Mervi ja Reeta ovat ratsastelleet paljon Rajulla ja kokeilleet sen kanssa eloa. Se on edelleenkin ihan kaistapää muiden kanssa, mutta parempaan suuntaan on menty. Rajulla on myös käynyt ratsastamassa eräs kokeneempi ratsastuskoululaiseni Janna. Olen pitänyt hänelle valmennuksia Rajun kanssa ja ne ovat menneet oikeastaan yllättävän hyvin, kun huomioi, että ratsuna on ollut Raju. Voipi jopa olla, että saan Rajusta sittenkin melko kelvon tuntihevosen kehittyneimmille ratsastajilleni.
Ford on osoittautunut loistavaksi tuntiratsuksi ja se on aivan mieletön esteratsu! Ford on hoitanut hommansa hyvin alkeistunneilla ja vähän kokeneempienkin kanssa. Tamma tuntuu osaavan lukea ihmisiä ja se onkin kokemattomien kanssa hyvin helppo ratsastettava, mutta välillä kokeneempien kanssa osaa aiheuttaa vähän haastetta - kieltoja ja todella pieniä pukkeja, mutta ei sen pahempaa.
Halusin uuden ja haasteellisemman hevosen, koska Rajusta oli tullut nössö, jolla muutkin pystyivät ratsatamaan. Niinkuin etusivullamme on mainittu niin olen erittäin kiinnostunut hevosista, joille voin antaa uuden mahdollisuuden tilallani. Niin tämäkin tapaus. Soitin vanhalle hevostutulleni ja puhuimme niitä näitä. Hän on tuntenut Rajun aina ja järkyttyi suuresti minun sanoessa sen muuttuneen todelliseksi lässykäksi, jolla pystyy muutkin ratsastamaan. Tuli myös mainittua, että aion hankkia uuden hevosen, jonka voin pelastaa kuolemalta ja antaa uuden tilaisuuden. Ystäväni kiljahti riemusta sanoen: "Tiedän sinulle juuri oikean hevosen" ja antoi minulle puhelinnumeron.
Otin yhteyttä tähän henkilöön, joka oli kuulemma lopettamassa hevosensa ongelmakäytöksen vuoksi. Hän sanoi voivansa antaa orin ilmaiseksi, mutta varusteista joutuisin maksamaan. Sanoin sen olevan okei ja lähdin seuraamana päivänä hevostrailerini kanssa hakemaan oria. Orin kutsumanimi oli Pahis ja "virallisesti" se oli Paholainen. Nimi kuullosti jo sille, että haluan vaihtaa sen, joten päässäni orin nimeksi muodostui Dädi. En tiennyt yhtään minkälainen hevonen minua olisi vastassa.
Pääsin perille ja pihassa tarhassa tönötti musta hevonen, joka oli todella likainen. Omistaja sanoi, että ori oli asustanut hänellä vain ½vuotta ja hän oli kaikkensa yrittänyt, mutta ei pääse kunnolla edes orin lähelle ja joka päivä orin kanssa on yhtä tuskaa. Tarhaamiset ei onnistu ja ori ei meinaa antaa edes koskea itseensä. Kävelin rauhallisesti orin lähelle, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitenkä se reagoisi minuun. Dädi irvisteli ja luimi minulle ja tarhaan astuessani se oli jyrätä minut. En väistänyt sitä ja ori pysähtyi muutaman sentin päähän minusta irvistellen ja luimien. Se otti takapakkia ja nousi pystyyn. Päätin seistä vain paikoillani ja katsoa mitä se keksii. Ori uhitteli minulle parhaansa mukaan vaikka kuinka pitkään ja päätin lähteä liikkeelle oria kohti. Pyysin omistajalta riimunarun, jolla huidoin ilmassa kun ori meinasi tulla päälle. Onneksi Dädillä oli jo riimu, koska muuten en olisi saanut sitä ikinä kiinni. Ketjusta oli vähän apua tämän orin kanssa, mutta kummasti se yritti pyristellä itsensä vapaaksi.
Traileriin meno oli yhtä showta ennen kuin keksin. Olin kuullut joskus, että jotkut hevoset menisivät paremmin traileriin, jos toinen heponen katselisi trailerin ovelta. Passitin vanhan omistajan kuikuilemaan ovelta ja Dädihän syöksyi suunnitelman mukaan "omistajan kimppuun" uhittelemaan. Siellä se sitten oli ja nopeasti olikin laitettu kiinni. Alkuun ori yritti pyristellä itsensä vapauteen, potki ja kuopi, mutta sitten rauhoittui. Sitten vasta pakattiin kaikki loput hevosen kamat autoon. Ja tästä matka kotiin.
Tilalla Dädi tulikin sitten reippaasti trailerista ulos ja tuntui jotenkin erilaiselta. Ori pääsi tyttöjen väliseen karsinaan tutustumaan tytsyihin. Samalla varasin myös ruunausajan Dädille, mutta se meni vasta huhtikuun puoleen väliin. Toivotaan, että elämä tästä lähtee sutviintumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti