Nyt pitää pyörtyä. Kävin kummankin tollerin voimin Ruotsin voittajassa. Tuomarina oli tollereiden asiantuntija Jenna, jonka nyt vasta ensimmäisen kerran tapasin. Ekanahan arvosteltiin junnu-urokset ja niitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Odoteltiin, odoteltiin, odoteltiin. Sitä koko päivä oli. Kummankin novascotin kakkosomistajalla ja Ternen omistajalla oli vähän railakas meno, kun oli niin tyytyväinen koiriensa saavutuksiin. Olin valmis heittämään jo pyyhkeen kehään. Ihan turhaa tässä porukassa on mihinkään kehään mennä. Ei siellä menestystä tule kuitenkaan.
Onneksi NUO-urosten ekana oli Topi. Se käyttäytyi mallikkaasti ja liikkui hyvin. Kaikin puolin hieno suoritus, josta olin kakkosomistajan kanssa hyvinkin ylpeä ja tyytyväinen. Tuloksena ERI. Sit odoteltiin, että nuokku-urokset loppuisi ja taas kesti. Ja niitä oikeasti oli aivan liikaa. Eriä tipahteli useammallekin, joten siinä meni meidän toivomme. NUO-uroksten kaikki ERI:n saaneet otettiin kokooma kehään ja sitten juostiin. Tuomarille valinta taisi olla aika selkeä, koska ei juostu kuin kierros ja tulos oli selvä. TOPI VOITTI LUOKKANSA JA SAI SA:N! Sitten taas odoteltiin. AVO- ja KÄY-uroksia oli aivan liikaa ja manasin, kun vielä piti odottaa AVO-nartutkin ennen kuin pääsisi kotiin. Aikaa meni PAAAAALJOOON. No urokset sitten loppuivat ja kaikki SA:n saaneet otettiin PU-kehään. Tuomari tiputteli urokset hyvin rivakkaa tahtia ja me jäätiin Topin kanssa. Ajattelin, että tässä sattui joku virhe, koska eihän meidän Topi nyt voinut sijoittua PU-kehässä. Meidät pistettiin järjestykseen ja luulin sen olevan tuomarin hullu pila, että viimeinen juoksee ekana. Tuomari kannusti esittäjiä juoksuttamaan kunnolla ja näyttämään parhaat puolet koirasta ja mehän ravattiin Topin kanssa kuin viimeistä päivää! Tuomari osoitti meidät YKKÖSPALLILLE! VOITTO! VOITTO! TOPI VOITTI! Järkytys oli suuri, mutta tulin tulokseen, että kannatti odottaa! Tätä ihmettä kun ei joka päivä tapahtuisi. Onnitteluja satoi joka suunnalta ja kiljahdin riemusta - se PU1 oli oikeasti meirän Topi!
Seuraavaksi jäätiin odottaan AVO-narttuja. Aivan törkeästi liikaa, vaikka odottaminen ei ollutkaan enää yhtään niin vaikeaa. Junnunarttujen määrä on aivan käsittämätön. Niitä vaan on kuin sieniä sateella! Loppujen lopuksi ne AVO-nartutkin alkoivat ja Norman vuoro aika alkupäässä. Tytsy sai ERI:n, mutta Norman kanssa se on niin normaalia, että en jaksanut vielä kiljua riemusta, koska halusin tietää kuinka Topi menestyy. AVO-nartut koottiin ja siellä oli vain viisi ERI:n saanutta. Norma sai pingottua itsensä luokkansa ensimmäiseksi ja sai jopa SA:n. AVO-nartuissa vain kaksi sai SA:n, joten tämä oli hieno saavutus! Sitten oli enää käyttöluokan nartut, jotka menivätkin nopsaan. PN-kehässä odotin Normalle sijoitusta, koska tuomari tuntui tykkäävän siitä. Ajatuksen asteella oli joku PN3 tai PN4 tai sit aivan vikoissa tippuisi pois. Norma tosissaan yllätti - se sai itsensä PN1:ksi!!!!!!!! Olin pyörtyä.... Omat koirani PN1 & PU1!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kehän laidalla olin ihan, että mitä juuri tapahtui ja sitten jo huudeltiin PU1:stä kehään! Olin aivan pihalla mitä tapahtui, kun Topin 2omistaja ryntäsi uroksen kanssa kehään ja kiljaisi minulle "JUOKSE!" Vähitellen aloin tajuta tapahtuneen. Omat koirani olivat KISAAMASSA KESKENÄÄN! Järkyttävää mikä menestys.
Tuomarille päätös tuntui olevan helppo ja hän osoitti voittoon valmistuneemman eli Norman! Mieletön päivä ja nyt vielä odotellaan RYP-kehää.
maanantai 7. toukokuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Pahistelua
Dädin kanssa on mennyt hyvin vaihtelevasti. Olen viettänyt orin kanssa aikaa hyvin paljon ja muut ovat joutuneet tekemään minunkin töitäni. Dädi ei selkeästikään luota yhtään ihmisiin ja päätin siirtää orin ruunaamista hamaan tulevaisuuteen kun ensin saan sen kanssa kulkemisesta melkein mahdollista ja huomattavasti helpompaa. Välillä Dädi suhtautuu kovin isottelevasti ja röyhkeästi minuun, mutta välillä se on hyvinkin lauhkea.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Uusi hopoti => Paholainen
Mervi ja Reeta ovat ratsastelleet paljon Rajulla ja kokeilleet sen kanssa eloa. Se on edelleenkin ihan kaistapää muiden kanssa, mutta parempaan suuntaan on menty. Rajulla on myös käynyt ratsastamassa eräs kokeneempi ratsastuskoululaiseni Janna. Olen pitänyt hänelle valmennuksia Rajun kanssa ja ne ovat menneet oikeastaan yllättävän hyvin, kun huomioi, että ratsuna on ollut Raju. Voipi jopa olla, että saan Rajusta sittenkin melko kelvon tuntihevosen kehittyneimmille ratsastajilleni.
Ford on osoittautunut loistavaksi tuntiratsuksi ja se on aivan mieletön esteratsu! Ford on hoitanut hommansa hyvin alkeistunneilla ja vähän kokeneempienkin kanssa. Tamma tuntuu osaavan lukea ihmisiä ja se onkin kokemattomien kanssa hyvin helppo ratsastettava, mutta välillä kokeneempien kanssa osaa aiheuttaa vähän haastetta - kieltoja ja todella pieniä pukkeja, mutta ei sen pahempaa.
Halusin uuden ja haasteellisemman hevosen, koska Rajusta oli tullut nössö, jolla muutkin pystyivät ratsatamaan. Niinkuin etusivullamme on mainittu niin olen erittäin kiinnostunut hevosista, joille voin antaa uuden mahdollisuuden tilallani. Niin tämäkin tapaus. Soitin vanhalle hevostutulleni ja puhuimme niitä näitä. Hän on tuntenut Rajun aina ja järkyttyi suuresti minun sanoessa sen muuttuneen todelliseksi lässykäksi, jolla pystyy muutkin ratsastamaan. Tuli myös mainittua, että aion hankkia uuden hevosen, jonka voin pelastaa kuolemalta ja antaa uuden tilaisuuden. Ystäväni kiljahti riemusta sanoen: "Tiedän sinulle juuri oikean hevosen" ja antoi minulle puhelinnumeron.
Otin yhteyttä tähän henkilöön, joka oli kuulemma lopettamassa hevosensa ongelmakäytöksen vuoksi. Hän sanoi voivansa antaa orin ilmaiseksi, mutta varusteista joutuisin maksamaan. Sanoin sen olevan okei ja lähdin seuraamana päivänä hevostrailerini kanssa hakemaan oria. Orin kutsumanimi oli Pahis ja "virallisesti" se oli Paholainen. Nimi kuullosti jo sille, että haluan vaihtaa sen, joten päässäni orin nimeksi muodostui Dädi. En tiennyt yhtään minkälainen hevonen minua olisi vastassa.
Pääsin perille ja pihassa tarhassa tönötti musta hevonen, joka oli todella likainen. Omistaja sanoi, että ori oli asustanut hänellä vain ½vuotta ja hän oli kaikkensa yrittänyt, mutta ei pääse kunnolla edes orin lähelle ja joka päivä orin kanssa on yhtä tuskaa. Tarhaamiset ei onnistu ja ori ei meinaa antaa edes koskea itseensä. Kävelin rauhallisesti orin lähelle, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitenkä se reagoisi minuun. Dädi irvisteli ja luimi minulle ja tarhaan astuessani se oli jyrätä minut. En väistänyt sitä ja ori pysähtyi muutaman sentin päähän minusta irvistellen ja luimien. Se otti takapakkia ja nousi pystyyn. Päätin seistä vain paikoillani ja katsoa mitä se keksii. Ori uhitteli minulle parhaansa mukaan vaikka kuinka pitkään ja päätin lähteä liikkeelle oria kohti. Pyysin omistajalta riimunarun, jolla huidoin ilmassa kun ori meinasi tulla päälle. Onneksi Dädillä oli jo riimu, koska muuten en olisi saanut sitä ikinä kiinni. Ketjusta oli vähän apua tämän orin kanssa, mutta kummasti se yritti pyristellä itsensä vapaaksi.
Traileriin meno oli yhtä showta ennen kuin keksin. Olin kuullut joskus, että jotkut hevoset menisivät paremmin traileriin, jos toinen heponen katselisi trailerin ovelta. Passitin vanhan omistajan kuikuilemaan ovelta ja Dädihän syöksyi suunnitelman mukaan "omistajan kimppuun" uhittelemaan. Siellä se sitten oli ja nopeasti olikin laitettu kiinni. Alkuun ori yritti pyristellä itsensä vapauteen, potki ja kuopi, mutta sitten rauhoittui. Sitten vasta pakattiin kaikki loput hevosen kamat autoon. Ja tästä matka kotiin.
Tilalla Dädi tulikin sitten reippaasti trailerista ulos ja tuntui jotenkin erilaiselta. Ori pääsi tyttöjen väliseen karsinaan tutustumaan tytsyihin. Samalla varasin myös ruunausajan Dädille, mutta se meni vasta huhtikuun puoleen väliin. Toivotaan, että elämä tästä lähtee sutviintumaan.
Ford on osoittautunut loistavaksi tuntiratsuksi ja se on aivan mieletön esteratsu! Ford on hoitanut hommansa hyvin alkeistunneilla ja vähän kokeneempienkin kanssa. Tamma tuntuu osaavan lukea ihmisiä ja se onkin kokemattomien kanssa hyvin helppo ratsastettava, mutta välillä kokeneempien kanssa osaa aiheuttaa vähän haastetta - kieltoja ja todella pieniä pukkeja, mutta ei sen pahempaa.
Halusin uuden ja haasteellisemman hevosen, koska Rajusta oli tullut nössö, jolla muutkin pystyivät ratsatamaan. Niinkuin etusivullamme on mainittu niin olen erittäin kiinnostunut hevosista, joille voin antaa uuden mahdollisuuden tilallani. Niin tämäkin tapaus. Soitin vanhalle hevostutulleni ja puhuimme niitä näitä. Hän on tuntenut Rajun aina ja järkyttyi suuresti minun sanoessa sen muuttuneen todelliseksi lässykäksi, jolla pystyy muutkin ratsastamaan. Tuli myös mainittua, että aion hankkia uuden hevosen, jonka voin pelastaa kuolemalta ja antaa uuden tilaisuuden. Ystäväni kiljahti riemusta sanoen: "Tiedän sinulle juuri oikean hevosen" ja antoi minulle puhelinnumeron.
Otin yhteyttä tähän henkilöön, joka oli kuulemma lopettamassa hevosensa ongelmakäytöksen vuoksi. Hän sanoi voivansa antaa orin ilmaiseksi, mutta varusteista joutuisin maksamaan. Sanoin sen olevan okei ja lähdin seuraamana päivänä hevostrailerini kanssa hakemaan oria. Orin kutsumanimi oli Pahis ja "virallisesti" se oli Paholainen. Nimi kuullosti jo sille, että haluan vaihtaa sen, joten päässäni orin nimeksi muodostui Dädi. En tiennyt yhtään minkälainen hevonen minua olisi vastassa.
Pääsin perille ja pihassa tarhassa tönötti musta hevonen, joka oli todella likainen. Omistaja sanoi, että ori oli asustanut hänellä vain ½vuotta ja hän oli kaikkensa yrittänyt, mutta ei pääse kunnolla edes orin lähelle ja joka päivä orin kanssa on yhtä tuskaa. Tarhaamiset ei onnistu ja ori ei meinaa antaa edes koskea itseensä. Kävelin rauhallisesti orin lähelle, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitenkä se reagoisi minuun. Dädi irvisteli ja luimi minulle ja tarhaan astuessani se oli jyrätä minut. En väistänyt sitä ja ori pysähtyi muutaman sentin päähän minusta irvistellen ja luimien. Se otti takapakkia ja nousi pystyyn. Päätin seistä vain paikoillani ja katsoa mitä se keksii. Ori uhitteli minulle parhaansa mukaan vaikka kuinka pitkään ja päätin lähteä liikkeelle oria kohti. Pyysin omistajalta riimunarun, jolla huidoin ilmassa kun ori meinasi tulla päälle. Onneksi Dädillä oli jo riimu, koska muuten en olisi saanut sitä ikinä kiinni. Ketjusta oli vähän apua tämän orin kanssa, mutta kummasti se yritti pyristellä itsensä vapaaksi.
Traileriin meno oli yhtä showta ennen kuin keksin. Olin kuullut joskus, että jotkut hevoset menisivät paremmin traileriin, jos toinen heponen katselisi trailerin ovelta. Passitin vanhan omistajan kuikuilemaan ovelta ja Dädihän syöksyi suunnitelman mukaan "omistajan kimppuun" uhittelemaan. Siellä se sitten oli ja nopeasti olikin laitettu kiinni. Alkuun ori yritti pyristellä itsensä vapauteen, potki ja kuopi, mutta sitten rauhoittui. Sitten vasta pakattiin kaikki loput hevosen kamat autoon. Ja tästä matka kotiin.
Tilalla Dädi tulikin sitten reippaasti trailerista ulos ja tuntui jotenkin erilaiselta. Ori pääsi tyttöjen väliseen karsinaan tutustumaan tytsyihin. Samalla varasin myös ruunausajan Dädille, mutta se meni vasta huhtikuun puoleen väliin. Toivotaan, että elämä tästä lähtee sutviintumaan.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Heppailupäivä
Päätin aloittaa päiväni Rajun liikuttamisella. Onneksi innokkaat talliapulaiseni huolehtivat kaikki eläinten hoidot tänään aamulla niin pystyin toteuttamaan tämän ja päivällisen maastolenkin heidän kanssaan.
En ole ratsastanut Rajulla yli viikkoon, vaikka Kenzi sillä ratsastikin pari päivää sitten. On Raju nauttinut tarhariehumisesta ja samoin myös köpöttelylenkeistä riimunarun päässä sekä on sitä joku juoksuttanut, mutta ei ratsastettu. Ori köpötteli alussa kuin tulisilla hiilillä. Koko ajan olisi pitänyt päästä menemään yhtä kovempaa. Suuntasimpa siis lumiselle pellolle, koska en jaksanut äijjän pelleilyä maneesissa, jossa ei ollut mitään haastetta. Otettiin kyllä alkulämmöt maneesissa ja sit pellolla vähän kahlailtiin tai Rajuhan siellä kahlasi minun vain katsoessa, että ori ei leviä. Annoin sitten reippaasti ohjaa orille ja luvan mennä niin kovaa kuin kintuistaan pääsee. Kyllähän se lähti, mutta onneksi lumi hidasti menoa aika rajusti. Yllättävän hyvin ori jaksoi.
Tämän jälkeen palasin takaisin maneesiin, koska olin luvannut, että Mervi & Reeta saisivat käydä ratsastamassa Rajulla kunhan vain itse olisin ensin koittanut. Mervin edellinen kerta oli todella epäonnistunut ja hänen kätensä joutuikin pakettiin sen jäljiltä. Pidin Rajusta kiinni Mervin noustessa selkään. Heti ensimmäisessä laukannostossa Raju veti todella lahjakkaan pukkisarjan, mutta Mervi pysyi kyydissä. Mervi ratsasteli erilaisia kiemuroita ja taivutteli oria mahdollisimman pajon ravissa, jotka Rajua ei oikein kiinnostanut ja sen kanssa sai tosissaan tehdä töitä, että ori kääntyi. Mervi otti vielä yhden laukannoston, joka meni hyvin ja tekivät siinä sitten voltteja. Raju ei varmaan jaksanut enää pelleillä. Reeta nousi seuraavaksi satulaan ja homma toimi täydellisesti! Raju oli näköjään uuvutettu. Se teki LAISKAA työskentelyä Reeta kanssa, mikä ei todellakaan ole normaalia. Yleensä se menee täysillä tultapäin eikä laiskottele ollenkaan.
Päivällä käytiinkin sitten maastolenkki Reetan ja Mervin kanssa. Itselleni otin Fordin, koska halusin nähdä minkälainen maastoilija se oli. Reeta otti Laakan ja Mervi Viuhdin. Laaka oli vähän kuumissaan tyttöjen kanssa. Oripoika ei ole myöskään tottunut menemään ensimmäisenä, mutta sielläpä se Reetan kanssa joutui menemään. Maastolenkkiimme kuului hyvin kevyttä ravailua ja hyvin vähän laukkailua pellolla. Fordista olin hyvin tyytyväinen! Tamma ei säikähtänyt kertaakaan mitään, vaikka Viuhti vähän yrittikin kertoa jossain kohtaa hirveästä Möröstä, joka oli puskassa. Todennäköisesti siellä ei oikeasti ollut mitään.
En ole ratsastanut Rajulla yli viikkoon, vaikka Kenzi sillä ratsastikin pari päivää sitten. On Raju nauttinut tarhariehumisesta ja samoin myös köpöttelylenkeistä riimunarun päässä sekä on sitä joku juoksuttanut, mutta ei ratsastettu. Ori köpötteli alussa kuin tulisilla hiilillä. Koko ajan olisi pitänyt päästä menemään yhtä kovempaa. Suuntasimpa siis lumiselle pellolle, koska en jaksanut äijjän pelleilyä maneesissa, jossa ei ollut mitään haastetta. Otettiin kyllä alkulämmöt maneesissa ja sit pellolla vähän kahlailtiin tai Rajuhan siellä kahlasi minun vain katsoessa, että ori ei leviä. Annoin sitten reippaasti ohjaa orille ja luvan mennä niin kovaa kuin kintuistaan pääsee. Kyllähän se lähti, mutta onneksi lumi hidasti menoa aika rajusti. Yllättävän hyvin ori jaksoi.
Tämän jälkeen palasin takaisin maneesiin, koska olin luvannut, että Mervi & Reeta saisivat käydä ratsastamassa Rajulla kunhan vain itse olisin ensin koittanut. Mervin edellinen kerta oli todella epäonnistunut ja hänen kätensä joutuikin pakettiin sen jäljiltä. Pidin Rajusta kiinni Mervin noustessa selkään. Heti ensimmäisessä laukannostossa Raju veti todella lahjakkaan pukkisarjan, mutta Mervi pysyi kyydissä. Mervi ratsasteli erilaisia kiemuroita ja taivutteli oria mahdollisimman pajon ravissa, jotka Rajua ei oikein kiinnostanut ja sen kanssa sai tosissaan tehdä töitä, että ori kääntyi. Mervi otti vielä yhden laukannoston, joka meni hyvin ja tekivät siinä sitten voltteja. Raju ei varmaan jaksanut enää pelleillä. Reeta nousi seuraavaksi satulaan ja homma toimi täydellisesti! Raju oli näköjään uuvutettu. Se teki LAISKAA työskentelyä Reeta kanssa, mikä ei todellakaan ole normaalia. Yleensä se menee täysillä tultapäin eikä laiskottele ollenkaan.
Päivällä käytiinkin sitten maastolenkki Reetan ja Mervin kanssa. Itselleni otin Fordin, koska halusin nähdä minkälainen maastoilija se oli. Reeta otti Laakan ja Mervi Viuhdin. Laaka oli vähän kuumissaan tyttöjen kanssa. Oripoika ei ole myöskään tottunut menemään ensimmäisenä, mutta sielläpä se Reetan kanssa joutui menemään. Maastolenkkiimme kuului hyvin kevyttä ravailua ja hyvin vähän laukkailua pellolla. Fordista olin hyvin tyytyväinen! Tamma ei säikähtänyt kertaakaan mitään, vaikka Viuhti vähän yrittikin kertoa jossain kohtaa hirveästä Möröstä, joka oli puskassa. Todennäköisesti siellä ei oikeasti ollut mitään.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Hontors Raifort ox
Joskus oli puhetta, että risteytysori Boalle olisi todella potentiaalinen ostaja. Lokakuusta asti ori on ollut heillä vuokralla täältä ja samalla ovat maksaneet myös täyshoidon sille täällä. Tänään sitten kirjoitettiin kauppakirja Boasta, mutta sen olisi ainakin alkuun tarkoitus majailla täällä. Muutto uuteen kotiin pitäisi tapahtua kuitenkin tän kuun puolella. Tämän takia mulla ei ole ollut alkeiskursseilla kunnon esteratsua ollenkaan, paitsi Laaka, mutta niinkuin kaikki tietää niin Laaka on vähän.. Laaka, joka omaa enemmän kuin vähän poikamaista velmuilua. Alkeiskurssilaiseni onneksi ovat jo sen verran kokeneita, että olen voinut parit kerrat heidän antaa ratsastaa Laakalla, mutta esteet ovat kooltaan olleet hyvin pieniä. Viuhti onkin hoitanut kouluratsun virkaa.
Tarkoitukseni oli hankkia suomesta suomenhevonen ja toki harkinnassa on ollut myös monta muuta rotua, mutta tarkoituksena joka kerta hankkia vain Suomesta kopoti eikä tuoda ulkomailta. Minuun otti yhteyttä Rajun suhteen ranskalainen kuuluisa arabikasvattaja Kenzi. Haaveili Rajua hänen todella kauniille tammalleen Hontors La Première Amourettelle. Tottakai ajatuksena oli keinosiemennys. Puheeksi tuli mitä haluaisin palkaksi tästä ja tulipa sitten kysyttyä tältä maailmankuululta kasvattajalta löytyykö häneltä sopivaa tammaa tuntiratsuksi. Äänestä kuuli, että hän oli yllättynyt, mutta alkoi kertomaan reilu nelivuotiaasta tammastaan Hontors Raifortista, joka oli samaisen tamman varsa.
Ford lensi Suomeen kasvattajansa Kenzin kanssa eilen illalla. Samalla hän tuli katsomaan Rajua, että miltäs se ori näyttää. Kenzi oli todella tyytyväinen tilaamme ja erityisesti Rajuun - pojassa on kuulemma sitä orimaisuutta, jota orissa pitää olla. Kumma kuinka en osaa itse kovinkaan usein arvostaa Rajun pelleilyä ratsastaessa. Kenzi on ehkä kolmas tai neljäs, joka on minun lisäkseni ikinä ratsastanut Rajulla. Kenzi otti pojan haltuunsa heti kättelyssä ja heillä tuntui olevan joku miesten välinen yhteys. En ole nähnyt Rajun menevän kenenkään muun käsissä noin hyvin. Toki se pelleili, tapansa mukaan, mutta Kenzi sai pidettyä sen aisoissa eikä se päässyt liikaa häröilemään.
Kenzi lähti sitten tänä aamuna ja jätti Fordin tänne kuulemma iloisin mielin, vaikka se jääkin "vain" ratsastuskoulu käyttöön. Lupasin kyllä Kenzille, että tammalle tulee jossain kohtaa jokunen kisa ja jalostuskäyttöä, mutta pääpaino on niissä ratsastushommissa. Ford joutuu ansaitsemaan leipänsä. Tänään pääsin vähän kokeilemaan tyttöä ja en voi kuin taivastella kuinka ihana ja helppo se on! Tyttö kaipasi hoitaessa paljon huomiota ja rapsutuksia - ihan kuin koira. Ratsastaessa se teki hyvää työtä. Se köpötteli kuin vanhakin tekijä. Olin todella tyytyväinen, että sain näin hyvin koulutetun tamman! Nyt minulla on se kauan kaivattu kunnon ratsastuskurssi heponen, jonka kanssa voi jopa hypätä. Kunhan vain ensin kotiutuu. Ford pärjää Viuhdin kanssa aivan loistavasti.
Viralliselta nimeltään tamma on Hontors Raifort ox, mutta tunnetaan siis Fordina. Sen emä on Hontors La Première Amourette, joka on Kenzin oma kasvatti. Tamma on niittänyt mainetta ja kunnia näyttelyistä koulukisoihin. Helppo ratsastettava, mutta todella herkkä. Hyvä päinen tapaus. Fordin isä on Hontors Bluff, joka on myös Kenzin oma kasvatti. Orin kanssa on painotettu esteratsastukseen ja on se jokusen näyttelynkin kiertänyt, mutta eniten se on kunnostautunut siitosorina, jonka jälkeläisiä löytyy ympäri maailmaa.
Tarkoitukseni oli hankkia suomesta suomenhevonen ja toki harkinnassa on ollut myös monta muuta rotua, mutta tarkoituksena joka kerta hankkia vain Suomesta kopoti eikä tuoda ulkomailta. Minuun otti yhteyttä Rajun suhteen ranskalainen kuuluisa arabikasvattaja Kenzi. Haaveili Rajua hänen todella kauniille tammalleen Hontors La Première Amourettelle. Tottakai ajatuksena oli keinosiemennys. Puheeksi tuli mitä haluaisin palkaksi tästä ja tulipa sitten kysyttyä tältä maailmankuululta kasvattajalta löytyykö häneltä sopivaa tammaa tuntiratsuksi. Äänestä kuuli, että hän oli yllättynyt, mutta alkoi kertomaan reilu nelivuotiaasta tammastaan Hontors Raifortista, joka oli samaisen tamman varsa.
Ford lensi Suomeen kasvattajansa Kenzin kanssa eilen illalla. Samalla hän tuli katsomaan Rajua, että miltäs se ori näyttää. Kenzi oli todella tyytyväinen tilaamme ja erityisesti Rajuun - pojassa on kuulemma sitä orimaisuutta, jota orissa pitää olla. Kumma kuinka en osaa itse kovinkaan usein arvostaa Rajun pelleilyä ratsastaessa. Kenzi on ehkä kolmas tai neljäs, joka on minun lisäkseni ikinä ratsastanut Rajulla. Kenzi otti pojan haltuunsa heti kättelyssä ja heillä tuntui olevan joku miesten välinen yhteys. En ole nähnyt Rajun menevän kenenkään muun käsissä noin hyvin. Toki se pelleili, tapansa mukaan, mutta Kenzi sai pidettyä sen aisoissa eikä se päässyt liikaa häröilemään.
Kenzi lähti sitten tänä aamuna ja jätti Fordin tänne kuulemma iloisin mielin, vaikka se jääkin "vain" ratsastuskoulu käyttöön. Lupasin kyllä Kenzille, että tammalle tulee jossain kohtaa jokunen kisa ja jalostuskäyttöä, mutta pääpaino on niissä ratsastushommissa. Ford joutuu ansaitsemaan leipänsä. Tänään pääsin vähän kokeilemaan tyttöä ja en voi kuin taivastella kuinka ihana ja helppo se on! Tyttö kaipasi hoitaessa paljon huomiota ja rapsutuksia - ihan kuin koira. Ratsastaessa se teki hyvää työtä. Se köpötteli kuin vanhakin tekijä. Olin todella tyytyväinen, että sain näin hyvin koulutetun tamman! Nyt minulla on se kauan kaivattu kunnon ratsastuskurssi heponen, jonka kanssa voi jopa hypätä. Kunhan vain ensin kotiutuu. Ford pärjää Viuhdin kanssa aivan loistavasti.
Viralliselta nimeltään tamma on Hontors Raifort ox, mutta tunnetaan siis Fordina. Sen emä on Hontors La Première Amourette, joka on Kenzin oma kasvatti. Tamma on niittänyt mainetta ja kunnia näyttelyistä koulukisoihin. Helppo ratsastettava, mutta todella herkkä. Hyvä päinen tapaus. Fordin isä on Hontors Bluff, joka on myös Kenzin oma kasvatti. Orin kanssa on painotettu esteratsastukseen ja on se jokusen näyttelynkin kiertänyt, mutta eniten se on kunnostautunut siitosorina, jonka jälkeläisiä löytyy ympäri maailmaa.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Kiirettä kiireen perään
Tila on vaatinut niin paljon töitä, että en ole kerinnyt ollenkaan kirjoittelemaan. Olen yrittänyt selvitellä poronhoitoa ja käydä jotain kursseja, mutta kiirettä pukkaa. Samalla pitäisi koiria treenata, hoitaa muut tilan eläimet ja käydä vielä kisoissakin. Huh huh..
Tähän kiireen keskelle on mahtunut myös sydäntä murskaavaa surua. Ensimmäinen ajokoiranarttuni Eerika on nukkunut pois. Eerika oli mitä mahtavin käyttökoira ja se jätti jälkeensä kuusi mahtavaa jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet emänsä tassun jäljissä. Eerikasta muistona meillä on Eerikan poika Yype ja Eerikan tyttären tytär Kyttä.
Surun keskellä voisin kertoa Kytän menestyksestä. Neitokainen saavutti hyvin lyhyessä ajassa vFIN & vNO KVA arvot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kävin myös Kytän ja Jätkän kanssa näyttelyssä, joka oli samalla Kytän ensimmäinen. Kyttä pisti tuulemaan ollen ROP ja sijoittuen vielä ryhmässä kolmanneksi. Kyttä sai erinomaisen. Mukana oli myös Kami joka kävi hakemassa samaisen ERI1:n kuin viimeksi.
Kaiken kiireen keskellä meillä on ollut myös pentuhumua. Muusan astutin Reinolla. Pentueeseen syntyi kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu. Lapin Ärrät ovat matkustaneet jo omiin koteihinsa. Ainut narttupentu BB Lapin Reeska muutti lapsiperheeseen asustamaan ja auttamaan porojen hoidossa. Myrsky muutti rustin luokse kisailemaan vähän missä sattuu ja kenties joskus tulevaisuudessa jatkamaan sukua. Sit se vipa urospupelo jäi kotio ja arvatkaapa miksi? No siksi, että saadaan Ulylle sulhanen. Raino onkin varsin viehättävä uroksen alku, joka on hakenut itselleen jo hyvän kisapohjan. Pakko tässä mainita, että meidän Ulipuli tuli agilityvalioksi!
Tähän kiireen keskelle on mahtunut myös sydäntä murskaavaa surua. Ensimmäinen ajokoiranarttuni Eerika on nukkunut pois. Eerika oli mitä mahtavin käyttökoira ja se jätti jälkeensä kuusi mahtavaa jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet emänsä tassun jäljissä. Eerikasta muistona meillä on Eerikan poika Yype ja Eerikan tyttären tytär Kyttä.
Surun keskellä voisin kertoa Kytän menestyksestä. Neitokainen saavutti hyvin lyhyessä ajassa vFIN & vNO KVA arvot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kävin myös Kytän ja Jätkän kanssa näyttelyssä, joka oli samalla Kytän ensimmäinen. Kyttä pisti tuulemaan ollen ROP ja sijoittuen vielä ryhmässä kolmanneksi. Kyttä sai erinomaisen. Mukana oli myös Kami joka kävi hakemassa samaisen ERI1:n kuin viimeksi.
Kaiken kiireen keskellä meillä on ollut myös pentuhumua. Muusan astutin Reinolla. Pentueeseen syntyi kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu. Lapin Ärrät ovat matkustaneet jo omiin koteihinsa. Ainut narttupentu BB Lapin Reeska muutti lapsiperheeseen asustamaan ja auttamaan porojen hoidossa. Myrsky muutti rustin luokse kisailemaan vähän missä sattuu ja kenties joskus tulevaisuudessa jatkamaan sukua. Sit se vipa urospupelo jäi kotio ja arvatkaapa miksi? No siksi, että saadaan Ulylle sulhanen. Raino onkin varsin viehättävä uroksen alku, joka on hakenut itselleen jo hyvän kisapohjan. Pakko tässä mainita, että meidän Ulipuli tuli agilityvalioksi!
maanantai 19. joulukuuta 2011
Elämäni ensimmäinen virtuaalisetteri (ihan ensimäinen)
Tänään lähdin hakemaan Aaron, vaikka pembrokin omistajalle jouduin sanomaan, että joulukiireiltä en kerkiä koiraa hakemaan. Myös ilmoitin bouvier des ardennesin omistajalle, että ennen uutta vuotta en varmastikaan kerkiä urosta hakemaan. Aaro vaan nyt sattui olemaan niin lähellä ja niin helposti haettavissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun oli vain pakkoa hakea yksi karvaturpa kuolaamaan pöydän ääreen juuri jouluna.
Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.
Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.
Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.
Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Teinte saapui vihdoin!
Teintestä jää ihan vain Teinte, koska jotenkin Tente ei vain iske. Teinte on nyt kotiutunut meille ja vähän on ollut ongelmia matkassa sekä joulukiirettä, joten päivitykset ovat olleet vähäisiä. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että elämä hymyilee ja iloa on vaikka muille jakaa. Koiria pitäisi tulla useampikin kappale tähän taloon vuoden vaihteen tienoilla - ainakin welsh corgi pembroke ja bouvier des ardennes, vaikka juuri Teintekin vasta kotiutui.
Pakko kehua Lunaa. Peräkkäisistä kokeista tyttö nappasi itselleen ykköset ja nyt ollaan siirrytty tokossa jo AVO-luokkaan!
Pakko kehua Lunaa. Peräkkäisistä kokeista tyttö nappasi itselleen ykköset ja nyt ollaan siirrytty tokossa jo AVO-luokkaan!
torstai 1. joulukuuta 2011
-3 + 2 = -1
Suomenajokoirakantamme on vähentynyt kolmella. Harmittaa, mutta onneksi tulen näkemään kaikkia kolmea vielä! Muuttivat onneksi vain uusiin koteihin. Omia kasvattejahan ne vain ovat, mutta kuitenkin sydämmessäni tuntuu olevan reikä.
Lemmu & Breezy muuttivat Eerikan kasvattajalle Jukalle, vaikka kummankaan takaa ei Eerikaa löydy. Tulen näkemään tyttöjä vielä paljonkin, koska Jukan kanssa sovimme, että Lemmu on yhteisomistuksessa ja huolehdin molempien tyttöjen kisakäynneistä. Breezyn tosin vähemmän, mutta kuitenkin jonkun verran käytän näyttelyissä ja ajokokeissa. Palkaksi tästä saan Breezyä käyttää jalostukseen, jos haluan.
Yype muutti Petrille, joka etsi itselleen jo aikuista ja varmaa metsäkaveria. Yype onkin ollut täällä metsämiesten suosikki, joten heiltäkin lähti suositukset pojasta Petrille. Tosin "omat metsästäjät" olivat vähän kärttyisiä, että miten voin myydä noin mahtavan metsäkoiran, mutta ei voi mitään. Yype meni myös yhteisomistukseen, että voin sitä käyttää jalostukseen, jos haluan. Kisaamiset on myös tämän suhteen mun vastuulla, mutta saapa poika olla huomion keskipiste Petrin luona ja asua täysin sisäkoirana.
Tente ei ihan vielä ole päässyt meille asti, mutta Suomessa se on! Tente jäi Beatricen ystävälle Elinalle, koska jotenkin ajattelemattomuuksissani olin ilmoittanut pojan eiliselle perusrataa suorittamaan, vaikka en ole koko koiraa edes nähnyt. Elina asustaa n. 100kappaleen lammaslauman kanssa ja omistaa bordercollien ja serran sekä on kouluttanut useita koiria paimennuksen parissa. Hän sitten lupasi auttaa Tenten kanssa ja treenata hyvin tiiviisti sekä hieroa yhteistyötä nämä kokonaiset neljä vai viisi päivää mitä Tente on ollut hänen luonaan ennen paimennusta.
Paimennusta en päässyt katsomaan, mutta Elina lähetti videomateriaalia kuinka hienosti Tente hoiti homman. Olin oikein iloisesti yllättynyt, että Tente läpäisi radan ensimmäisellä yrittämällä käytännössä vieraan ihmisen kanssa, koska Beatrise sanoi, että kyseessä on tosi varauksellinen uros, jonka luottamus on vaikea voittaa. Ehkä se paimennusvietti sitten vaan vei, koska on kotonaan paimentanut. Huomenna pitäisi hakea uros kotio.
Samalla reissulla olen menossa katsomaan pembrokeurosta, koska olen ihan tosissani halunnut corgia vaikka kuinka pitkään!
Lemmu & Breezy muuttivat Eerikan kasvattajalle Jukalle, vaikka kummankaan takaa ei Eerikaa löydy. Tulen näkemään tyttöjä vielä paljonkin, koska Jukan kanssa sovimme, että Lemmu on yhteisomistuksessa ja huolehdin molempien tyttöjen kisakäynneistä. Breezyn tosin vähemmän, mutta kuitenkin jonkun verran käytän näyttelyissä ja ajokokeissa. Palkaksi tästä saan Breezyä käyttää jalostukseen, jos haluan.
Yype muutti Petrille, joka etsi itselleen jo aikuista ja varmaa metsäkaveria. Yype onkin ollut täällä metsämiesten suosikki, joten heiltäkin lähti suositukset pojasta Petrille. Tosin "omat metsästäjät" olivat vähän kärttyisiä, että miten voin myydä noin mahtavan metsäkoiran, mutta ei voi mitään. Yype meni myös yhteisomistukseen, että voin sitä käyttää jalostukseen, jos haluan. Kisaamiset on myös tämän suhteen mun vastuulla, mutta saapa poika olla huomion keskipiste Petrin luona ja asua täysin sisäkoirana.
Tente ei ihan vielä ole päässyt meille asti, mutta Suomessa se on! Tente jäi Beatricen ystävälle Elinalle, koska jotenkin ajattelemattomuuksissani olin ilmoittanut pojan eiliselle perusrataa suorittamaan, vaikka en ole koko koiraa edes nähnyt. Elina asustaa n. 100kappaleen lammaslauman kanssa ja omistaa bordercollien ja serran sekä on kouluttanut useita koiria paimennuksen parissa. Hän sitten lupasi auttaa Tenten kanssa ja treenata hyvin tiiviisti sekä hieroa yhteistyötä nämä kokonaiset neljä vai viisi päivää mitä Tente on ollut hänen luonaan ennen paimennusta.
Paimennusta en päässyt katsomaan, mutta Elina lähetti videomateriaalia kuinka hienosti Tente hoiti homman. Olin oikein iloisesti yllättynyt, että Tente läpäisi radan ensimmäisellä yrittämällä käytännössä vieraan ihmisen kanssa, koska Beatrise sanoi, että kyseessä on tosi varauksellinen uros, jonka luottamus on vaikea voittaa. Ehkä se paimennusvietti sitten vaan vei, koska on kotonaan paimentanut. Huomenna pitäisi hakea uros kotio.
Samalla reissulla olen menossa katsomaan pembrokeurosta, koska olen ihan tosissani halunnut corgia vaikka kuinka pitkään!
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vahingot ovat lähteneet matkaan
Kaikki vahinkopennut ovat nyt levittäneet siipensä ja lentäneet matkaan! Paitsi Topi, jonka kanssa on aloitettu aktiivinen treenaaminen. Hyvää matkaa pikkuiset! Toivottavasti teistä tulee yhtä hienoja kuin äidistä ja isistä.
Koska eilen lähti viimeinen pentu niin suuntasin tänään hakemaan Lunaa, uutta nuorukaistani! Olen tiennyt Lunan tulosta jo kuun alusta, mutta silti tyttö tuli jotenkin yllätyksenä. Seuraava pentu meille tuleekin vasta joskus tammikuussa ja sen pitäisi olla bordercollie. Tosin ennen sitä meille (jos syntyy) jää shelttipentueesta narttu kotio kasvamaan.
Luna oli pentueen rämäpäisin tapaus joten päädyin ottamaan tytsyn meille! Muutenkin luonteen puolesta se tuntui olevan varsin täpäkkä tapaus ja hienosti menossa mukana koko ajan. Heti mentyäni pentuja katsomaan, se roikkui lahkeessa pienillä raateluhampaillaan. Nyt Luna seuraa minua ympäri taloa ja on todella innokas leikkijä! Tästä voi tulla vielä vaikka kuinka hieno tapaus.
Koska eilen lähti viimeinen pentu niin suuntasin tänään hakemaan Lunaa, uutta nuorukaistani! Olen tiennyt Lunan tulosta jo kuun alusta, mutta silti tyttö tuli jotenkin yllätyksenä. Seuraava pentu meille tuleekin vasta joskus tammikuussa ja sen pitäisi olla bordercollie. Tosin ennen sitä meille (jos syntyy) jää shelttipentueesta narttu kotio kasvamaan.
Luna oli pentueen rämäpäisin tapaus joten päädyin ottamaan tytsyn meille! Muutenkin luonteen puolesta se tuntui olevan varsin täpäkkä tapaus ja hienosti menossa mukana koko ajan. Heti mentyäni pentuja katsomaan, se roikkui lahkeessa pienillä raateluhampaillaan. Nyt Luna seuraa minua ympäri taloa ja on todella innokas leikkijä! Tästä voi tulla vielä vaikka kuinka hieno tapaus.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Kohta ne lapset lentää pesästä
Meidän pienet ovat nyt kasvaneet niin isoiksi, että ovat aivan kynnyksellä lentämässä pesästä. Huomenna haetaan ensimmäinen ja pentueesta on varmistunut jäämään kotiin Topi, jonka kanssa olemme jo aloittaneet treenaamisen. Kaikki pennut ovat jo todella tasaisia ja suhtautuvat kaikkeen reippaasti. Kiinteää ruokaa on syöty ja vähän nuuskuteltu ulkoilmaakin. Sisäsiisteys kasvatusta on aloitettu, mutta pahasti se vielä on vaiheessa.
Bouvier des ardennes Teinte "Tente" on nyt varattu meille. En ole koiraa nähnyt, mutta olen siitä ("ostin sian säkissä") jo maksanut kaiken mahdollisen ja Beatrice on sen noutanut Belgiaan. Uros on tarkoitus lähettää perjantaina lentokoneella Suomeen ja haen sen sitten lentokentältä. Ai että kuinka jännittää!
En ole kauheasti tainnut puhua meidän hurjien metsäkoirien toko- ja agitreeneistä. Kami treenaa leikkimielisesti molempia, mutta Jätkä vain tokoa. Aloitin noin utopistiset lajit sen takia, että meni hermo molempien loputtomaan energiaan ja kunnon pitkät metsälenkitkään eivät tuntuneet väsyttävän riittävästi. Nyt molemmat uuvahtavat jo ½h treenaamisen jälkeen ja Kami erityisesti tokotreeneistä.
Kamin kanssa ollaan käyty "Näin saat loistavan agikoiran"-kurssilla, joka sisälsi kymmenen kertaa ja oli tarkoitettu jo perusasiat osaaville koirakoille. Ihmiset olivat tiputtaa silmät päästään ja nauroivat minun ja Kamin astellessa kurssille. Ohjaajakin naureskeli ja totesi, että ei teistä mitään tule, mutta kurssilta päästyämme olimme kymmenestä koirakosta nopein ja tarkin agiradalla, vaikka kurssilla oli myös kisaavia koirakoita. Ensimmäisen kerran viedessäni Kamin treenaaman agia (= tutustumaan agilityyn menemällä eri esteitä yksittäin), se oli aivan liekeissä! Kamilla oli mieletön fiilis tehdä, yhtä hyvä kuin metsällä!
Kamin kanssa kurssilla käydessäni sen tekemisestä tuli paljon tarkempaa ja vauhtia saatiin kaivettua lisää. Myös aikaisemmin ongelmia tuottaneet keppikulmat tuntuvat olevan selätetty ongelma. Olen ollut hyvin tyytyväinen kurssiin, vaikka vastaanotto olikin naurettava. Tästä innosuneena päätin Kamin ilmoittaa kisoihin, koska yksinkertaisesti se on vaan niin hyvä! Aginhan piti olla meille vain harrastus, jolla selätetään energia, mutta kuinkas kävi. Ilmoitampa karhukoiran kisoihin..
No kisat oli ja meni, mutta tyytyväisempi ei voisi olla! Kami VOITTI KAIKKI! Luokassa oli 26osallistujaa ja vKUMA:n sai viisi osallistujaa. Kami oli 1/26, mikä oli minusta aivan käsittämätöntä ja tuloksen kuullessani meinasin revetä liitoksistani. Kami katsoi vierestä "mamma hei, mikä sun on?" Kami jätti taakseen vKUMA-sijoilla belggarin, bordercollie, kultaisennoutajan ja collien. Kovia agiliitäjiä olivat kaikki ja yllätyin, että Kami, "minun kuhan tässä huvikseen hypitään"-koirani, voitti kaikki. Epäilen vahvasti tuuria, mutta jotkut rataa seuranneista puhuivat taidosta. Kami on sellainen, että hyvin mennessään se menee hyvin, mutta jos tekee pienenkin virheen, sitten kaikki menee muusiksi.
Koska agissa tulee myös hallita koiraa niin olemme treenanneet Kamin kanssa myös sitä tottelevaisuutta. Tosin tokotreeneihin mukaan on lähtenyt myös Jätkä, koska oon halunnut joltain muulta kommenttia siitä mitä tehdään väärin. Tokotreenit on mennyt kivasti ja molemmat koirista on käynyt ihan kisoissa asti! Tokoakin kisaavat vain huvin vuoksi, mutta Kamin kanssa olisi tarkoitus hakea vielä toinen ykkönen, että saisi nimen eteen TK1 tunnuksen.
Bouvier des ardennes Teinte "Tente" on nyt varattu meille. En ole koiraa nähnyt, mutta olen siitä ("ostin sian säkissä") jo maksanut kaiken mahdollisen ja Beatrice on sen noutanut Belgiaan. Uros on tarkoitus lähettää perjantaina lentokoneella Suomeen ja haen sen sitten lentokentältä. Ai että kuinka jännittää!
En ole kauheasti tainnut puhua meidän hurjien metsäkoirien toko- ja agitreeneistä. Kami treenaa leikkimielisesti molempia, mutta Jätkä vain tokoa. Aloitin noin utopistiset lajit sen takia, että meni hermo molempien loputtomaan energiaan ja kunnon pitkät metsälenkitkään eivät tuntuneet väsyttävän riittävästi. Nyt molemmat uuvahtavat jo ½h treenaamisen jälkeen ja Kami erityisesti tokotreeneistä.
Kamin kanssa ollaan käyty "Näin saat loistavan agikoiran"-kurssilla, joka sisälsi kymmenen kertaa ja oli tarkoitettu jo perusasiat osaaville koirakoille. Ihmiset olivat tiputtaa silmät päästään ja nauroivat minun ja Kamin astellessa kurssille. Ohjaajakin naureskeli ja totesi, että ei teistä mitään tule, mutta kurssilta päästyämme olimme kymmenestä koirakosta nopein ja tarkin agiradalla, vaikka kurssilla oli myös kisaavia koirakoita. Ensimmäisen kerran viedessäni Kamin treenaaman agia (= tutustumaan agilityyn menemällä eri esteitä yksittäin), se oli aivan liekeissä! Kamilla oli mieletön fiilis tehdä, yhtä hyvä kuin metsällä!
Kamin kanssa kurssilla käydessäni sen tekemisestä tuli paljon tarkempaa ja vauhtia saatiin kaivettua lisää. Myös aikaisemmin ongelmia tuottaneet keppikulmat tuntuvat olevan selätetty ongelma. Olen ollut hyvin tyytyväinen kurssiin, vaikka vastaanotto olikin naurettava. Tästä innosuneena päätin Kamin ilmoittaa kisoihin, koska yksinkertaisesti se on vaan niin hyvä! Aginhan piti olla meille vain harrastus, jolla selätetään energia, mutta kuinkas kävi. Ilmoitampa karhukoiran kisoihin..
No kisat oli ja meni, mutta tyytyväisempi ei voisi olla! Kami VOITTI KAIKKI! Luokassa oli 26osallistujaa ja vKUMA:n sai viisi osallistujaa. Kami oli 1/26, mikä oli minusta aivan käsittämätöntä ja tuloksen kuullessani meinasin revetä liitoksistani. Kami katsoi vierestä "mamma hei, mikä sun on?" Kami jätti taakseen vKUMA-sijoilla belggarin, bordercollie, kultaisennoutajan ja collien. Kovia agiliitäjiä olivat kaikki ja yllätyin, että Kami, "minun kuhan tässä huvikseen hypitään"-koirani, voitti kaikki. Epäilen vahvasti tuuria, mutta jotkut rataa seuranneista puhuivat taidosta. Kami on sellainen, että hyvin mennessään se menee hyvin, mutta jos tekee pienenkin virheen, sitten kaikki menee muusiksi.
Koska agissa tulee myös hallita koiraa niin olemme treenanneet Kamin kanssa myös sitä tottelevaisuutta. Tosin tokotreeneihin mukaan on lähtenyt myös Jätkä, koska oon halunnut joltain muulta kommenttia siitä mitä tehdään väärin. Tokotreenit on mennyt kivasti ja molemmat koirista on käynyt ihan kisoissa asti! Tokoakin kisaavat vain huvin vuoksi, mutta Kamin kanssa olisi tarkoitus hakea vielä toinen ykkönen, että saisi nimen eteen TK1 tunnuksen.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Kenties uusi "Maisa"
Kaikki viisi vauvaa ovat selvinneet tähän päivään eli kunnioitettavaan kahden viikon ikään. Vauvat mönkivät laatikossaan ja kahdella on jo silmät auki, molemmilla värivirheellisillä. Muiden silmät ovat vasta aukeamaisillaan. Kyllä se tästä. Norman 2 omistaja lensi Ranskasta tekemään todellisen pikavisiitin katsomaan pentuja, koska hänellä on pari viikkoa vanhemmat pennut laatikossa kasvamassa. Norman 2 omistaja oli saanut niille toisen kasvattajan hoitamaan ja sillä aikaa hän lensi Suomeen katsomaan Norman pentuja.
Katselimme uroksia, joita kokonaiset kaksi värivirheetöntä onkin, joista valitsimme tai oikeastaan Norman 2 omistaja valitsi sen tällä hetkellä parhaalta vaikuttavan pennun. Eihän vauvoista voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään varmaa, mutta Norman 2 omistajan avustuksella päädyin Topiin (BB Vahingossa Tottelin). Noope on edelleen pentueen pienin uros ja välillä pelkään näkeekö se seuraavaa päivää. Toivotaan, että se kasvaa ja vahvistuu.
Norman 2 omistaja ihastui Hinkoon (BB Vahingossa Voitokkain). Kehui kovasti tytön väriä, vaikka värivirheellinen onkin. Hän kuitenkin tykkää värivirheellisistä, valkovoittoisemmista koirista. Kaasua hän myös seuraili. Pentueessa ei kuulemma ainakaan vielä tässä vaiheessa ole ketään todella epätasaista, vaikka Noope onkin vielä pienempi kuin muut urokset. Pentueen pikku tyttö Uinu (BB Vahingossa Uin) on kasvanut valtavasti eikä ole enää yhtään niin pieni siskoonsa verrattuna.
Pyysin Maisan kasvattajaa Beatricea seuraamaan, jos olisi tulossa sopiva pentue josta löytyisi hyvä uros Maisalle. Kerroin myös olevani kiinnostunut vaikka jo aikuisesta bouvier des ardennesista. Ainut ehto oli, että sen pitäisi olla uros.
Tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti uroksesta, joka on Ranskassa syntynyt ja siellä asuva reilun vuoden ikäinen karjapaimen. Viralliselta nimeltään uros on Teinte, joka on Ranskaa ja tarkoittaa vivahdetta, vivahdusta ja värisävyä. Väriltään aika harmahtava musta.
Teinten kutsumanimeksi on muotoutunut Tente. Poikaa on käytetty karjapaimennukseen tilalla hyvin ahkerasti ja se on ollut mukana joka päivä työn teossa. Tente on kuulemma vähän kuriton ja aika haastava koulutettava, vieraisiin suhtautuu todella suurella varauksella ja luottamus on kuulemma hyvin vaikea voittaa. Tenten myyntiin on syynä se, että sen omistaja joutuu lopettamaan tilan ylläpidon sairautensa myötä ja kaikki eläimet menevät myyntiin, myös ainut koira Tente.
Lupasin harkita asiaa, mutta tuntuu, että tässä olis se mun uros!
Katselimme uroksia, joita kokonaiset kaksi värivirheetöntä onkin, joista valitsimme tai oikeastaan Norman 2 omistaja valitsi sen tällä hetkellä parhaalta vaikuttavan pennun. Eihän vauvoista voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään varmaa, mutta Norman 2 omistajan avustuksella päädyin Topiin (BB Vahingossa Tottelin). Noope on edelleen pentueen pienin uros ja välillä pelkään näkeekö se seuraavaa päivää. Toivotaan, että se kasvaa ja vahvistuu.
Norman 2 omistaja ihastui Hinkoon (BB Vahingossa Voitokkain). Kehui kovasti tytön väriä, vaikka värivirheellinen onkin. Hän kuitenkin tykkää värivirheellisistä, valkovoittoisemmista koirista. Kaasua hän myös seuraili. Pentueessa ei kuulemma ainakaan vielä tässä vaiheessa ole ketään todella epätasaista, vaikka Noope onkin vielä pienempi kuin muut urokset. Pentueen pikku tyttö Uinu (BB Vahingossa Uin) on kasvanut valtavasti eikä ole enää yhtään niin pieni siskoonsa verrattuna.
Pyysin Maisan kasvattajaa Beatricea seuraamaan, jos olisi tulossa sopiva pentue josta löytyisi hyvä uros Maisalle. Kerroin myös olevani kiinnostunut vaikka jo aikuisesta bouvier des ardennesista. Ainut ehto oli, että sen pitäisi olla uros.
Tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti uroksesta, joka on Ranskassa syntynyt ja siellä asuva reilun vuoden ikäinen karjapaimen. Viralliselta nimeltään uros on Teinte, joka on Ranskaa ja tarkoittaa vivahdetta, vivahdusta ja värisävyä. Väriltään aika harmahtava musta.
Teinten kutsumanimeksi on muotoutunut Tente. Poikaa on käytetty karjapaimennukseen tilalla hyvin ahkerasti ja se on ollut mukana joka päivä työn teossa. Tente on kuulemma vähän kuriton ja aika haastava koulutettava, vieraisiin suhtautuu todella suurella varauksella ja luottamus on kuulemma hyvin vaikea voittaa. Tenten myyntiin on syynä se, että sen omistaja joutuu lopettamaan tilan ylläpidon sairautensa myötä ja kaikki eläimet menevät myyntiin, myös ainut koira Tente.
Lupasin harkita asiaa, mutta tuntuu, että tässä olis se mun uros!
tiistai 15. marraskuuta 2011
3+2= 5
Myöhään illasta, alkuyöstä (oikeastaan jo tiistain puolella) alkoi Norma synnyttämään. Ensimmäistä pentua odoteltiin pitkä tovi, mutta vihdosta viimein Norma sai ponnisteltua ison uroksen Kaasun (BB Vahingossa Kastuin) maailmaan. Pentueen ensimmäinen pentu on värivirheellinen - harmahtava isänsä tavoin ja valkoista myös niskan päällä ja etujalan toinen sukka on hyvin pitkävartinen. Toisena syntyi Topi (BB Vahingossa Tottelin), keskikokoinen uros ja samalla koko porukan punaisin, valkoisia merkkejä ei ole nimeksikään. Kolmas pentu Uinu (BB Vahingossa Uin) on hyvin valkovoittoinen ja pentueen pienin pentu, sukupuoleltaan narttu.
Oletin jo, että Norma lopetti synnyttämisen, koska mitään merkkejä ei ollut tulevasta pennusta. Ramppasin Normaa katsomassa vähän väliä ja n. 2tuntia viimeisimmän pennun syntymästä pentulaatikkoon oli tupsahtanut neljäs pentu, keskikokoinen todella kaunis värinen (sydämmeni suli nähdessäni tämän pennun), mutta värivirheellinen narttu Hinko (BB Vahingossa Voitokkain). Heti neljännen perään syntyi vielä viides pentu. Todella pienikokoinen uros Noope (BB Vahingossa Noudin) ja aivan säälittävässä kunnossa, mutta elämään päästiin kiinni ja hyvin imee tissiä.
Kaikilla ihanilla pienillä vauvoillani on suuri into imeä ja uskon, että kaikki viisi selviävät. Ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvälle.
Pentukuumeisena otin puhelimen aamulla käteen ja soitin Sintsulle Blepicaseen. Olen jo pitkään haaveillut omasta paimenesta (kummasti niitä paimenia onkin taloon kertynyt), joka olisi vähän harvinaisempi. Sitten luin, että Blepicaseen oli tulossa pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran pentuja. Vahingossa mainitsin jotain Maisasta ja sain kuulla, että hänelläkin on tuollainen! Juuri Ranskasta tuotu Lilo. Lilo on syntynyt neljä päivää myöhemmin kuin Maisa.
Oletin jo, että Norma lopetti synnyttämisen, koska mitään merkkejä ei ollut tulevasta pennusta. Ramppasin Normaa katsomassa vähän väliä ja n. 2tuntia viimeisimmän pennun syntymästä pentulaatikkoon oli tupsahtanut neljäs pentu, keskikokoinen todella kaunis värinen (sydämmeni suli nähdessäni tämän pennun), mutta värivirheellinen narttu Hinko (BB Vahingossa Voitokkain). Heti neljännen perään syntyi vielä viides pentu. Todella pienikokoinen uros Noope (BB Vahingossa Noudin) ja aivan säälittävässä kunnossa, mutta elämään päästiin kiinni ja hyvin imee tissiä.
Kaikilla ihanilla pienillä vauvoillani on suuri into imeä ja uskon, että kaikki viisi selviävät. Ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvälle.
Pentukuumeisena otin puhelimen aamulla käteen ja soitin Sintsulle Blepicaseen. Olen jo pitkään haaveillut omasta paimenesta (kummasti niitä paimenia onkin taloon kertynyt), joka olisi vähän harvinaisempi. Sitten luin, että Blepicaseen oli tulossa pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran pentuja. Vahingossa mainitsin jotain Maisasta ja sain kuulla, että hänelläkin on tuollainen! Juuri Ranskasta tuotu Lilo. Lilo on syntynyt neljä päivää myöhemmin kuin Maisa.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Pentuhumua
VAUVOJA! Ei sentään vielä, mutta huomenna tai myöhään tänään illalla. Norma käyttäytyy vauvaoudosti eli kyllä sieltä pupseja on syntymässä. IHIII! Jännittää. Ensin kerron kuinka vihaan tulevia pentuja ja kuinka mua ärsyttää ne, mutta nyt on into noussut ja ootan oikein innolla, että mun pienet nappulani syntyvät maailmaan!
Tässä samassa härdellissä alettiin odottamaan Tingan juoksuja. Toivottavasti se ei pihtaile niitä puoltavuotta, koska tytsyllä tuntuu olevan tosi epäsäännölliset juoksut. Tarkoitus olisi sijoittaa narttupentu tai pitää itsellä narttupupsi, koska löysin aivan ihanan uroksen tuon pentueen nartulle.
Tässä samassa härdellissä alettiin odottamaan Tingan juoksuja. Toivottavasti se ei pihtaile niitä puoltavuotta, koska tytsyllä tuntuu olevan tosi epäsäännölliset juoksut. Tarkoitus olisi sijoittaa narttupentu tai pitää itsellä narttupupsi, koska löysin aivan ihanan uroksen tuon pentueen nartulle.
torstai 10. marraskuuta 2011
Uly TK1
Uly on ollut aika huippu, vaikka vieläkin ärsyttää, että sen takia laitoin Norman hoitoon ja nyt se odottaa pentuja.
Uly on käynyt paljon vähemmän tokokisoja ja sen kanssa on treenattu paljon vähemmän kuin Maisan ja Norman kanssa. Silti se on menestynyt paremmin lyhyessä ajassa. Melkein harmittaa tämä. Miksi koira jonka kanssa ei näe paljon vaivaa etenee aivan heittämällä, mutta nuo joidenka kanssa on väännetty ns. yötä päivään tokoa eivät pärjää?
Uly on käynyt paljon vähemmän tokokisoja ja sen kanssa on treenattu paljon vähemmän kuin Maisan ja Norman kanssa. Silti se on menestynyt paremmin lyhyessä ajassa. Melkein harmittaa tämä. Miksi koira jonka kanssa ei näe paljon vaivaa etenee aivan heittämällä, mutta nuo joidenka kanssa on väännetty ns. yötä päivään tokoa eivät pärjää?
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
En halua pentuja
Vieläkin ärsyttää, että Norma on kantavana. Kokemuksesta tiedän, että nartut ei todellakaan tule aina kantavaksi. Yrittämällä yritettiin viime keväänä saada Tinga kantavaksi ja viettivät Kojon kanssa viikon samassa tilassa sekä näin, että olivat kiinni. Eipä tullut pentuja. Nyt sit Norma varmaan heti ekasta kerrasta kantavana.
Ja koska olen keskittynyt olemaan ärsyyntynyt tulevista pennuista niin olen täysin unohtanut sanoa, että Kojo on valioitunut agista. Reeta on sen kanssa pari kertaa treenannut ja on mennyt hienosti vieraan kanssa. Viimeisen vKUMAnsa hakikin Reetan ohjaamana, koska itse en valitettavasti päässyt agikisaa edes katsomaan. Olin juuri silloin hakemassa Normaa kotio.
Tingan seuraavista juoksuista pitäisi koittaa saataisiinko shelttipentuja taloon. Itselle en aijo yhtäkään pentua jättää, koska noissa kolmessa sheltissä on ihan riittävästi. Meille on tulossa myös bordercolliepentu joskus alkuvuodesta. Olen aina halunnut itselleni bordercollien ja nyt osui juuri sopiva pentue kohdille. Paimennukseen tulee ja töitä tekemään tilalle. Varmaan pitäisi hommata isompi lammaslauma, koska ei noissa riitä töitä sitten nimeksikään perheen paimenille.
Harmittaa, kun ei olla päästy Kamin kanssa kunnolla kisaamaan haukkukokeissa. Kamille on muuten tulossa pentuja! Ei tosin pitkään aikaan, mutta joskus kuitenkin. Urokseksi on valittu vasta nuori Hytty. Hytyn omistaja kysyi, että lainaisinko narttuani Hytylle kun molemmat ovat saaneet kisauransa käyntiin haukkukokeissa ja kiertäneet näyttelyitä. Lupasin lainata Kamin, jos se tulee joskus pärjäämään. Kami joutuu menemään viettämään elämää jonkun vieraan kotiin! Mitenkähän pärjään tämän ajan ilman uljasta karhukoiraani?
Ja koska olen keskittynyt olemaan ärsyyntynyt tulevista pennuista niin olen täysin unohtanut sanoa, että Kojo on valioitunut agista. Reeta on sen kanssa pari kertaa treenannut ja on mennyt hienosti vieraan kanssa. Viimeisen vKUMAnsa hakikin Reetan ohjaamana, koska itse en valitettavasti päässyt agikisaa edes katsomaan. Olin juuri silloin hakemassa Normaa kotio.
Tingan seuraavista juoksuista pitäisi koittaa saataisiinko shelttipentuja taloon. Itselle en aijo yhtäkään pentua jättää, koska noissa kolmessa sheltissä on ihan riittävästi. Meille on tulossa myös bordercolliepentu joskus alkuvuodesta. Olen aina halunnut itselleni bordercollien ja nyt osui juuri sopiva pentue kohdille. Paimennukseen tulee ja töitä tekemään tilalle. Varmaan pitäisi hommata isompi lammaslauma, koska ei noissa riitä töitä sitten nimeksikään perheen paimenille.
Harmittaa, kun ei olla päästy Kamin kanssa kunnolla kisaamaan haukkukokeissa. Kamille on muuten tulossa pentuja! Ei tosin pitkään aikaan, mutta joskus kuitenkin. Urokseksi on valittu vasta nuori Hytty. Hytyn omistaja kysyi, että lainaisinko narttuani Hytylle kun molemmat ovat saaneet kisauransa käyntiin haukkukokeissa ja kiertäneet näyttelyitä. Lupasin lainata Kamin, jos se tulee joskus pärjäämään. Kami joutuu menemään viettämään elämää jonkun vieraan kotiin! Mitenkähän pärjään tämän ajan ilman uljasta karhukoiraani?
maanantai 7. marraskuuta 2011
"Äiti, se oli vahinko"
Voi *!*"**#*#***#*!! Just kun kaikki meni niin hyvin. Agilityssä on edistytty yms. ja sit tää. Ei voi olla totta. Maisa ja Norma ovat molemmat saavuttaneet 2x vKUMA:n pienen ajan sisään ja tarkoitus oli jatkaa yhtä aktiivisesti agissa.
Kaikkihan alkoi siitä, kun Norma vietiin hoitoon, koska se kärsi Ulystä. Uly kiusasi sitä koko ajan ja roikkui siinä enkä kestänyt katsoa sitä sitten. Norman 2. omistaja sitten vinkkasi yhden kasvattinsa omistajan asuvan Suomessa joka varmasti suostuisi ottamaan Norman hoitoon. Norma meni Luisen omistajalle lainaan, koska hänen toinen koiransa oli jalostuslainassa Virossa ja hän oli tottunut kahteen koiraan.
Norman juoksujen ei todellakaan pitänyt alkaa vielä vähään aikaan ja ei ollut osoittanut mitään juoksun merkkejäkään Luisen omistajan luona. Norma vietti siellä parisen viikkoa ja kotio tullessaan neiti rakenteli pesää ja oli muutenkin epätavallinen. Juostiin eläinlääkäriin, koska päässäni kummitteli märkäkohtu, vaikka en ollut edes varma sopisiko "oirehtiminen" tähän. Eläinlääkäri sitten ultrasi Norman ja ilmoitti, että mahassa on asukkaita. Olin pyörtyä ja manasin. Ei mun pienellä Normalla voinut olla lapsia mahassa vielä... Eläinlääkäri onnitteli ja minä irvistelin. Ei, ei, ei, ei... Ultrassa näkyi ainakin kolme pentua.
Eläinlääkäristä lähdettäessä soitin heti Norman 2. omistajalle. Äänestä kuuli, että hän ei ihan riemusta kiljunut, mutta rauhoitteli minua kuitenkin ja sanoi, että ne ovat kuitenkin puhdasrotuisia eivätkä yhtään sukusiittoisia ja molemmat vanhemmat ovat kuitenkin terveystarkastettu, vaikka isä ei nyt priima ole muuta kuin luonteelta ja käyttötuloksilta. Hän kysyi haluanko pennut omiin nimiin ja huolehtia niistä ja jos en halunnut niin hän kyllä voi hoitaa kaiken, mutta sitten Norman pitäisi tulla Ranskaan. Tässä vaiheessa sanoin ei ja lupasin hoitaa oman virheeni itse.
Tässä me nyt sitten odotellaan, että pennut pyörähtäisivät maailmaan. Laskettuaika on 15.11.11 ja nimetkin on jo päätetty.
Kaikkihan alkoi siitä, kun Norma vietiin hoitoon, koska se kärsi Ulystä. Uly kiusasi sitä koko ajan ja roikkui siinä enkä kestänyt katsoa sitä sitten. Norman 2. omistaja sitten vinkkasi yhden kasvattinsa omistajan asuvan Suomessa joka varmasti suostuisi ottamaan Norman hoitoon. Norma meni Luisen omistajalle lainaan, koska hänen toinen koiransa oli jalostuslainassa Virossa ja hän oli tottunut kahteen koiraan.
Norman juoksujen ei todellakaan pitänyt alkaa vielä vähään aikaan ja ei ollut osoittanut mitään juoksun merkkejäkään Luisen omistajan luona. Norma vietti siellä parisen viikkoa ja kotio tullessaan neiti rakenteli pesää ja oli muutenkin epätavallinen. Juostiin eläinlääkäriin, koska päässäni kummitteli märkäkohtu, vaikka en ollut edes varma sopisiko "oirehtiminen" tähän. Eläinlääkäri sitten ultrasi Norman ja ilmoitti, että mahassa on asukkaita. Olin pyörtyä ja manasin. Ei mun pienellä Normalla voinut olla lapsia mahassa vielä... Eläinlääkäri onnitteli ja minä irvistelin. Ei, ei, ei, ei... Ultrassa näkyi ainakin kolme pentua.
Eläinlääkäristä lähdettäessä soitin heti Norman 2. omistajalle. Äänestä kuuli, että hän ei ihan riemusta kiljunut, mutta rauhoitteli minua kuitenkin ja sanoi, että ne ovat kuitenkin puhdasrotuisia eivätkä yhtään sukusiittoisia ja molemmat vanhemmat ovat kuitenkin terveystarkastettu, vaikka isä ei nyt priima ole muuta kuin luonteelta ja käyttötuloksilta. Hän kysyi haluanko pennut omiin nimiin ja huolehtia niistä ja jos en halunnut niin hän kyllä voi hoitaa kaiken, mutta sitten Norman pitäisi tulla Ranskaan. Tässä vaiheessa sanoin ei ja lupasin hoitaa oman virheeni itse.
Tässä me nyt sitten odotellaan, että pennut pyörähtäisivät maailmaan. Laskettuaika on 15.11.11 ja nimetkin on jo päätetty.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Uliuliuliuli Uly
Päivittely on ollut vähäistä (no joo.. 8 URL viikkoa -> IRL päivinä n. kolme), mutta paljon on ehtinyt tapahtua pienessä ajassa. Rakas pieni poronaperoni on syntynyt ja muuttanutkin jo kotiin.
Kävin Ulya katsomassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kerran neljän viikon iässä ihan pikavisiitti, toisen kerran kuuden viikon iässä ja viimeisen kerran kahdeksan viikon iässä ja samalla otin naperon mukaani. Heti ensi vilkaisulta tiesin, että tuo pieni tyttönen on juuri se minun koira.
Uly erottui joukosta käyttäytymällä kuin mikäkin huligaani. Se myös yritti suruttomasti pompottaa äitiään ja paimensi muita sisaruksiaan.
Hain Ulyn eilen kotiin. Se suhtautui reippaasti vanhempiin koiriini. Tosin osa vanhuksista ei jaksanut ymmärtää kun pikkuinen Uly roikku jaloissa ja käytti muita puruluinaan. Lattialle on levitetty laumallinen leluja ja puruluita ja silti Uly kokeilee hampaitaan muihin. Onneksi noi osaa sanoa pennulle, että nyt ne hampaat irti mun jalasta/korvasta/kyljestä tms!
Kävin Ulya katsomassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kerran neljän viikon iässä ihan pikavisiitti, toisen kerran kuuden viikon iässä ja viimeisen kerran kahdeksan viikon iässä ja samalla otin naperon mukaani. Heti ensi vilkaisulta tiesin, että tuo pieni tyttönen on juuri se minun koira.
Uly erottui joukosta käyttäytymällä kuin mikäkin huligaani. Se myös yritti suruttomasti pompottaa äitiään ja paimensi muita sisaruksiaan.
Hain Ulyn eilen kotiin. Se suhtautui reippaasti vanhempiin koiriini. Tosin osa vanhuksista ei jaksanut ymmärtää kun pikkuinen Uly roikku jaloissa ja käytti muita puruluinaan. Lattialle on levitetty laumallinen leluja ja puruluita ja silti Uly kokeilee hampaitaan muihin. Onneksi noi osaa sanoa pennulle, että nyt ne hampaat irti mun jalasta/korvasta/kyljestä tms!
perjantai 21. lokakuuta 2011
Matkaaja on taas kotona
Norma on kiertänyt toisen omistajansa mukana Belgiassa ja Espanjassa näyttelyt. Kuin sattuman kautta näyttelyihin osui sama tuomari Serena. Ensin Norma kävi Belgiassa kiertämässä kehää tuloksena ERI3 SA. SA jaettiin vähän reilulle 20koiralle ja koiria oli kuitenkin näyttelyssä yli 100 joten olen todella tyytyväinen, että Norma sai SA:n.
Norman arvostelu: "Erinomainen narttumainen pää. Upeat korvat. Erinomainen selkälinja. Erinomaiset kinnerkulmaukset. Kaunis väri. Erinomaiset valkoiset merkit. Hyvä turkki."
Espanjassa tulos oli täsmälleen sama ERI3 SA. No pääsipä Norma näkemään vähän maailmaa!
Muusan kanssa on pisemmän aikaa hakattu päätä seinään, että uskallettaisiin mennä koittaan PAKK:n suorittamista. Reinon suhteen en jännittänyt, mutta olisi kyllä pitänyt. Maisa oli myös samassa kokeessa Reinon ja Muusan kanssa.
Reino oli todellinen pettymys. Se normaalisti tottelee kuin unelma ja on joka paikassa rento. Eipä ollut nyt. Reino ei normaalisti lue jännitystäni vaan tekee niin kuin haluan. Reino nappasi 25pistettä ja oli koiristani ensimmäisenä suoritusvuorossa. Tässä vaiheessa totesin, että ihan sama miten menee ja otin paljon rennomman otteen koko kokeesta. Muusa toimi Muusaksi aivan superhyperhienosti. Se kun menee välillä liian kierroksille tekemisestä. Jos sitä ei villitse niin sitten vain lahnailee ja tuo selvästi esille kuinka tää on ihan tyhmää. Muusa saikin neljänneksi parhaat pisteet (83p.) kahdestakymmenestäviidestä koirasta.
Maisan suhteen olin tosi rento. Osasihan se käyttäytyä vaikka välillä kierroksille menikin. Maisa on siitä tosi huippu, että pelkkä ruma mulkaisu riittää kertomaan sille, että nyt mamma ei tykkää kun pelleilee. Maisa hoiti homman hienosti ja sai hyväksytyn tuloksen niin kuin Muusakin. 86pistettä joka oli luokan toiseksi paras tulos. Maisaa parempi oli vain vehnäterrierinarttu Gnedran Cashmere Mist joka jäikin vain kahden pisteen päähän täysistä.
Tulevan poropentuni emä on kuulemma pyöristynyt varsin lupaavasti ja sieltä pitäisi meillekin riittää yksi napero. Pentujen laskettuaika on viikonlopun aikana. Toivotaan parasta.
Norman arvostelu: "Erinomainen narttumainen pää. Upeat korvat. Erinomainen selkälinja. Erinomaiset kinnerkulmaukset. Kaunis väri. Erinomaiset valkoiset merkit. Hyvä turkki."
Espanjassa tulos oli täsmälleen sama ERI3 SA. No pääsipä Norma näkemään vähän maailmaa!
Muusan kanssa on pisemmän aikaa hakattu päätä seinään, että uskallettaisiin mennä koittaan PAKK:n suorittamista. Reinon suhteen en jännittänyt, mutta olisi kyllä pitänyt. Maisa oli myös samassa kokeessa Reinon ja Muusan kanssa.
Reino oli todellinen pettymys. Se normaalisti tottelee kuin unelma ja on joka paikassa rento. Eipä ollut nyt. Reino ei normaalisti lue jännitystäni vaan tekee niin kuin haluan. Reino nappasi 25pistettä ja oli koiristani ensimmäisenä suoritusvuorossa. Tässä vaiheessa totesin, että ihan sama miten menee ja otin paljon rennomman otteen koko kokeesta. Muusa toimi Muusaksi aivan superhyperhienosti. Se kun menee välillä liian kierroksille tekemisestä. Jos sitä ei villitse niin sitten vain lahnailee ja tuo selvästi esille kuinka tää on ihan tyhmää. Muusa saikin neljänneksi parhaat pisteet (83p.) kahdestakymmenestäviidestä koirasta.
Maisan suhteen olin tosi rento. Osasihan se käyttäytyä vaikka välillä kierroksille menikin. Maisa on siitä tosi huippu, että pelkkä ruma mulkaisu riittää kertomaan sille, että nyt mamma ei tykkää kun pelleilee. Maisa hoiti homman hienosti ja sai hyväksytyn tuloksen niin kuin Muusakin. 86pistettä joka oli luokan toiseksi paras tulos. Maisaa parempi oli vain vehnäterrierinarttu Gnedran Cashmere Mist joka jäikin vain kahden pisteen päähän täysistä.
Tulevan poropentuni emä on kuulemma pyöristynyt varsin lupaavasti ja sieltä pitäisi meillekin riittää yksi napero. Pentujen laskettuaika on viikonlopun aikana. Toivotaan parasta.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Tuitui pieni poro
Joskus mainitsinkin, että meille on tulossa poropentu. Nyt se on varmistunut! Pentue on astutettu ja laskettuaika osuu viikonlopulle. Olen käynyt vanhempia katsomassa ja ulkonäöltään isä on hieno. Emä on luonteeltaan kiva, mutta ulkonäöllisesti se ei ole sulattanut sydäntäni niin hyvin kuin pienen poroni isä. Näin käyttöharrastajana olisin toivonut molempien vanhempien olevan vähän kevyempiä ja enemmän käytössä kisanneita, mutta Juintun näyttäessä kuinka hienosti vanhemmat toimivat niin uskoin, että sieltä saattaisi kasvaa se työporo.
Poronaperolle on jo suuret suunnitelmat. Se joutuu tekemään töitä tilalla ja paimentamaan. Myös tokon suhteen on vähän suunnitelmia. Tarkoitus olisi hakea ainakin TK1. Paimennuksesta tähdätään Reinon tavoin valioksi. Muusakin on edennyt paimennuksessa ja saanut oikeuden II-luokkaan. Se on niin säälittävä paimen. Kotona paimennetaan vaan helppoa karjaa, koska Muusasta ei ole uppiniskaisemmille yksilöille. Reino on siitä kiva, että sen voi ottaa aina mukaan mille tahansa lampaista hevosiin.
Yksi parhaimpia hankintojani (eli Maisa) on nyt läpäissyt paimennuksen perusradan! Vaatimattomasti ekalla yrittämällä lävitse. Kyl se tyttö vaan osaa paimentaa! Ei Maisa todellakaan kokeen paras ollut vaan pääsi viimeisenä lävitse. Alaraja on 34pistettä ja Maisa sai 37pistettä. Heh heh.. Vähän tiukkaa teki, mutta ei anneta sen haitata. Tytsy meni lävitse. Oli vähän turhan täpäkkä lampaille josta tuomari rokotti ja sit jotain pikku häikkää oli.
Maisan ja Norman kanssa on väännetty tokoa. Norman sitten ilmoittelin taas vaihteeksi kokeeseen, koska se on paljon varmempi tokoilija kuin Maisa. Maisalle olisi tarkoitus hakea ainakin se TK1 kun yksi ykkönen jo on.
Kojo on treenaillut agia. Se on myös tuottanut tulosta. Startattiin III-luokassa josta on nyt eka vKUMA saatu. Enää kaksi jäljellä. Ehkä siitä valio tulee. Tokoilu on ollut vähemmällä, mutta välillä on hiottu jotain juttuja. Houkutus olisi suuri käydä hakemassa EVL:stä VOI1:t, mutta en oo saanut aikaiseksi ilmoittaa Kojoa mukaan. Tinga pitäisi astuttaa uusiksi kun jäi keväällä tyhjäksi. Harmillista, mutta ei voi mitään. Pitäisi nyt tsempata ja hakea Tingan kanssa toinen VOI1 niin saisi TK3:n nimen eteen ja oikeuden EVL:n. Agissa tuo on niin huono! Ollaan kierretty hirveästi kisoja, mutta se on niiiiiiiiiiin hidas ja en sit tiä mikä siä päässä on kun kisoissa pitää tiputella rimoja. Taidetaan kohta luovuttaa agin suhteen kun ei huvittaisi maksaa rimojen tiputtelusta.
Poronaperolle on jo suuret suunnitelmat. Se joutuu tekemään töitä tilalla ja paimentamaan. Myös tokon suhteen on vähän suunnitelmia. Tarkoitus olisi hakea ainakin TK1. Paimennuksesta tähdätään Reinon tavoin valioksi. Muusakin on edennyt paimennuksessa ja saanut oikeuden II-luokkaan. Se on niin säälittävä paimen. Kotona paimennetaan vaan helppoa karjaa, koska Muusasta ei ole uppiniskaisemmille yksilöille. Reino on siitä kiva, että sen voi ottaa aina mukaan mille tahansa lampaista hevosiin.
Yksi parhaimpia hankintojani (eli Maisa) on nyt läpäissyt paimennuksen perusradan! Vaatimattomasti ekalla yrittämällä lävitse. Kyl se tyttö vaan osaa paimentaa! Ei Maisa todellakaan kokeen paras ollut vaan pääsi viimeisenä lävitse. Alaraja on 34pistettä ja Maisa sai 37pistettä. Heh heh.. Vähän tiukkaa teki, mutta ei anneta sen haitata. Tytsy meni lävitse. Oli vähän turhan täpäkkä lampaille josta tuomari rokotti ja sit jotain pikku häikkää oli.
Maisan ja Norman kanssa on väännetty tokoa. Norman sitten ilmoittelin taas vaihteeksi kokeeseen, koska se on paljon varmempi tokoilija kuin Maisa. Maisalle olisi tarkoitus hakea ainakin se TK1 kun yksi ykkönen jo on.
Kojo on treenaillut agia. Se on myös tuottanut tulosta. Startattiin III-luokassa josta on nyt eka vKUMA saatu. Enää kaksi jäljellä. Ehkä siitä valio tulee. Tokoilu on ollut vähemmällä, mutta välillä on hiottu jotain juttuja. Houkutus olisi suuri käydä hakemassa EVL:stä VOI1:t, mutta en oo saanut aikaiseksi ilmoittaa Kojoa mukaan. Tinga pitäisi astuttaa uusiksi kun jäi keväällä tyhjäksi. Harmillista, mutta ei voi mitään. Pitäisi nyt tsempata ja hakea Tingan kanssa toinen VOI1 niin saisi TK3:n nimen eteen ja oikeuden EVL:n. Agissa tuo on niin huono! Ollaan kierretty hirveästi kisoja, mutta se on niiiiiiiiiiin hidas ja en sit tiä mikä siä päässä on kun kisoissa pitää tiputella rimoja. Taidetaan kohta luovuttaa agin suhteen kun ei huvittaisi maksaa rimojen tiputtelusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)