keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sydämmien kohtaaminen?

Vaikka pieni kuume on edelleen päällä niin lähdin sovitulle tapaamiselle kokeilemaan vanhan tuttuni Paken (ei varmaan aukea kellekään, mutta nick P.V.M) arabialaista täysveritammaa Kipaletta. Kipa oli joskus ollut yksityisenä pitämälläni tallilla ja useaan otteeseen kerroin, että onneksi tuo ei ole minun. Ja nyt olen menossa katsomaan sitä ostoaikeissa? Pakella on monta päästään vähän turhan pehmeää hevosta ja hän ei todellakaan halunnut luopua Kipasta, mutta kun kyselin tietäisikö hän ketään kivaa tammaa niin ehdotuksena tuli Kipa.

Kipa on aina ollut luonteeltaan hyvin tulinen ja oikea tuittupää. Äärettömän uteliaisuuden lisäksi se tuntuu vihaavan ihmisiä ylikaiken ja onkin oikeasti jopa vaarallinen ihmisille yrittäessä litistellä heitä seiniin, aitoihin ja muihin. Potkii aivan suruttomasti, pukittelee vielä enemmän ja tuntuu huvikseen seisoskelevan takajaloillaan eikä näykkiminenkään ole mikään ihme. Taluttaessa ollut aina lähempänä sonnia joka säntäilee keväällä tyttöjen perään kuin jotain arabitammaa. Harvemmin Kipaa on kiinnostanut roikkuuko perässä taluttaja vai ei. Mutta omistajalleen on yleensä mitä parhain! Toki huonoja päiviä sattuu kaikille, mutta Paken kanssa Kipa ei ole enää pelleillyt. Ja tällä olin tosiaan menossa ratsastamaan..

Pake oli ratsastellut Kipalla jo hyvän tovin tullessani paikalle. Hän selitteli kuinka on sopivasti jo lämminnyt ja saan vääntää koulua ja koittaa vaikka esteitä. Pake tuli alas ja Kipa luimi heti minulle. Pake piti Kipaa paikallaan kun aloin punnertamaan itseäni selkään. Paken päästäessä irti Kipa ampaisi saman tien liikkeelle ja juuri ja juuri sain pidettyä itseni selässä. Sain pysäytettyä konin ja jatkoin jalustimien mittailua. Koko ajan oli menossa eteenpäin ja välillä yritti näykkiä. Sain kuin sainkin jalustimet kunnolla ja sitten lähdettiin liikkeelle.

Aloitettiin ravaamalla vähän kenttää ympäri. Ei mikään miellyttävin ravi. Välillä yritti karata laukalle ja parit kunnon pukkisarjat Kipa päätti esitellä ja omaksi ihmeekseni (& varmaankin Kipan pettymykseksi) pysyin selässä. Tehtiin jokunen voltti ja suunnanvaihtoja jonka jälkeen aloin tekemään käynti-ravi-laukka-käynti-ravi-käynti-laukka-käynti siirtymiä joissa myös oli suunnanvaihtoja. Kipa välillä yritti pukitella ja välillä sitten ei millään meinannut siirtyä. Yhdessä välissä päätin pysäyttää Kipan kun ei meinannut millään tulla laukasta käyntiin joten oltiin parkissa jonkin aikaa. Kipa yritti mennä eteenpäin, mutta en lämmennyt ajatukselle. Koko ajan oli pientä tepsuttamista, mutta halusin rauhallisen paikalla olon (ihan kuin puhuisin koirasta...). Aikamme Kipan kanssa väännettiin ja sitten tyytyi kohtaloonsa ja seisoi nätisti. Siitä ravin kautta laukkaan.

Päätin kokeilla pari pohkeenväistöä Kipan kanssa. Meni hienosti kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa. Sikailu tuntui jo unohtuvan siinä vaiheessa. Päätin koittaa myös laukassa ja ihmeekseni toimi myös silloin. Otin sitten avotaivutuksia käynnissä. Toimi! Kokeilin myös ravissa eikä valittamista. Pake oli koulujuttujen aikana käynyt pistämässä matalan pystyn ja kaksi okseria.

Kipa oli ihan intopinkeä huomatessaan, että pääsisi hyppäämään. Rynnisti suoraan pystylle ilman mitään kontrollia. Jarruttelin Kipaa oikein urakalla ja päätin, että kyllä nyt yksi kaistapää pysähtyy ennen yhtä pystyä. Jarrua, jarrua ja jarrua eikä edes hiljennä JA sitten STOP kuin seinään. Voin kertoa, että siinä vaiheessa meinasin käydä maistelemassa hiekkaa, mutta empäs käynytkään! Kierrettiin takaisin uralle ja nostin takaisin laukkaan. Himmailin konia jo ajoissa eikä Kipa lähtenyt enää niin fiiliksissä, mutta muisti kyllä pukitella välillä ja vauhtia oli kuitenkin enemmän kuin riittävästi vaikka aikaisempaan verrattuna menikin hitaammin.

Suuntasin kohti pystyä. Valmistauduin hyppyyn harvinaisen hyvin ja pienellä nopeuden lisäyksellä tultaisiin juuri oikein esteelle joten annoin vähän pohjetta. Kipa totteli ja tuntui, että se oli lähössä jo hyppäämään kunnes pysähtyi juuri esteen eteen. No mikäs siinä.. Kävin halailemassa konia kaulalla ja sitten Kipa päätti nousta pystyyn! Annoin vaan lisää pohjetta ja napautin vähän perseelle raipalla, että päästäisiin eteenpäin. Sai etupäänsäkin maan pinnalle jonka jälkeen hirveä pukkisarja ja minä syömään hiekkaa maahan. Pake kävi ottamassa Kipan kiinni ja toi sen takaisin minulle ja kiipesin takaisin selkään. Saman tien suuntaus pystylle ja lisää vauhtia. Vähän ennen pystyä annoin lisää pohjetta ja kyllähän se yli meni. Vieläpä varsin kauniisti ja lasku oli pehmeä, mutta sitten seurasi taas pari pukkia.

Päätin, että nyt hypätään vielä kerran pysty. Sitten mennään okseri, pysty ja okseri jonka jälkeen aletaan jäähdyttelemään. Kunnolla vauhtia Kipan jalkoihin ja suunta kohti pystyä. Liikkui hirveän huonosti joka enteili kieltoa joten lisää pohjetta vaan. Vauhti koveni vähän liiaksi, mutta pystylle osuttiin hyvin. Ja tällä kertaa annoin vaan lisää pohkeita pystyn jälkeen jota Kipa ei ollut odottanut ja pukit taisi sen takia unohtua. Käännyin ja suunnistin kohti okseria. Hyppäsi hienosti ilman suurempia ongelmia. Pystylle reitti oli suora ja hyppy tavoitteli täydellisyyttä. Vika okseri lähestyttiin huonosti, mutta sain korjattua ja Kipa hyppäsi jopa yli ja kaikki ilman pukkeja!

Tehtiin erilaisia leikkauksia radalla ja vaihdeltiin suruttomasti suuntaa. Mentiin käyntiä ja ravia. Heiteltiin myös välillä jotain voltteja ja ympyröitä. Kivasti meni eikä ollut enää mitään pelleilyä. Päätin yrittää päästä alas ilman Paken apua mikä onnistui odotettua paremmin, koska Kipa melkein pysyi paikallaan. Pääsin alas ja pysäytin konin heti. Pake otti Kipan ja käveltiin pieni maastolenkki. Hän selitteli Kipasta ja siitä kuinka se on luonteeltaan tasoittunut tosi paljon kolmen vuoden aikana. Niinhän se tosiaan on.. Ei koita heittää ratsastajaa kuin 10-20 kertaa selästä kun ennen yritti koko ajan. Pake hoiti Kipan pois ja kieltäydyin kauniisti Kipasta. Ei ollut mun kopotini, vaikka haastavista tykkäänkin ja Kipa on kuitenkin Pakelle niin tärkeä.

Sinnepä jäi sekin kopoti. Mutta kun haluaisin sen tamman! Tänään ilmoitin HEPOSENI kisoihin. Yllättävää, koska ne eivät koskaan kisaa, mutta onneks kisat on epävirallisia niin tää ei oo niin kauheen järkyttävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti