Tänään lähdin hakemaan Aaron, vaikka pembrokin omistajalle jouduin sanomaan, että joulukiireiltä en kerkiä koiraa hakemaan. Myös ilmoitin bouvier des ardennesin omistajalle, että ennen uutta vuotta en varmastikaan kerkiä urosta hakemaan. Aaro vaan nyt sattui olemaan niin lähellä ja niin helposti haettavissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun oli vain pakkoa hakea yksi karvaturpa kuolaamaan pöydän ääreen juuri jouluna.
Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.
Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti