Tila on vaatinut niin paljon töitä, että en ole kerinnyt ollenkaan kirjoittelemaan. Olen yrittänyt selvitellä poronhoitoa ja käydä jotain kursseja, mutta kiirettä pukkaa. Samalla pitäisi koiria treenata, hoitaa muut tilan eläimet ja käydä vielä kisoissakin. Huh huh..
Tähän kiireen keskelle on mahtunut myös sydäntä murskaavaa surua. Ensimmäinen ajokoiranarttuni Eerika on nukkunut pois. Eerika oli mitä mahtavin käyttökoira ja se jätti jälkeensä kuusi mahtavaa jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet emänsä tassun jäljissä. Eerikasta muistona meillä on Eerikan poika Yype ja Eerikan tyttären tytär Kyttä.
Surun keskellä voisin kertoa Kytän menestyksestä. Neitokainen saavutti hyvin lyhyessä ajassa vFIN & vNO KVA arvot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kävin myös Kytän ja Jätkän kanssa näyttelyssä, joka oli samalla Kytän ensimmäinen. Kyttä pisti tuulemaan ollen ROP ja sijoittuen vielä ryhmässä kolmanneksi. Kyttä sai erinomaisen. Mukana oli myös Kami joka kävi hakemassa samaisen ERI1:n kuin viimeksi.
Kaiken kiireen keskellä meillä on ollut myös pentuhumua. Muusan astutin Reinolla. Pentueeseen syntyi kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu. Lapin Ärrät ovat matkustaneet jo omiin koteihinsa. Ainut narttupentu BB Lapin Reeska muutti lapsiperheeseen asustamaan ja auttamaan porojen hoidossa. Myrsky muutti rustin luokse kisailemaan vähän missä sattuu ja kenties joskus tulevaisuudessa jatkamaan sukua. Sit se vipa urospupelo jäi kotio ja arvatkaapa miksi? No siksi, että saadaan Ulylle sulhanen. Raino onkin varsin viehättävä uroksen alku, joka on hakenut itselleen jo hyvän kisapohjan. Pakko tässä mainita, että meidän Ulipuli tuli agilityvalioksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti