ST Hyvä Fiilis ox

Aika on mennyt eläinten parissa niin hujahduksessa, että ei ole kerinnyt mitään kirjoittelemaan. Alkeistunteja olen pitänyt ja tytöt ovat päässeet jo puomeille. Boa onkin loistavasti hoitanut hommansa tuntiratsuna. Alkeistuntilaisten lisäksi meillä on alkanut käymään kaksi kokeneempaa ratsastajaa viikossa ratsastamassa Laakalla. Laaka on tosissaan näyttänyt tytöille mitä ihmeellisimpiä toteutuksia kouluratsastuksessa ja laukassa on meinannut kiitää vähän turhan kovaa. Voltit Laaka meinaa tehdä aina ihan liian pienenä (tyyliin kuin menisi tynnyrin ympäri), vaikka olisi kuinka kova vauhti. Välillä tytöt ovat saaneet ratsastaa myös Boalla, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti helpompi ja vähän vähemmän pelleilevää sorttia.

Olen valmis ottamaan minkä tahansa hevosen kunhan tulen toimeen sen kanssa ja sopiva löytyy. Sen huomasin tänään. Hevosen, joka sai sydämmeni hypähtämään. Olen ollut tammaa vastaan, mutta tänään en voinut vastustaa elämäni rakkautta.

Joskus kauan sitten olin vieraillut Silwoodintallilla, mistä Rajukin on kotoisin, ja muistan silloin neljä vuotta sitten syntyneen tammavarsan. Mitä ihastuttavin ja todella herttaiset vanhemmat. Ihastelin pientä jo silloin. Varsan (tai nykyään jo aikuisen) emä on Falada ox joka on luonteeltaan aika lössykkä, mutta todella tarkka ratsastajan taidoista. Isäksi valittiin luonteeltaan keppostelija Paron Pepper ox. Helppo ratsastettava, kiltti ja tosi hyvä päinen. Varsan nimeksi tuli ST Hyvä Fiilis ox, mutta tuttavallisemmin sitä alettiin kutsumaan Viuhtina.

Näiden neljän vuoden aikanakaan en ollut unohtanut Viuhtia. Sen eloisaa varsan olemusta ja leikkisää katsetta. Vierailin sitten tänään Silwoodintallilla katsomassa viime postauksessa mainittua Ritarin Toivoa. Ratsastelin sen kanssa rauhallisesti kentällä ja kokeilin mitenkä ruuna toimi. Olin varmasti pysähtynyt heti, jos olisin kävellyt, koska näin niin lumoavan arabitamman. Se oli jotain niin kaunista. Se suorastaan säkenöi kun aurinko paistoi sen runkoon! Suuntasin saman tien kentältä pois ja reippaasti kävellen menin tamman ja sen omistajan luokse.

Utelin tammasta ja sain kuulla sen olevan kasvattipalautus joka oli juuri tänään tullut. Viralliselta nimeltään ST Hyvä Fiilis ox. Olin pyörtyä! Rakas pikkuinen Viuhti. Tamma ei kuulemma ollut vastannut omistajan odotuksia. Se oli aivan liian hidas eikä sillä voinut tahkota rahaa, koska se ei koskaan tulisi menestymään. Mutisin itsekseni, että hyvä vain, että omistaja luopui. Aikani juteltua sain kaiken tiedon tammasta mitä halusin ja poistuin paikalta. Hoidin ruunan pois. Empä sillä ollut kuin ravannut joten eipä se kauheammin ollut rasittunut. Menin juttelemaan Viuhdin kasvattajan kanssa ja kyselin joko uusi koti oli löytynyt. Kasvattaja naurahti huvittuneesti ja sanoi: "Ei Viuhti ole vielä edes myynnissä kun en tiedä minkälainen se nykyään on". Lupasin heti mennä kokeilemaan sitä ja ilmoittaa haluanko sen. Kasvattaja kyseli, että eikö minua tuo ruuna kiinnosta kun niitä orejakin talossa on. Selitin kuinka rakastan Viuhtia ja ihastuin siihen jo sen ollessa pieni.

Pääsin kokeilemaan Viuhtia kentälle. Se taipui hyvin ja koulu onnistui muutenkin aivan loistavasti. Rauhallinen ratsastettava joka ei tuntunut turhia hötkyilevän. Laitettiin pari puomia maahan ja Viuhti ei mennyt millään edes sen yli. Kiersi aina. Vaikka kuinka ohjastin suoraan puomille ja puomin molemmille reunoille tuli seisomaan ihmisiä niin jyräsi mielummin ihmisten yli kuin meni sen puomin yli. Jatkettiin normi ratsastelua ja avustajat raahas puomin niin, että oltas osuttu siihen kätevästi koko rata leikkaalla. Ratsastelin muutaman kierroksen ja otin erilaisia nostoja jonka jälkeen käännyttiin lävistäjälle. Viuhti meni hyvin eteen, mutta nähdessään puomin lähti heti kaartamaan. Napautin raipalla eikä vaikuttanut mitään. Otin pari laukannostoa jonka jälkeen aloitettiin loppuhölkkä. Kaikki muut meni hienosti paitsi puomi ja samalla epäilen, että se ei todellakaan mene kunnollisenkaan esteen yli.

Vaikka vähän mieltä jäi kalvamaan Viuhdin estekammo(ko) niin kirjoitin silti paperit tytsystä. Se vaan oli yksinkertaisesti pakko saada.

Etsinnässä on edelleen kuitenkin se kelpo tuntipolle niin voisin ottaa jopa kaksi alkeistuntilaista samaan. Oikeastaan jos oikein tarkkoja ollaan niin etsin kahta tuntipollea tätä nykyä. Toinen vähän kehittyneemmille ja toinen sitten alkeistunneille. Parhaat vaihtoehdot on tenneseenwalker, paint, friisiläinen ja risteytys. Tai sitten se suomenhevonen, mutta kun suokit ei vaan ole juttuni.
Ja koska talossa on nyt yksi tamma niin sen kaveriksi pitää hommata ruuna tai tamma eli pitäisiköhän tässä hommata 2-4uutta hevosta tai hommata Viuhdille saman tien kaveriksi sellaiset joita voisi käyttää ratsastustoimintaan? Pitäisikö alkaa pyörittämään kunnon ratsastustoimintaa?

Boalla, ihastuttavalla ja ainoalla hyvällä alkeisratsullani, olisi innokas ostaja. Yksi alkeistunnilla ratsastavan tytön perhe olisi kiinnostunut orista. Lupasin miettiä asiaa ja katsoa sitä tarkemmin sitten, kun olen hankkinut sen uuden tuntiratsun. En haluaisi luopua Boasta, mutta se ei voisi saada parempaa omistajaa itselleen. Se saisi enemmän huomiota kuin täällä, koska perheessä on kaksi tytärtä ja sillä olisi paljon tilaa. Heillä on ennenkin ollut hevosia ja tälläkin hetkellä heillä on ravikäytöstä poistettu shetlanninponi, koska sen jalat eivät kestäneet enää niin kovaa rasitusta. Pitää nyt katsoa Boan kohtaloa, että jääkö se tänne vai muuttaako se.

Maisa on osoittanut loistavia tokotaitoja ja napannut ensimmäisen ykkösensä!

Alkeistunteja

Käytiin hopotien kanssa villissä suunnistuskisassa eikä menestys ollut kovin mainittavaa. Boa 22/29, Laaka 24/29 ja Raju 26/29. Aika säälittävä suoritus, mutta taas nähtiin, että ei musta ole suunnistamaan.

Maisa ja Norma ovat tämän päivän juosseet kilpaa ja telmineet keskenään. Voi noita pikkupentuja! Tuntuu kuin ne kasvaisivat silmissä. Maisa on tosi loistava apu karjan kanssa! Hakee hienosti myös karanneet yksilöt. Kyllä tyttö on jokaisen pennin arvoinen.

Meillä on alkanut käymään ratsastamassa aloittelevia ratsastajia. Pidän kolme yksityistuntia viikossa kolmelle eri nuorelle tytölle. Boasta on kuoriutunut varsin charmantti herra joten se soveltuu loistavasti opetuspuuhiin. Boa on tosi tasainen ratsastaa ja tytöt ovat kovasti kehuneet sitä. Aika herkkä on, mutta ei siitä ole tuntunut olevan haittaa tyttöjen kanssa. Tekee nostot helposti. Tytöt ovat ratsastelleet vielä koulua ja aika alkeisjuttuja. Kaikilla kyllä on vähän pohjaa ratsastuksen saralla, mutta kuitenkin vielä tarvitsee hiomista. Puomeja on tarkoitus heidän päästä koittamaan jo ensi viikolla.

Tarkoitus olisi hommata suomenhevonen. Olen itseasiassa käynyt jo katsomassa yhtä suokkia. Ruunan nimi on Ritarin Toivo. Herra on todella säyseä tapaus ja on käytetty ennenkin tuntiratsuna. Kiertänyt myös kisoissa. Kuitenkin joku jäi säväyttämättä tässä ruunassa.

Haluaisin oikeastaan orin. Kävin ihastelemassa yhtä friisiläistä samalla reissulla kuin suokkia, mutta kun se oli tamma. Sydämmeni sykähteli tammalle useamman lyönnin, mutta en haluais noitten orieni kanssa tammaa. Voishan sitä toki ruunata kaikki oriit, mutta ei.

Anteeksi, se oli vahinko...

Tämä oli todella tyhmä veto.. Eilen laitoin varauksen lyhytkarvaiseen mäykkynarttuun ja tänään lähdin ystäväni kanssa katsomaan novascotiannoutajan pentuja. Olen jo pitkään haaveillut noutajaa jonka kanssa saisin käydä nome-kokeissa. Ei siis todellakaan ollut hyvä päätös mennä katsomaan pentuja.

Ystäväni oli varannut pentueesta urospennun ja jo mennessään mainitsi, että pentueesta oli vapaana vielä narttupentu. Olin jo aikaisemmin tutustunut pentueeseen ystäväni kanssa, koska olin etsimässä hänelle sitä THE pentua. Pentu löytyi ja yhdistelmä sekä kasvattaja miellyttivät meitä molempia. Mietin kuumeisesti koko matkan sitä ainokaista narttupentua joka oli vapaana.

Kaikki pennut olivat vielä lähtemättä kotiin eli ystäväni oli ensimmäinen hakemassa urospentuaan. Juttelin pentujen kasvattajan, Uskon, kanssa hyvän tovin pennuista. Hän etsi kaikille pennuille harrastavaa kotia suvun käyttöpainotteisuuden takia. Narttupentu oli kuulemma kaikista lupaavin ja sille ei ollut vielä löytynyt kotia joka suostuisi käymään metsällä sekä näyttelyissä. Ulkonäöltään oli kuulemma liian lupaava pelkäksi metsäkoiraksi, mutta ei soveltuisi pelkäksi näyttelyfifiksi. Itkin sisälläni verta.. Elämäni rakkaus oli ilman kotia, vaikka en vielä ollut edes pentua nähnyt.

Pääsin ystäväni kanssa katsomaan viittä suloista pientä tolleripentua. Kaikilla häntä vispasi niin, että koko koira heilui ja pieni tyttöpentu juoksi suoraan syliini. Pyrkimys oli päästä pusuttamaan naamani ihan kuolaiseksi ja siinä pieni tyttöpentu onnistui. Totesin Uskolle "No, onneksi haluan vain tämän pennun tässä niin ei tunnu niin pahalle jättää lupaavinta narttupentua tänne". Usko naurahti ja vastasi minulle "Siinä se vapaa tyttönen on". Meinasin pyörtyä ja sain vain soperrettua "Ai tämäkö mussukka on vapaana?" johon Usko vain nyökkäsi. Kahvipöydässä ystäväni täytellessä papereita Uskon kanssa haaveilin vain pienestä pörröisestä vauvakoirastani. Muistuttelin jatkuvasti, että kotona on juuri Belgiasta lentänyt Maisa.

Mutta kyllähän Maisa tarvitsi kaverin?

Usko kysyi minulta haluaisinko narttupennun itselleni, kun kuullostin juuri sellaiselta ihmiseltä joka jaksaisi käydä metsällä ja näyttelyissä. Korjasin, että paikalliset metsästäjät metsästävät koirieni kanssa ja heillä ei valitettavasti ole yhtäkään noutajaa mukana joukossa. Usko oli mielissään kuullessaan, että noutaja porukasta puuttui ja suositteli suloista vauvelia minulle. Lupasi, että jos se ei pärjää metsällä niin saa palauttaa ja saan uuden vauvan tilalle. En todellakaan palauttaisi pientä sen takia, että siitä ei olisikaan metsäkoiraksi.. Pyöritin asiaa ja pyöritin vielä lisää.

En voinut sanoa enää ei Uskon puhuessa vanhemmista ja suvusta sekä pitäessä pentujen emää sylissä. Emä oli tosi kivan luonteinen ja olinhan jo tutustunut tähän pentueeseen etukäteen. Hoidimme paperit kuntoon ja mukaani lähti narttupentu Heinäsorsan Lento Kaislikossa. Kotona puhutaan ihan vain Normana. Normalle tulee pentue ehkä joskus Ternen nimiin tai sitten ei.

nyt SE on täällä

Lähdin lauantaina Belgiaan hakemaan Maisan ja sunnuntaina yöllä tultiin kotio. Reissu oli hauska, vaikka kaikki muut pennut olivatkin jo lähteneet koteihinsa. Maisa otti minut iloisesti tössöttäen vastaan ja lähdimme melkein heti lentokentälle, mutta lento olikin aivan järkyttävästi myöhässä. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin perille.

Tämän päivän olen kävelyttänyt Maisaa lehmien kanssa. Tyttö on jopa oikein räväkästi käynyt porukkaa vähän tökkimässä liikkeelle. Maisasta lampaat oli tosi pop, mutta EN HALUA SIITÄ LAMMASPAIMENTA! Toisaalta ihan hyvä, että lampaat sytytti, koska on se ihan kiva, että koira pystyy toimimaan sekä lampailla että karjan parissa.

Belgian lomareissu

Tänään palauduin juuri Belgian matkaltani katsomasta kuusi viikkoisia pentuja. Voin sanoa, että ne olivat ihania. Sain viettää neljä päivää Beatricen luona Letenge-kennelissä tutustuen hänen koiriinsa ja pentuihin. Lämpötila oli n. 17asteen tienoilla joka päivä. Lähes koko ajan oli pilvistä ja sadekuuroja oli ehkä kolmena päivänä. Vaikka keli ei ihan suosinutkaan niin reissu oli todella antoisa.

Päivä 1

Lentomatka oli hyvin uuvuttava ja pääsin perille vasta illasta. Beatrice haki minut lentokentältä ja vei Letengelle. Letenge on enemmän maatila kuin kenneli. Beatrice esitteli ensimmäisenä 50päisen lihakarjansa ja 100päisen lammaslaumansa. Lammaslaumaa vahti jo kahdeksan vuotias rhodesiankoirauros ja lihakarjaa vasta puolitoista vuotias bouvier des ardennes rotuinen narttu Lilly.

Beatrice näytti kuinka hyvin Lilly toimi lihakarjan kanssa nuoresta iästään huolimatta. Siirto toimi hienosti ja heidän yhteistyönsä oli saumatonta. En voinut kuin ihailla ja toivoa, että nartustani tulisi yhtä pätevä tapaus.

Illalla pentujen emä Ti kävi pyörähtämässä ulkona Beatricen kanssa. Hän näytti mitenkä narttu toimi. Olin otettu. Tuntui kun Ti olisi lukenut ajatuksia. Minuun suhtautui hyvin uteliaasi ja tuli luokse hakemaan rapsutuksia. Pennut pyörivät jaloissa koko illan ja niitä paijatessa ja jutellessa niistä meni lähemmäs pari tuntia, vaikka ilta alkoi kääntymään yöksi.

Yöllä näin hyvin pennun täyteisiä unia.

Päivä 2

Beatrice hoiti tilan eläimet kun itse möllöttelin pentujen kanssa. Kun kaikki muut oli hoidettu niin oli pentujen vuoro. Samalla sain hyvin kattavan pentuesittelyn.

Letenge Artiest (taiteilija)
Väriltään pippuri ja pentueen pienin narttu. Avoimen utelias kaikkea kohtaan, mutta luonteesta puuttuu kuitenkin tietty täpäkkyys. Ihmisiä kohtaan todella reipas ja heti kerjäämässä rapsutuksia. Saattaisi tulla pärjäämään näyttelyissä.

Letenge Amice (ystävä)
Väriltään brindle, mutta tuskin tulee kunnon näyttelykoiraa. Suurimpia virheitä taitaa olla parran puuttuminen ja tytöllä on vähän liian "huoliteltu" olemus. Täpäkkä luonne ja tulee varmasti pärjäämään karjan parissa. Mieletön työinto. Suhtautuu uteliaasti asioihin, mutta ei juokse vieraitten syliin heti.

Letenge Avanceren (edistyä)
Väriltään siskonsa Amicen tavoin brindle. Pentueen isoin narttu. Hyvin taistelutahtoinen ja täpäkkä pakkaus. Vieraita ihmisiä kohtaan kylmä eikä osoita uteliaisuutta niitä kohtaan. Muihin asioihin suhtautuu uteliaasti.

Letenge Al (kaikki)
Väriltään vehnä. Suhtautuu ihmisiä kohtaan avoimesti. Ei osoita eritystä taistelutahtoa eikä suurta miellyttämishalua. Melko itsenäinen ja pärjäisi todennäköisesti yksin karjan parissa.

Halusin rodunomaisella luonteella varustetun nartun joka pärjäisi karjan parissa. Rakkauteni oli roihahtanut pienempää brindletyttöä kohtaan, mutta en halunnut tehdä vielä päätöstä. Beatricen mielestä Letenge Al olisi paras ratkaisu.

Koko päivä meni pentujen parissa ja emään tutustuen. Ti on aivan mahtava koira! Tykkään.

Päivä 3

Ajoimme pari tuntia katsomaan pentujen isää. Muz:n omistajat ottivat meidän avoimesti vastaan ja sain nähdä myös perheen bc-uroksen Maxin. Muz suhtautui varautuneesti minuun, mutta Beatricen luokse juoksi heti. Seurailin vierestä ja annoin urokselle omaa aikaa. Ei mennyt puolta tuntiakaan kun uros tuli luokseni kerjäämään silityksiä.

Perheen emäntä näytti kuinka hienosti Muz osasi toko- ja paimennusjuttuja. Hieno miekkonen oli! Ulkonäöllisestikin tosi kiva.

Loppu päivä istuttiin pentujen kanssa. Kävi nappulat vähän ulkona leikkimässä ja kauan jaksoivat riehua. Päädyin ottamaan pienemmän brindletytön eli pieni raksupoksu Maisani on brindle! Pakkailin kamoja valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten.

Päivä 4

Lentokentälle menin hyvissä ajoin ja lentokin oli ajallaan. Hyvin tyytyväinen olen reissuun! Oli mahtava nähdä kuinka hienosti vanhemmat toimivat ja nähdä myös isä livenä sekä kaikki pennut. Oli hienoa päästä valitsemaan pennuista se omimmalta tuntuva. Saa nähdä mitä Maisasta tulee.

Maisaaa

Rajun kanssa käytiin hyppimässä tänään esteitä. Ihan hyvin hyppäsi, mutta turhan paljon rynni. Yritti parhaan mukaansa kaasutella esteille. Askeleet osu kohilleen ja jokainen hyppy oli hyvä. Tosin osa oli vähän vinoja, mutta yli meni.

Pennut voivat hyvin. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa viikon ikäiset pennut ja hyvältä näytti. Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Ruokahalu on aivan mieletön. Pentujen emä voi myös hyvin ja hoitaa pentuja huolella.
Oman pentuni kutsumanimeksi on muotoutunut Maisa! Eikös ole hienoa? Tosi harvinainen rotu ja sitten nimeksi jotain suomalaista.

Voisimpa tässä välissä vähän kertoilla Maisan vanhemmista.

Maisan emä

Virallinen nimi: Amitié. Ranskasta viety Belgiaan.
Tillä on tosi voimakas vartiointivietti eikä sen karjalaumaan koske kukaan vieras. Suhtautuu uteliaasti uusiin asioihin ja vieraisiin ihmisiin, jos ei koe uhkaksi ja omistaja on vieressä.

Ti paimentaa karjatilalla karjaa työkseen. Se on suorittanut paimennuksen perusradan hyväksytysti, mutta sen kanssa ei ole koskaan kisattu pidemmälle vaikka varmasi pärjäisi. PAKK:n on suorittanut hyväksytysti. Tutkittu terveeksi.

Maisan isä

Virallinen nimi: Relmuis. Belgialainen uros.
Tin tavoin Muz on erittäin voimakkaan vartiointivietin omaava koira. Se puollustaisi varmasti viimeiseen asti omaa karjalaumaansa tai omistajaansa. Pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Leikkii miellään omistajansa kanssa ja lelupalkka onkin paras palkka.

Muz on mahtava karjapaimen ja tekee sitä myös työkseen perheen bordercollien kanssa. Muzun omistavat ovat kehuneet urosta paremmaksi karjapaimeneksi kuin perheen bordercollieta. Uroksessa on kuulemma paljon enemmän ytyä ja lauman uskaltaa jättää oikeasti uroksen vastuulle. Paimennuksessa selvitti itsensä neljässä kisassa valioksi eli yhtäkään turhaa kisaa ei ole kisannut. Agilityssä startannut kerran ja saavuttanut vKUMAn & tokossa kisattu TK1. Muzussa olisi ytyä vaikka mihinkä, mutta paimennus on eniten sen juttu.
Tutkittu myös terveeksi.

EILEN NE SYNTYI!

AWW! Mun bouvier des ardennes on jo teoriassa mahdollinen. Jos nyt jo ravotan salaisuuden verhoa.

Eli eilen Belgiaan Letenge-kenneliin syntyi neljä narttupentua. Ilmoitin heti, että yksi tyttö haluaa lentää Suomeen mikä oli täysin ok Beatricelle. Olemme viestitelleet Beatricen kanssa paljon tämän muutaman päivän aikana ja hän oli aivan haltioissaan, että hänen kasvattinsa tulisi Suomeen.

Pentujen viralliset nimet on jo päätetty. He ovat:
Letenge Artiest (taiteilija)
Letenge Amice (ystävä)
Letenge Avanceren (edistyä)
Letenge Al (kaikki)
Nimet ovat Hollantia.

Vielä pitää odotella, että miten tytöt kehittyy.

Pentukuumeilua

Meille on varattu bouvier des ardennes. Pennut eivät vielä ole syntyneet, mutta parin päivän sisään odotellaan syntyväksi! Oon niin onnellinen, että tälläinen tuuri kävi. Urospentua vähän haaveilen, mutta saa nyt nähdä. Niin harvinainen rotu, että kyllä narttukin sitten kelpaa jos pentuja edes syntyy.

Irtohypytys-kisa

Tänään suuntasimme Alegren epävirallisiin irtohypytys-kisoihin. Ilmoitin jopa Boankin mukaan, vaikka vähän epäilytti mitä koko hommasta tulee.

Boan ilmoitin luokka neljään jossa esteitten korkeus oli 100cm. Kokeilin eilen Boan irtohypytystä ja hyppäsi aivan kepoisesti 120cm joten eipä ollut mitään ongelmaa ilmoittaa 100cm esteille tuota. Osallistujia oli hirveästi! Jopa 77! Boa hyppäsi hienosti ja käyttäytyi muutenkin mallikkaasti. Hirveän hidas se oli ja tulokseksi saatiin 37/77. Ei huonosti. Olen Boaan ihan tyytyväinen. Se kun on vielä vähän epävarma, mutta kisa tuntui tekevän sille ihan hyvää eikä rata tuntunut olevan liian rankka.

Rajun ja Laakan ilmoitin luokka kutoseen jossa esteitten korkeus oli 120cm.

Tiesin, että tämä ei todellakaan ole Rajun päivä. Se pisti ihan pelleilyksi jo lastauksessakin. Rajuun koskeminenkin tuntui olevan tänään täysi mahdottomuus. Lämmittelyssä veti ihan leikiksi eikä hommasta tullut mitään. Päätin sitten, että kokeillaan nyt kun kerta on ilmoittauduttukin. Irtohypytyksessä tiputti useamman esteen, teki suruttomasti kieltoja ja pelleili ihan huvikseen. Vauhtia ei kuitenkaan puuttunut, mutta virheitä tuli sitten todella, todella paljon. Tulos olikin sitten hyvin odotettu viimeinen sija eli 64/64. No ei voi mitään. Yhtään ei ihmetyttänyt Rajun pelleilyllä sen tulos.

Laaka oli oma ihastuttava itsensä jo kotoa lähtiessä. Lämmittelyssä kulki todella hienosti ja oli muutenkin tosi näpsäkkä. Kisaili aivan loistosti! Vähän oli turhan loivia kaaria (WHAT? Mun lännenratsulla loivia kaaria!!), mutta meni muuten tosi hienosti. Aika rauhallinen meno oli parhaimpiin verrattuna, mutta nää oli mun ja poitsun ekat kisat! Ja mun ekat irtohypytys-kisat ikinä. Laaka pärjäsi aivan mahtavasti. Oli oikea kultapoika ja sijoittui viidenneksi kuudestakymmenestäneljästä (5/64!!!). Vau. On mulla vaan hieno poitsu!

Ollaan kovasti ilmoittauduttu epävirallisiin kisoihin, jos saataisiin vaikka jotain epävirallistakin näyttöä siitä, että poitsut on ihan päteviä. Rajulla onkin noita kisoja takana (mitä ei kyllä tänään huomannut), mutta ihan kiva välillä kisailla ei niin veren maku suussa.

Tänä päivänä löysin unelmieni koiran! Eilen hehkuttelin bouvier des ardennes-rodusta ja tänään olen ottanut yhteyttä yhteen kasvattajaan. Tuliskohan meille pupsi joskus?

Haluan karjakoiran..

Tänään uskaltauduin ensimmäisen kerran Boan selkään. Herraan on tullut päivä päivältä enemmän intoa ja ajattelinkin koittaa pientä maastoköpöttelyä. Jätin satulan pois, mutta muuten hioin äijjän kuntoon maastolenkille. Lähettiin tallin pihasta hyvin hidasta köpöttelyä ihan kahteen pekkaan, että ei otettu koiria mukaan. Oon tehnyt vähän huomioita, että Boa ei ole kauhean rento koirien kanssa joten harjotellaan nyt eka kaksin ennen koiria.

Köpöteltiin tosi rauhallista tahtia lähes koko matka. Yksi ravipätkä otettiin ja sitä ennen oli menty tosi reipasta käyntiä pisemmän matkaa. Sen jälkeen käännyttiin ja köpöteltiin kotia kohti. Boa käyttäytyi todella mallikkaasti. Oli koko matkan hyvin varma eikä säikkynyt edes viereisestä puskasta lentoon lähtenyttä lintua.

Päivän parhaita hetkiä oli kun sain mennä laitumelle uusien lehmieni kanssa ja hakea ne pois Muusan kanssa. Tyttö harjoitteli vähän lehmien paimentamista, kun se on niin järkyttävän huono lehmäpaimen! Lehmät ei oikein ottanut tosissaan Muusaa joten tyttö sai ihan tosissaan tehdä töitä, että sai lehmät laitumelta sisälle. Eipä tuolla olisi paimennustestistä KUPAa tippunut, mutta saipa kuitenkin sisälle porukan.

Muusa joutui myös treenailemaan lampaitten paimentamista. Niitten kanssa pärjäsi paljon paremmin kuin lehmien, mutta kun Muusan pitäisi osata paimentaa lehmiä eikä lampaita! Tosi säälittävää. Haluaisin ihan oikean karjakoiran! Meille on kaiketi tulossa uusi poro. Ainakin varaus on annettu narttupennusta.

Tässä innostuneena selailin eri rotuja lävitse ja kovasti alkoi kiinnostamaan bouvier des ardennes eli suomeksi ardennienkarjakoira. Voi kun kasvattajia on niin kauhean vähän ja koiriakaan ei ihan hirveästi ole. Tulisikohan meille joskus joku tälläinen? Siinä tuntui olevan sopiva karjakoira juuri minulle!

