Elämäni ensimmäinen virtuaalisetteri (ihan ensimäinen)

Tänään lähdin hakemaan Aaron, vaikka pembrokin omistajalle jouduin sanomaan, että joulukiireiltä en kerkiä koiraa hakemaan. Myös ilmoitin bouvier des ardennesin omistajalle, että ennen uutta vuotta en varmastikaan kerkiä urosta hakemaan. Aaro vaan nyt sattui olemaan niin lähellä ja niin helposti haettavissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun oli vain pakkoa hakea yksi karvaturpa kuolaamaan pöydän ääreen juuri jouluna.

Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.

Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.

Teinte saapui vihdoin!

Teintestä jää ihan vain Teinte, koska jotenkin Tente ei vain iske. Teinte on nyt kotiutunut meille ja vähän on ollut ongelmia matkassa sekä joulukiirettä, joten päivitykset ovat olleet vähäisiä. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että elämä hymyilee ja iloa on vaikka muille jakaa. Koiria pitäisi tulla useampikin kappale tähän taloon vuoden vaihteen tienoilla - ainakin welsh corgi pembroke ja bouvier des ardennes, vaikka juuri Teintekin vasta kotiutui.

Pakko kehua Lunaa. Peräkkäisistä kokeista tyttö nappasi itselleen ykköset ja nyt ollaan siirrytty tokossa jo AVO-luokkaan!

-3 + 2 = -1

Suomenajokoirakantamme on vähentynyt kolmella. Harmittaa, mutta onneksi tulen näkemään kaikkia kolmea vielä! Muuttivat onneksi vain uusiin koteihin. Omia kasvattejahan ne vain ovat, mutta kuitenkin sydämmessäni tuntuu olevan reikä.

Lemmu & Breezy muuttivat Eerikan kasvattajalle Jukalle, vaikka kummankaan takaa ei Eerikaa löydy. Tulen näkemään tyttöjä vielä paljonkin, koska Jukan kanssa sovimme, että Lemmu on yhteisomistuksessa ja huolehdin molempien tyttöjen kisakäynneistä. Breezyn tosin vähemmän, mutta kuitenkin jonkun verran käytän näyttelyissä ja ajokokeissa. Palkaksi tästä saan Breezyä käyttää jalostukseen, jos haluan.

Yype muutti Petrille, joka etsi itselleen jo aikuista ja varmaa metsäkaveria. Yype onkin ollut täällä metsämiesten suosikki, joten heiltäkin lähti suositukset pojasta Petrille. Tosin "omat metsästäjät" olivat vähän kärttyisiä, että miten voin myydä noin mahtavan metsäkoiran, mutta ei voi mitään. Yype meni myös yhteisomistukseen, että voin sitä käyttää jalostukseen, jos haluan. Kisaamiset on myös tämän suhteen mun vastuulla, mutta saapa poika olla huomion keskipiste Petrin luona ja asua täysin sisäkoirana.

Tente ei ihan vielä ole päässyt meille asti, mutta Suomessa se on! Tente jäi Beatricen ystävälle Elinalle, koska jotenkin ajattelemattomuuksissani olin ilmoittanut pojan eiliselle perusrataa suorittamaan, vaikka en ole koko koiraa edes nähnyt. Elina asustaa n. 100kappaleen lammaslauman kanssa ja omistaa bordercollien ja serran sekä on kouluttanut useita koiria paimennuksen parissa. Hän sitten lupasi auttaa Tenten kanssa ja treenata hyvin tiiviisti sekä hieroa yhteistyötä nämä kokonaiset neljä vai viisi päivää mitä Tente on ollut hänen luonaan ennen paimennusta.

Paimennusta en päässyt katsomaan, mutta Elina lähetti videomateriaalia kuinka hienosti Tente hoiti homman. Olin oikein iloisesti yllättynyt, että Tente läpäisi radan ensimmäisellä yrittämällä käytännössä vieraan ihmisen kanssa, koska Beatrise sanoi, että kyseessä on tosi varauksellinen uros, jonka luottamus on vaikea voittaa. Ehkä se paimennusvietti sitten vaan vei, koska on kotonaan paimentanut. Huomenna pitäisi hakea uros kotio.

Samalla reissulla olen menossa katsomaan pembrokeurosta, koska olen ihan tosissani halunnut corgia vaikka kuinka pitkään!