinomaisen. Mukana oli myös Kami joka kävi hakemassa samaisen ERI1:n kuin viimeksi.

Kaiken kiireen keskellä meillä on ollut myös pentuhumua. Muusan astutin Reinolla. Pentueeseen syntyi kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu. Lapin Ärrät ovat matkustaneet jo omiin koteihinsa. Ainut narttupentu BB Lapin Reeska muutti lapsiperheeseen asustamaan ja auttamaan porojen hoidossa. Myrsky muutti rustin luokse kisailemaan vähän missä sattuu ja kenties joskus tulevaisuudessa jatkamaan sukua. Sit se vipa urospupelo jäi kotio ja arvatkaapa miksi? No siksi, että saadaan Ulylle sulhanen. Raino onkin varsin viehättävä uroksen alku, joka on hakenut itselleen jo hyvän kisapohjan. Pakko tässä mainita, että meidän Ulipuli tuli agilityvalioksi!

Elämäni ensimmäinen virtuaalisetteri (ihan ensimäinen)

Tänään lähdin hakemaan Aaron, vaikka pembrokin omistajalle jouduin sanomaan, että joulukiireiltä en kerkiä koiraa hakemaan. Myös ilmoitin bouvier des ardennesin omistajalle, että ennen uutta vuotta en varmastikaan kerkiä urosta hakemaan. Aaro vaan nyt sattui olemaan niin lähellä ja niin helposti haettavissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun oli vain pakkoa hakea yksi karvaturpa kuolaamaan pöydän ääreen juuri jouluna.

Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.

Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.