Ärsyttää nuo ajokoirat ja sheltit. Voisimpa melkein sanoa, että ne eivät ole yhtään minun rotuni. Joo ajokit soveltuu työkoiriksi, mutta en ole metsäihminen. Melkeimpä voisin uskoa, että tuossa on talon viimeiset ajokit ja sheltit. Tai no Tingan ja Kojon pentu voisi olla ihan sopiva sheltti taloon. Ehkä talossa pitää olla vähintään yksi ajokki ja sheltti. Muilta tulleet ajokit on tosi lähellä sydäntä, mutta omien kasvattien kanssa meinaa palaa kiinni. Joko ne vaan on tyhmempiä kuin muitten kasvatit tai sitten niillä on paljon löysempi kuri.

14 uutta päätä

Tänään peruutin friisiläisorin kokeilun, koska mieskokelaan tutut toivat lopun lypsykarjansa meille ja samalla myös yhden kanan ja kukon. Nyt sitä totutellaan elämään kolmen kanan ja yhden kukon kanssa sekä 12 lypsylehmän kanssa. Eipä tällä miljoonia tienata, mutta omaksi iloksi nuo hankittiinkin.

Boa on reipastunut. Se saattaa tervehtiä kun sitä menee katsomaan karsinalle. Tänään ori pääsi myös jaloittelemaan laitumelle. On myös harjailtu ja juoksitin myös parikytä minuuttia liinassa. Meni hienosti! Laaka ja Raju kisailevat todella paljon. Tämän päivän on saanut katsella kun oripari on juossut laidunta päästä päähän kilpaa. Raju meinaa jäädä kakkoseksi. Hyvä kun pojat tuntuvat olevan niin saman henkisiä. Molemmat rakastavat vauhtia!

Jätkän kanssa on tänään tokoiltu. Homma toimii paremmin kuin hienosti! Kertoohan sen jo ainut tokokoekin josta tuli täydet pisteet. Voisi ilmoittaa pojan tokoilemaan joskus uudestaankin. Jos saataisiin vaikka joskus toinen ALO1:n, että saataisiin TK1 tunnus.

Lännenratsu & risteytysori

Hevosista musta trakehner Dance with Star "Danny" & musta hannoverinen Royal Touch "Roni" lähtivät takaisin ratsastuskoulu käyttöön eilen. Pojat ovatkin niin lauhkeita luonteeltaan, että sopivat paljon paremmin ratsastuskoululle pikkulasten palloteltaviksi kuin meille. Kaipaan vähän enemmän haastetta hevoselta. Ikävähän näitä kahta poikaa tulee hirveästi! Komeitakin kun ovat ja sydän puhdasta kultaa.

Mieskokelas on vielä eilen ja tänään hoidellut meidän elämää. Eilen kävin sentään Rajulla lyhyen maastolenkin ja yritin toipua kahdesta hevosesta luopumisesta. Mukana maastoilemassa oli porot ja ajokit irtona. Itse vaan ratsastelin kun porukka juoksenteli jaloissa. Olivat kunnolla ja teki varmasti porukalle hyvää päästä juoksemaan irtona.

Tänään kuitenkin suuntasin etsimään uutta hevosta. Lähdin kokeilemaan quarterhevosta. Käytettiin "länkkärijutuissa" usein ja omaavat yleensä todella mahtavan tasapainon. 200kilometrin ajamisen jälkeen pääsin pihaan jossa oli pieni puutarharakennus (joka myöhemmin selvisi talliksi) ja isompi asuintalo. En kauaa kerinnyt seisokelemaan kun talosta asteli jo hyvään ikään ehtinyt herra joka esittäytyi Jukaksi. Kävelimme hyvät tovit ja juttelimme orista jota pääsisin kokeilemaan.

Orin kutsumanimi oli Laaka. Viralliselta nimeltään Salvaje (suomeksi tarkoittaa vauhkoa, kesytöntä, villiä yms). Ori oli tuotu Espanjasta. Nuori (vasta neljän) ja villi tapaus joka kuitenkin pitää ihmisistä.

Laittelin itse Laakan kuntoon ja käyttäytyi siinä hyvin. Selkään noustessa tuntui, että pojan silmissä olisi joku ylimääräinen pilke. Pääsin selkään ja sain jalustimet kunnolla niin Laaka teki kunnon pukkisarjat. Tulimpa lähes heti alas ja kiipesin takaisin. Tämän esityksen jälkeen Laaka ei liikkunut enää kunnolla. Löntystelyä ja koko ajan sai vaatia eteenpäin. Kun sai liikkumaan niin ori tuntui hyvälle ratsastaa. Kääntyili hienosti, teki hyviä voltteja ja totteli ohjausta aivan mahtavasti. Välillä oli jotain ihmeellistä venkuilua, mutta ei mitään hälyyttävää. Pysähtyi hyvin ja siirrot olivat aivan loistavia eikä tuntunut puskevan kummallekaan kyljelle.

Jukka kysyi haluaisinko kiertää tynnyreitä kunnon länkkärimeiningillä. Se oli kuulemma Laakan juttu. Päätin kokeilla ja ämpäreitten noustessa pystyyn laukkailin pari ympyrää. Laakasta tunsi, että tää on aivan mahti juttu, kun poika alkoi välillä vähän rynnimään. Jukka ehdotti, että annan kunnolla ohjaa, vähän pohkeita ja sitten vain nautin ja käännän siihen väliin mihkä haluan. Laukkasin vielä pari ympyrää molempiin suuntiin ja sitten suuntasin Laakan tynnyreille. Annoin vähän lisää ohjaa ja pohjetta. Voin kertoa, että ori kiihtyi todella nopeasti! Vauhti oli aivan mieletön ja ne käännökset! Olin ihan varma, että ori ei pysty kääntymään, mutta kyllä se vaan kääntyi joka väliin mihinkä halusin. Jukka kysyi, että mitä mieltä olen Laakasta ja ainut mitä sain sanottua suustani oli "VAU!"

Kokeilin vielä pari pystyä jotka Laaka meni hienosti. Ehkei nyt mikään paras esteratsu, mutta tässä oli se hyvä piriste päiviini jonka kanssa saisin ratsastella "lännen tyyliin". Kirjoitimme Jukan kanssa paperit kuntoon ja ori lähti mukanani.

Lähdin ajelemaan kotio päin onnellisena hevosen omistajana kun minulle tuli soitto mieskokelaalta "HEI! Pongasin netistä hevosen. Risteytysori, n 15v. ja lopetusuhan alla. Omistaja on kyllästynyt. On matkallasi sieltä kotio." Mieskokelas lähetti puhelinnumeron minulle ja soitin. Puhelimeen vastasi nuorelta kuullostava nainen. Kyselin hevosesta ja heillä oli se vielä. Nainen totesi puhelimen loppuun "Paljonko haluat, että viet tuon tappajan pois?" Totesin vain, että katsotaan paikan päällä.

Laakan odotellessa trailerissa juttelin naisen kanssa orista ja sain selville, että hänen tyttärensä oli kuollut, koska Boa oli tiputtanut ja tallonut päältä. Nainen kertoi myös, että Boa on aiemmassa kodissaan joutunut huonolle hoidolle ja sitä on saatettu lyödä. Menimme talliin ja siellä ei todellakaan tuoksunut normaalille tallille. Kysyin kauan hänen tyttärensä kuolemasta oli. Vastaukseksi sain 3kk. Kysyin miten Boaa on hoidettu sen aikaa. On sen karsina kuulemma silloin tällöin putsattu ja se on päässyt laitumelle pari kertaa viikossa.

Yritin hymyillä kauniisti ja kysyin missähän ori nyt oli. Nyt oli sen viimeinen päivä laitumella, jos en ottanut sitä mukaani. Sanoin heti ottavani Boan. Nainen kantoi Boan tavarat autooni ja minä lähdin hakemaan oria laitumelta. Hieraisin silmiäni pari kertaa. Laitumella seisoi nuutuneen ja huonosti hoidetun näköinen hevonen. Kävin hakemassa vähän kauraa ja houkuttelin orin laitumelta. Epäilytti aivan hirveästi laittaa Boa Laakan kanssa samaan traileriin. Näin kuinka onnellisesti nainen kantoi Boan kamoja ja ruokia autooni kun itse talutin naisen heitteille jättämää hevosta. Boa vain roikkui perässäni eikä traileriin menossa ollut mitään ongelmaa. Laaka luimuili Boalle, mutta Boa ei edes huomannut.

Täytimme paperit ja nainen antoi minulle vielä 500euroa puhtaana käteen sanoen "Pidä hyvänäsi äläkä ikinä tuo takaisin". Maksoipahan ainakin tulevia eläinlääkärikuluja.

Kotona purin auton ja hevoset, mutta sen jälkeen joutui Boa heti pesulle ja soitin eläinlääkärin madottamaan tuon. Ruskean kuoren alta paljastui varsin komea jo varttuneempi miekkonen. Käytökseltään muistutti enemmän itsemurhaa hautovaa ihmistä kuin 15vuotiasta oria. Ei mitään kunnon reaktioita mihinkään. Otin vanhat kengät pois ja kiinnitin uudet. Vuolin myös vähän kavioita, koska olivat päässeet aika pitkäksi.

Eläinlääkäri tuli ja totesi orin olevan kunnossa. Madotti Boan ja samalla myös Laakan ja Rajun. Tutki Laakan ja Rajun eikä kummassakaan ollut mitään valittamista.
Nyt Boa on viety tutustumaan uuteen karsinaansa kun Laaka palloilee laitumella Rajun kanssa. Huomenna olisi mahdollista päästä katsomaan yhtä friisiläistä, mutta en tiedä olenko menossa. Kun tuo Boa ei nyt oikein kuulunut suunnitelmiin.