Tämä oli todella tyhmä veto.. Eilen laitoin varauksen lyhytkarvaiseen mäykkynarttuun ja tänään lähdin ystäväni kanssa katsomaan novascotiannoutajan pentuja. Olen jo pitkään haaveillut noutajaa jonka kanssa saisin käydä nome-kokeissa. Ei siis todellakaan ollut hyvä päätös mennä katsomaan pentuja.
Ystäväni oli varannut pentueesta urospennun ja jo mennessään mainitsi, että pentueesta oli vapaana vielä narttupentu. Olin jo aikaisemmin tutustunut pentueeseen ystäväni kanssa, koska olin etsimässä hänelle sitä THE pentua. Pentu löytyi ja yhdistelmä sekä kasvattaja miellyttivät meitä molempia. Mietin kuumeisesti koko matkan sitä ainokaista narttupentua joka oli vapaana.
Kaikki pennut olivat vielä lähtemättä kotiin eli ystäväni oli ensimmäinen hakemassa urospentuaan. Juttelin pentujen kasvattajan, Uskon, kanssa hyvän tovin pennuista. Hän etsi kaikille pennuille harrastavaa kotia suvun käyttöpainotteisuuden takia. Narttupentu oli kuulemma kaikista lupaavin ja sille ei ollut vielä löytynyt kotia joka suostuisi käymään metsällä sekä näyttelyissä. Ulkonäöltään oli kuulemma liian lupaava pelkäksi metsäkoiraksi, mutta ei soveltuisi pelkäksi näyttelyfifiksi. Itkin sisälläni verta.. Elämäni rakkaus oli ilman kotia, vaikka en vielä ollut edes pentua nähnyt.
Pääsin ystäväni kanssa katsomaan viittä suloista pientä tolleripentua. Kaikilla häntä vispasi niin, että koko koira heilui ja pieni tyttöpentu juoksi suoraan syliini. Pyrkimys oli päästä pusuttamaan naamani ihan kuolaiseksi ja siinä pieni tyttöpentu onnistui. Totesin Uskolle "No, onneksi haluan vain tämän pennun tässä niin ei tunnu niin pahalle jättää lupaavinta narttupentua tänne". Usko naurahti ja vastasi minulle "Siinä se vapaa tyttönen on". Meinasin pyörtyä ja sain vain soperrettua "Ai tämäkö mussukka on vapaana?" johon Usko vain nyökkäsi. Kahvipöydässä ystäväni täytellessä papereita Uskon kanssa haaveilin vain pienestä pörröisestä vauvakoirastani. Muistuttelin jatkuvasti, että kotona on juuri Belgiasta lentänyt Maisa.
Mutta kyllähän Maisa tarvitsi kaverin?
Usko kysyi minulta haluaisinko narttupennun itselleni, kun kuullostin juuri sellaiselta ihmiseltä joka jaksaisi käydä metsällä ja näyttelyissä. Korjasin, että paikalliset metsästäjät metsästävät koirieni kanssa ja heillä ei valitettavasti ole yhtäkään noutajaa mukana joukossa. Usko oli mielissään kuullessaan, että noutaja porukasta puuttui ja suositteli suloista vauvelia minulle. Lupasi, että jos se ei pärjää metsällä niin saa palauttaa ja saan uuden vauvan tilalle. En todellakaan palauttaisi pientä sen takia, että siitä ei olisikaan metsäkoiraksi.. Pyöritin asiaa ja pyöritin vielä lisää.
En voinut sanoa enää ei Uskon puhuessa vanhemmista ja suvusta sekä pitäessä pentujen emää sylissä. Emä oli tosi kivan luonteinen ja olinhan jo tutustunut tähän pentueeseen etukäteen. Hoidimme paperit kuntoon ja mukaani lähti narttupentu Heinäsorsan Lento Kaislikossa. Kotona puhutaan ihan vain Normana. Normalle tulee pentue ehkä joskus Ternen nimiin tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti