Vahingot ovat lähteneet matkaan

Kaikki vahinkopennut ovat nyt levittäneet siipensä ja lentäneet matkaan! Paitsi Topi, jonka kanssa on aloitettu aktiivinen treenaaminen. Hyvää matkaa pikkuiset! Toivottavasti teistä tulee yhtä hienoja kuin äidistä ja isistä.

Koska eilen lähti viimeinen pentu niin suuntasin tänään hakemaan Lunaa, uutta nuorukaistani! Olen tiennyt Lunan tulosta jo kuun alusta, mutta silti tyttö tuli jotenkin yllätyksenä. Seuraava pentu meille tuleekin vasta joskus tammikuussa ja sen pitäisi olla bordercollie. Tosin ennen sitä meille (jos syntyy) jää shelttipentueesta narttu kotio kasvamaan.

Luna oli pentueen rämäpäisin tapaus joten päädyin ottamaan tytsyn meille! Muutenkin luonteen puolesta se tuntui olevan varsin täpäkkä tapaus ja hienosti menossa mukana koko ajan. Heti mentyäni pentuja katsomaan, se roikkui lahkeessa pienillä raateluhampaillaan. Nyt Luna seuraa minua ympäri taloa ja on todella innokas leikkijä! Tästä voi tulla vielä vaikka kuinka hieno tapaus.

Kohta ne lapset lentää pesästä

Meidän pienet ovat nyt kasvaneet niin isoiksi, että ovat aivan kynnyksellä lentämässä pesästä. Huomenna haetaan ensimmäinen ja pentueesta on varmistunut jäämään kotiin Topi, jonka kanssa olemme jo aloittaneet treenaamisen. Kaikki pennut ovat jo todella tasaisia ja suhtautuvat kaikkeen reippaasti. Kiinteää ruokaa on syöty ja vähän nuuskuteltu ulkoilmaakin. Sisäsiisteys kasvatusta on aloitettu, mutta pahasti se vielä on vaiheessa.

Bouvier des ardennes Teinte "Tente" on nyt varattu meille. En ole koiraa nähnyt, mutta olen siitä ("ostin sian säkissä") jo maksanut kaiken mahdollisen ja Beatrice on sen noutanut Belgiaan. Uros on tarkoitus lähettää perjantaina lentokoneella Suomeen ja haen sen sitten lentokentältä. Ai että kuinka jännittää!

En ole kauheasti tainnut puhua meidän hurjien metsäkoirien toko- ja agitreeneistä. Kami treenaa leikkimielisesti molempia, mutta Jätkä vain tokoa. Aloitin noin utopistiset lajit sen takia, että meni hermo molempien loputtomaan energiaan ja kunnon pitkät metsälenkitkään eivät tuntuneet väsyttävän riittävästi. Nyt molemmat uuvahtavat jo ½h treenaamisen jälkeen ja Kami erityisesti tokotreeneistä.

Kamin kanssa ollaan käyty "Näin saat loistavan agikoiran"-kurssilla, joka sisälsi kymmenen kertaa ja oli tarkoitettu jo perusasiat osaaville koirakoille. Ihmiset olivat tiputtaa silmät päästään ja nauroivat minun ja Kamin astellessa kurssille. Ohjaajakin naureskeli ja totesi, että ei teistä mitään tule, mutta kurssilta päästyämme olimme kymmenestä koirakosta nopein ja tarkin agiradalla, vaikka kurssilla oli myös kisaavia koirakoita. Ensimmäisen kerran viedessäni Kamin treenaaman agia (= tutustumaan agilityyn menemällä eri esteitä yksittäin), se oli aivan liekeissä! Kamilla oli mieletön fiilis tehdä, yhtä hyvä kuin metsällä!

Kamin kanssa kurssilla käydessäni sen tekemisestä tuli paljon tarkempaa ja vauhtia saatiin kaivettua lisää. Myös aikaisemmin ongelmia tuottaneet keppikulmat tuntuvat olevan selätetty ongelma. Olen ollut hyvin tyytyväinen kurssiin, vaikka vastaanotto olikin naurettava. Tästä innosuneena päätin Kamin ilmoittaa kisoihin, koska yksinkertaisesti se on vaan niin hyvä! Aginhan piti olla meille vain harrastus, jolla selätetään energia, mutta kuinkas kävi. Ilmoitampa karhukoiran kisoihin..

No kisat oli ja meni, mutta tyytyväisempi ei voisi olla! Kami VOITTI KAIKKI! Luokassa oli 26osallistujaa ja vKUMA:n sai viisi osallistujaa. Kami oli 1/26, mikä oli minusta aivan käsittämätöntä ja tuloksen kuullessani meinasin revetä liitoksistani. Kami katsoi vierestä "mamma hei, mikä sun on?" Kami jätti taakseen vKUMA-sijoilla belggarin, bordercollie, kultaisennoutajan ja collien. Kovia agiliitäjiä olivat kaikki ja yllätyin, että Kami, "minun kuhan tässä huvikseen hypitään"-koirani, voitti kaikki. Epäilen vahvasti tuuria, mutta jotkut rataa seuranneista puhuivat taidosta. Kami on sellainen, että hyvin mennessään se menee hyvin, mutta jos tekee pienenkin virheen, sitten kaikki menee muusiksi.

Koska agissa tulee myös hallita koiraa niin olemme treenanneet Kamin kanssa myös sitä tottelevaisuutta. Tosin tokotreeneihin mukaan on lähtenyt myös Jätkä, koska oon halunnut joltain muulta kommenttia siitä mitä tehdään väärin. Tokotreenit on mennyt kivasti ja molemmat koirista on käynyt ihan kisoissa asti! Tokoakin kisaavat vain huvin vuoksi, mutta Kamin kanssa olisi tarkoitus hakea vielä toinen ykkönen, että saisi nimen eteen TK1 tunnuksen.

Kenties uusi "Maisa"

Kaikki viisi vauvaa ovat selvinneet tähän päivään eli kunnioitettavaan kahden viikon ikään. Vauvat mönkivät laatikossaan ja kahdella on jo silmät auki, molemmilla värivirheellisillä. Muiden silmät ovat vasta aukeamaisillaan. Kyllä se tästä. Norman 2 omistaja lensi Ranskasta tekemään todellisen pikavisiitin katsomaan pentuja, koska hänellä on pari viikkoa vanhemmat pennut laatikossa kasvamassa. Norman 2 omistaja oli saanut niille toisen kasvattajan hoitamaan ja sillä aikaa hän lensi Suomeen katsomaan Norman pentuja.

Katselimme uroksia, joita kokonaiset kaksi värivirheetöntä onkin, joista valitsimme tai oikeastaan Norman 2 omistaja valitsi sen tällä hetkellä parhaalta vaikuttavan pennun. Eihän vauvoista voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään varmaa, mutta Norman 2 omistajan avustuksella päädyin Topiin (BB Vahingossa Tottelin). Noope on edelleen pentueen pienin uros ja välillä pelkään näkeekö se seuraavaa päivää. Toivotaan, että se kasvaa ja vahvistuu.

Norman 2 omistaja ihastui Hinkoon (BB Vahingossa Voitokkain). Kehui kovasti tytön väriä, vaikka värivirheellinen onkin. Hän kuitenkin tykkää värivirheellisistä, valkovoittoisemmista koirista. Kaasua hän myös seuraili. Pentueessa ei kuulemma ainakaan vielä tässä vaiheessa ole ketään todella epätasaista, vaikka Noope onkin vielä pienempi kuin muut urokset. Pentueen pikku tyttö Uinu (BB Vahingossa Uin) on kasvanut valtavasti eikä ole enää yhtään niin pieni siskoonsa verrattuna.

Pyysin Maisan kasvattajaa Beatricea seuraamaan, jos olisi tulossa sopiva pentue josta löytyisi hyvä uros Maisalle. Kerroin myös olevani kiinnostunut vaikka jo aikuisesta bouvier des ardennesista. Ainut ehto oli, että sen pitäisi olla uros.

Tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti uroksesta, joka on Ranskassa syntynyt ja siellä asuva reilun vuoden ikäinen karjapaimen. Viralliselta nimeltään uros on Teinte, joka on Ranskaa ja tarkoittaa vivahdetta, vivahdusta ja värisävyä. Väriltään aika harmahtava musta.

Teinten kutsumanimeksi on muotoutunut Tente. Poikaa on käytetty karjapaimennukseen tilalla hyvin ahkerasti ja se on ollut mukana joka päivä työn teossa. Tente on kuulemma vähän kuriton ja aika haastava koulutettava, vieraisiin suhtautuu todella suurella varauksella ja luottamus on kuulemma hyvin vaikea voittaa. Tenten myyntiin on syynä se, että sen omistaja joutuu lopettamaan tilan ylläpidon sairautensa myötä ja kaikki eläimet menevät myyntiin, myös ainut koira Tente.

Lupasin harkita asiaa, mutta tuntuu, että tässä olis se mun uros!

3+2= 5

Myöhään illasta, alkuyöstä (oikeastaan jo tiistain puolella) alkoi Norma synnyttämään. Ensimmäistä pentua odoteltiin pitkä tovi, mutta vihdosta viimein Norma sai ponnisteltua ison uroksen Kaasun (BB Vahingossa Kastuin) maailmaan. Pentueen ensimmäinen pentu on värivirheellinen - harmahtava isänsä tavoin ja valkoista myös niskan päällä ja etujalan toinen sukka on hyvin pitkävartinen. Toisena syntyi Topi (BB Vahingossa Tottelin), keskikokoinen uros ja samalla koko porukan punaisin, valkoisia merkkejä ei ole nimeksikään. Kolmas pentu Uinu (BB Vahingossa Uin) on hyvin valkovoittoinen ja pentueen pienin pentu, sukupuoleltaan narttu.

Oletin jo, että Norma lopetti synnyttämisen, koska mitään merkkejä ei ollut tulevasta pennusta. Ramppasin Normaa katsomassa vähän väliä ja n. 2tuntia viimeisimmän pennun syntymästä pentulaatikkoon oli tupsahtanut neljäs pentu, keskikokoinen todella kaunis värinen (sydämmeni suli nähdessäni tämän pennun), mutta värivirheellinen narttu Hinko (BB Vahingossa Voitokkain). Heti neljännen perään syntyi vielä viides pentu. Todella pienikokoinen uros Noope (BB Vahingossa Noudin) ja aivan säälittävässä kunnossa, mutta elämään päästiin kiinni ja hyvin imee tissiä.

Kaikilla ihanilla pienillä vauvoillani on suuri into imeä ja uskon, että kaikki viisi selviävät. Ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvälle.

Pentukuumeisena otin puhelimen aamulla käteen ja soitin Sintsulle Blepicaseen. Olen jo pitkään haaveillut omasta paimenesta (kummasti niitä paimenia onkin taloon kertynyt), joka olisi vähän harvinaisempi. Sitten luin, että Blepicaseen oli tulossa pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran pentuja. Vahingossa mainitsin jotain Maisasta ja sain kuulla, että hänelläkin on tuollainen! Juuri Ranskasta tuotu Lilo. Lilo on syntynyt neljä päivää myöhemmin kuin Maisa.

Pentuhumua

VAUVOJA! Ei sentään vielä, mutta huomenna tai myöhään tänään illalla. Norma käyttäytyy vauvaoudosti eli kyllä sieltä pupseja on syntymässä. IHIII! Jännittää. Ensin kerron kuinka vihaan tulevia pentuja ja kuinka mua ärsyttää ne, mutta nyt on into noussut ja ootan oikein innolla, että mun pienet nappulani syntyvät maailmaan!

Tässä samassa härdellissä alettiin odottamaan Tingan juoksuja. Toivottavasti se ei pihtaile niitä puoltavuotta, koska tytsyllä tuntuu olevan tosi epäsäännölliset juoksut. Tarkoitus olisi sijoittaa narttupentu tai pitää itsellä narttupupsi, koska löysin aivan ihanan uroksen tuon pentueen nartulle.

Uly TK1

Uly on ollut aika huippu, vaikka vieläkin ärsyttää, että sen takia laitoin Norman hoitoon ja nyt se odottaa pentuja.

Uly on käynyt paljon vähemmän tokokisoja ja sen kanssa on treenattu paljon vähemmän kuin Maisan ja Norman kanssa. Silti se on menestynyt paremmin lyhyessä ajassa. Melkein harmittaa tämä. Miksi koira jonka kanssa ei näe paljon vaivaa etenee aivan heittämällä, mutta nuo joidenka kanssa on väännetty ns. yötä päivään tokoa eivät pärjää?

En halua pentuja

Vieläkin ärsyttää, että Norma on kantavana. Kokemuksesta tiedän, että nartut ei todellakaan tule aina kantavaksi. Yrittämällä yritettiin viime keväänä saada Tinga kantavaksi ja viettivät Kojon kanssa viikon samassa tilassa sekä näin, että olivat kiinni. Eipä tullut pentuja. Nyt sit Norma varmaan heti ekasta kerrasta kantavana.

Ja koska olen keskittynyt olemaan ärsyyntynyt tulevista pennuista niin olen täysin unohtanut sanoa, että Kojo on valioitunut agista. Reeta on sen kanssa pari kertaa treenannut ja on mennyt hienosti vieraan kanssa. Viimeisen vKUMAnsa hakikin Reetan ohjaamana, koska itse en valitettavasti päässyt agikisaa edes katsomaan. Olin juuri silloin hakemassa Normaa kotio.

Tingan seuraavista juoksuista pitäisi koittaa saataisiinko shelttipentuja taloon. Itselle en aijo yhtäkään pentua jättää, koska noissa kolmessa sheltissä on ihan riittävästi. Meille on tulossa myös bordercolliepentu joskus alkuvuodesta. Olen aina halunnut itselleni bordercollien ja nyt osui juuri sopiva pentue kohdille. Paimennukseen tulee ja töitä tekemään tilalle. Varmaan pitäisi hommata isompi lammaslauma, koska ei noissa riitä töitä sitten nimeksikään perheen paimenille.

Harmittaa, kun ei olla päästy Kamin kanssa kunnolla kisaamaan haukkukokeissa. Kamille on muuten tulossa pentuja! Ei tosin pitkään aikaan, mutta joskus kuitenkin. Urokseksi on valittu vasta nuori Hytty. Hytyn omistaja kysyi, että lainaisinko narttuani Hytylle kun molemmat ovat saaneet kisauransa käyntiin haukkukokeissa ja kiertäneet näyttelyitä. Lupasin lainata Kamin, jos se tulee joskus pärjäämään. Kami joutuu menemään viettämään elämää jonkun vieraan kotiin! Mitenkähän pärjään tämän ajan ilman uljasta karhukoiraani?

"Äiti, se oli vahinko"

Voi *!*"**#*#***#*!! Just kun kaikki meni niin hyvin. Agilityssä on edistytty yms. ja sit tää. Ei voi olla totta. Maisa ja Norma ovat molemmat saavuttaneet 2x vKUMA:n pienen ajan sisään ja tarkoitus oli jatkaa yhtä aktiivisesti agissa.

Kaikkihan alkoi siitä, kun Norma vietiin hoitoon, koska se kärsi Ulystä. Uly kiusasi sitä koko ajan ja roikkui siinä enkä kestänyt katsoa sitä sitten. Norman 2. omistaja sitten vinkkasi yhden kasvattinsa omistajan asuvan Suomessa joka varmasti suostuisi ottamaan Norman hoitoon. Norma meni Luisen omistajalle lainaan, koska hänen toinen koiransa oli jalostuslainassa Virossa ja hän oli tottunut kahteen koiraan.

Norman juoksujen ei todellakaan pitänyt alkaa vielä vähään aikaan ja ei ollut osoittanut mitään juoksun merkkejäkään Luisen omistajan luona. Norma vietti siellä parisen viikkoa ja kotio tullessaan neiti rakenteli pesää ja oli muutenkin epätavallinen. Juostiin eläinlääkäriin, koska päässäni kummitteli märkäkohtu, vaikka en ollut edes varma sopisiko "oirehtiminen" tähän. Eläinlääkäri sitten ultrasi Norman ja ilmoitti, että mahassa on asukkaita. Olin pyörtyä ja manasin. Ei mun pienellä Normalla voinut olla lapsia mahassa vielä... Eläinlääkäri onnitteli ja minä irvistelin. Ei, ei, ei, ei... Ultrassa näkyi ainakin kolme pentua.

Eläinlääkäristä lähdettäessä soitin heti Norman 2. omistajalle. Äänestä kuuli, että hän ei ihan riemusta kiljunut, mutta rauhoitteli minua kuitenkin ja sanoi, että ne ovat kuitenkin puhdasrotuisia eivätkä yhtään sukusiittoisia ja molemmat vanhemmat ovat kuitenkin terveystarkastettu, vaikka isä ei nyt priima ole muuta kuin luonteelta ja käyttötuloksilta. Hän kysyi haluanko pennut omiin nimiin ja huolehtia niistä ja jos en halunnut niin hän kyllä voi hoitaa kaiken, mutta sitten Norman pitäisi tulla Ranskaan. Tässä vaiheessa sanoin ei ja lupasin hoitaa oman virheeni itse.

Tässä me nyt sitten odotellaan, että pennut pyörähtäisivät maailmaan. Laskettuaika on 15.11.11 ja nimetkin on jo päätetty.