Aika on mennyt eläinten parissa niin hujahduksessa, että ei ole kerinnyt mitään kirjoittelemaan. Alkeistunteja olen pitänyt ja tytöt ovat päässeet jo puomeille. Boa onkin loistavasti hoitanut hommansa tuntiratsuna. Alkeistuntilaisten lisäksi meillä on alkanut käymään kaksi kokeneempaa ratsastajaa viikossa ratsastamassa Laakalla. Laaka on tosissaan näyttänyt tytöille mitä ihmeellisimpiä toteutuksia kouluratsastuksessa ja laukassa on meinannut kiitää vähän turhan kovaa. Voltit Laaka meinaa tehdä aina ihan liian pienenä (tyyliin kuin menisi tynnyrin ympäri), vaikka olisi kuinka kova vauhti. Välillä tytöt ovat saaneet ratsastaa myös Boalla, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti helpompi ja vähän vähemmän pelleilevää sorttia.
Olen valmis ottamaan minkä tahansa hevosen kunhan tulen toimeen sen kanssa ja sopiva löytyy. Sen huomasin tänään. Hevosen, joka sai sydämmeni hypähtämään. Olen ollut tammaa vastaan, mutta tänään en voinut vastustaa elämäni rakkautta.
Joskus kauan sitten olin vieraillut Silwoodintallilla, mistä Rajukin on kotoisin, ja muistan silloin neljä vuotta sitten syntyneen tammavarsan. Mitä ihastuttavin ja todella herttaiset vanhemmat. Ihastelin pientä jo silloin. Varsan (tai nykyään jo aikuisen) emä on Falada ox joka on luonteeltaan aika lössykkä, mutta todella tarkka ratsastajan taidoista. Isäksi valittiin luonteeltaan keppostelija Paron Pepper ox. Helppo ratsastettava, kiltti ja tosi hyvä päinen. Varsan nimeksi tuli ST Hyvä Fiilis ox, mutta tuttavallisemmin sitä alettiin kutsumaan Viuhtina.
Näiden neljän vuoden aikanakaan en ollut unohtanut Viuhtia. Sen eloisaa varsan olemusta ja leikkisää katsetta. Vierailin sitten tänään Silwoodintallilla katsomassa viime postauksessa mainittua Ritarin Toivoa. Ratsastelin sen kanssa rauhallisesti kentällä ja kokeilin mitenkä ruuna toimi. Olin varmasti pysähtynyt heti, jos olisin kävellyt, koska näin niin lumoavan arabitamman. Se oli jotain niin kaunista. Se suorastaan säkenöi kun aurinko paistoi sen runkoon! Suuntasin saman tien kentältä pois ja reippaasti kävellen menin tamman ja sen omistajan luokse.
Utelin tammasta ja sain kuulla sen olevan kasvattipalautus joka oli juuri tänään tullut. Viralliselta nimeltään ST Hyvä Fiilis ox. Olin pyörtyä! Rakas pikkuinen Viuhti. Tamma ei kuulemma ollut vastannut omistajan odotuksia. Se oli aivan liian hidas eikä sillä voinut tahkota rahaa, koska se ei koskaan tulisi menestymään. Mutisin itsekseni, että hyvä vain, että omistaja luopui. Aikani juteltua sain kaiken tiedon tammasta mitä halusin ja poistuin paikalta. Hoidin ruunan pois. Empä sillä ollut kuin ravannut joten eipä se kauheammin ollut rasittunut. Menin juttelemaan Viuhdin kasvattajan kanssa ja kyselin joko uusi koti oli löytynyt. Kasvattaja naurahti huvittuneesti ja sanoi: "Ei Viuhti ole vielä edes myynnissä kun en tiedä minkälainen se nykyään on". Lupasin heti mennä kokeilemaan sitä ja ilmoittaa haluanko sen. Kasvattaja kyseli, että eikö minua tuo ruuna kiinnosta kun niitä orejakin talossa on. Selitin kuinka rakastan Viuhtia ja ihastuin siihen jo sen ollessa pieni.
Pääsin kokeilemaan Viuhtia kentälle. Se taipui hyvin ja koulu onnistui muutenkin aivan loistavasti. Rauhallinen ratsastettava joka ei tuntunut turhia hötkyilevän. Laitettiin pari puomia maahan ja Viuhti ei mennyt millään edes sen yli. Kiersi aina. Vaikka kuinka ohjastin suoraan puomille ja puomin molemmille reunoille tuli seisomaan ihmisiä niin jyräsi mielummin ihmisten yli kuin meni sen puomin yli. Jatkettiin normi ratsastelua ja avustajat raahas puomin niin, että oltas osuttu siihen kätevästi koko rata leikkaalla. Ratsastelin muutaman kierroksen ja otin erilaisia nostoja jonka jälkeen käännyttiin lävistäjälle. Viuhti meni hyvin eteen, mutta nähdessään puomin lähti heti kaartamaan. Napautin raipalla eikä vaikuttanut mitään. Otin pari laukannostoa jonka jälkeen aloitettiin loppuhölkkä. Kaikki muut meni hienosti paitsi puomi ja samalla epäilen, että se ei todellakaan mene kunnollisenkaan esteen yli.
Vaikka vähän mieltä jäi kalvamaan Viuhdin estekammo(ko) niin kirjoitin silti paperit tytsystä. Se vaan oli yksinkertaisesti pakko saada.
Etsinnässä on edelleen kuitenkin se kelpo tuntipolle niin voisin ottaa jopa kaksi alkeistuntilaista samaan. Oikeastaan jos oikein tarkkoja ollaan niin etsin kahta tuntipollea tätä nykyä. Toinen vähän kehittyneemmille ja toinen sitten alkeistunneille. Parhaat vaihtoehdot on tenneseenwalker, paint, friisiläinen ja risteytys. Tai sitten se suomenhevonen, mutta kun suokit ei vaan ole juttuni.
Ja koska talossa on nyt yksi tamma niin sen kaveriksi pitää hommata ruuna tai tamma eli pitäisiköhän tässä hommata 2-4uutta hevosta tai hommata Viuhdille saman tien kaveriksi sellaiset joita voisi käyttää ratsastustoimintaan? Pitäisikö alkaa pyörittämään kunnon ratsastustoimintaa?
Boalla, ihastuttavalla ja ainoalla hyvällä alkeisratsullani, olisi innokas ostaja. Yksi alkeistunnilla ratsastavan tytön perhe olisi kiinnostunut orista. Lupasin miettiä asiaa ja katsoa sitä tarkemmin sitten, kun olen hankkinut sen uuden tuntiratsun. En haluaisi luopua Boasta, mutta se ei voisi saada parempaa omistajaa itselleen. Se saisi enemmän huomiota kuin täällä, koska perheessä on kaksi tytärtä ja sillä olisi paljon tilaa. Heillä on ennenkin ollut hevosia ja tälläkin hetkellä heillä on ravikäytöstä poistettu shetlanninponi, koska sen jalat eivät kestäneet enää niin kovaa rasitusta. Pitää nyt katsoa Boan kohtaloa, että jääkö se tänne vai muuttaako se.
Maisa on osoittanut loistavia tokotaitoja ja napannut ensimmäisen ykkösensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti