Heppailupäivä

Päätin aloittaa päiväni Rajun liikuttamisella. Onneksi innokkaat talliapulaiseni huolehtivat kaikki eläinten hoidot tänään aamulla niin pystyin toteuttamaan tämän ja päivällisen maastolenkin heidän kanssaan.

En ole ratsastanut Rajulla yli viikkoon, vaikka Kenzi sillä ratsastikin pari päivää sitten. On Raju nauttinut tarhariehumisesta ja samoin myös köpöttelylenkeistä riimunarun päässä sekä on sitä joku juoksuttanut, mutta ei ratsastettu. Ori köpötteli alussa kuin tulisilla hiilillä. Koko ajan olisi pitänyt päästä menemään yhtä kovempaa. Suuntasimpa siis lumiselle pellolle, koska en jaksanut äijjän pelleilyä maneesissa, jossa ei ollut mitään haastetta. Otettiin kyllä alkulämmöt maneesissa ja sit pellolla vähän kahlailtiin tai Rajuhan siellä kahlasi minun vain katsoessa, että ori ei leviä. Annoin sitten reippaasti ohjaa orille ja luvan mennä niin kovaa kuin kintuistaan pääsee. Kyllähän se lähti, mutta onneksi lumi hidasti menoa aika rajusti. Yllättävän hyvin ori jaksoi.

Tämän jälkeen palasin takaisin maneesiin, koska olin luvannut, että Mervi & Reeta saisivat käydä ratsastamassa Rajulla kunhan vain itse olisin ensin koittanut. Mervin edellinen kerta oli todella epäonnistunut ja hänen kätensä joutuikin pakettiin sen jäljiltä. Pidin Rajusta kiinni Mervin noustessa selkään. Heti ensimmäisessä laukannostossa Raju veti todella lahjakkaan pukkisarjan, mutta Mervi pysyi kyydissä. Mervi ratsasteli erilaisia kiemuroita ja taivutteli oria mahdollisimman pajon ravissa, jotka Rajua ei oikein kiinnostanut ja sen kanssa sai tosissaan tehdä töitä, että ori kääntyi. Mervi otti vielä yhden laukannoston, joka meni hyvin ja tekivät siinä sitten voltteja. Raju ei varmaan jaksanut enää pelleillä. Reeta nousi seuraavaksi satulaan ja homma toimi täydellisesti! Raju oli näköjään uuvutettu. Se teki LAISKAA työskentelyä Reeta kanssa, mikä ei todellakaan ole normaalia. Yleensä se menee täysillä tultapäin eikä laiskottele ollenkaan.

Päivällä käytiinkin sitten maastolenkki Reetan ja Mervin kanssa. Itselleni otin Fordin, koska halusin nähdä minkälainen maastoilija se oli. Reeta otti Laakan ja Mervi Viuhdin. Laaka oli vähän kuumissaan tyttöjen kanssa. Oripoika ei ole myöskään tottunut menemään ensimmäisenä, mutta sielläpä se Reetan kanssa joutui menemään. Maastolenkkiimme kuului hyvin kevyttä ravailua ja hyvin vähän laukkailua pellolla. Fordista olin hyvin tyytyväinen! Tamma ei säikähtänyt kertaakaan mitään, vaikka Viuhti vähän yrittikin kertoa jossain kohtaa hirveästä Möröstä, joka oli puskassa. Todennäköisesti siellä ei oikeasti ollut mitään.

Hontors Raifort ox

Joskus oli puhetta, että risteytysori Boalle olisi todella potentiaalinen ostaja. Lokakuusta asti ori on ollut heillä vuokralla täältä ja samalla ovat maksaneet myös täyshoidon sille täällä. Tänään sitten kirjoitettiin kauppakirja Boasta, mutta sen olisi ainakin alkuun tarkoitus majailla täällä. Muutto uuteen kotiin pitäisi tapahtua kuitenkin tän kuun puolella. Tämän takia mulla ei ole ollut alkeiskursseilla kunnon esteratsua ollenkaan, paitsi Laaka, mutta niinkuin kaikki tietää niin Laaka on vähän.. Laaka, joka omaa enemmän kuin vähän poikamaista velmuilua. Alkeiskurssilaiseni onneksi ovat jo sen verran kokeneita, että olen voinut parit kerrat heidän antaa ratsastaa Laakalla, mutta esteet ovat kooltaan olleet hyvin pieniä. Viuhti onkin hoitanut kouluratsun virkaa.

Tarkoitukseni oli hankkia suomesta suomenhevonen ja toki harkinnassa on ollut myös monta muuta rotua, mutta tarkoituksena joka kerta hankkia vain Suomesta kopoti eikä tuoda ulkomailta. Minuun otti yhteyttä Rajun suhteen ranskalainen kuuluisa arabikasvattaja Kenzi. Haaveili Rajua hänen todella kauniille tammalleen Hontors La Première Amourettelle. Tottakai ajatuksena oli keinosiemennys. Puheeksi tuli mitä haluaisin palkaksi tästä ja tulipa sitten kysyttyä tältä maailmankuululta kasvattajalta löytyykö häneltä sopivaa tammaa tuntiratsuksi. Äänestä kuuli, että hän oli yllättynyt, mutta alkoi kertomaan reilu nelivuotiaasta tammastaan Hontors Raifortista, joka oli samaisen tamman varsa.

Ford lensi Suomeen kasvattajansa Kenzin kanssa eilen illalla. Samalla hän tuli katsomaan Rajua, että miltäs se ori näyttää. Kenzi oli todella tyytyväinen tilaamme ja erityisesti Rajuun - pojassa on kuulemma sitä orimaisuutta, jota orissa pitää olla. Kumma kuinka en osaa itse kovinkaan usein arvostaa Rajun pelleilyä ratsastaessa. Kenzi on ehkä kolmas tai neljäs, joka on minun lisäkseni ikinä ratsastanut Rajulla. Kenzi otti pojan haltuunsa heti kättelyssä ja heillä tuntui olevan joku miesten välinen yhteys. En ole nähnyt Rajun menevän kenenkään muun käsissä noin hyvin. Toki se pelleili, tapansa mukaan, mutta Kenzi sai pidettyä sen aisoissa eikä se päässyt liikaa häröilemään.

Kenzi lähti sitten tänä aamuna ja jätti Fordin tänne kuulemma iloisin mielin, vaikka se jääkin "vain" ratsastuskoulu käyttöön. Lupasin kyllä Kenzille, että tammalle tulee jossain kohtaa jokunen kisa ja jalostuskäyttöä, mutta pääpaino on niissä ratsastushommissa. Ford joutuu ansaitsemaan leipänsä. Tänään pääsin vähän kokeilemaan tyttöä ja en voi kuin taivastella kuinka ihana ja helppo se on! Tyttö kaipasi hoitaessa paljon huomiota ja rapsutuksia - ihan kuin koira. Ratsastaessa se teki hyvää työtä. Se köpötteli kuin vanhakin tekijä. Olin todella tyytyväinen, että sain näin hyvin koulutetun tamman! Nyt minulla on se kauan kaivattu kunnon ratsastuskurssi heponen, jonka kanssa voi jopa hypätä. Kunhan vain ensin kotiutuu. Ford pärjää Viuhdin kanssa aivan loistavasti.

Viralliselta nimeltään tamma on Hontors Raifort ox, mutta tunnetaan siis Fordina. Sen emä on Hontors La Première Amourette, joka on Kenzin oma kasvatti. Tamma on niittänyt mainetta ja kunnia näyttelyistä koulukisoihin. Helppo ratsastettava, mutta todella herkkä. Hyvä päinen tapaus. Fordin isä on Hontors Bluff, joka on myös Kenzin oma kasvatti. Orin kanssa on painotettu esteratsastukseen ja on se jokusen näyttelynkin kiertänyt, mutta eniten se on kunnostautunut siitosorina, jonka jälkeläisiä löytyy ympäri maailmaa.

Kiirettä kiireen perään

Tila on vaatinut niin paljon töitä, että en ole kerinnyt ollenkaan kirjoittelemaan. Olen yrittänyt selvitellä poronhoitoa ja käydä jotain kursseja, mutta kiirettä pukkaa. Samalla pitäisi koiria treenata, hoitaa muut tilan eläimet ja käydä vielä kisoissakin. Huh huh..

Tähän kiireen keskelle on mahtunut myös sydäntä murskaavaa surua. Ensimmäinen ajokoiranarttuni Eerika on nukkunut pois. Eerika oli mitä mahtavin käyttökoira ja se jätti jälkeensä kuusi mahtavaa jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet emänsä tassun jäljissä. Eerikasta muistona meillä on Eerikan poika Yype ja Eerikan tyttären tytär Kyttä.

Surun keskellä voisin kertoa Kytän menestyksestä. Neitokainen saavutti hyvin lyhyessä ajassa vFIN & vNO KVA arvot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kävin myös Kytän ja Jätkän kanssa näyttelyssä, joka oli samalla Kytän ensimmäinen. Kyttä pisti tuulemaan ollen ROP ja sijoittuen vielä ryhmässä kolmanneksi. Kyttä sai erinomaisen. Mukana oli myös Kami joka kävi hakemassa samaisen ERI1:n kuin viimeksi.

Kaiken kiireen keskellä meillä on ollut myös pentuhumua. Muusan astutin Reinolla. Pentueeseen syntyi kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu. Lapin Ärrät ovat matkustaneet jo omiin koteihinsa. Ainut narttupentu BB Lapin Reeska muutti lapsiperheeseen asustamaan ja auttamaan porojen hoidossa. Myrsky muutti rustin luokse kisailemaan vähän missä sattuu ja kenties joskus tulevaisuudessa jatkamaan sukua. Sit se vipa urospupelo jäi kotio ja arvatkaapa miksi? No siksi, että saadaan Ulylle sulhanen. Raino onkin varsin viehättävä uroksen alku, joka on hakenut itselleen jo hyvän kisapohjan. Pakko tässä mainita, että meidän Ulipuli tuli agilityvalioksi!

Elämäni ensimmäinen virtuaalisetteri (ihan ensimäinen)

Tänään lähdin hakemaan Aaron, vaikka pembrokin omistajalle jouduin sanomaan, että joulukiireiltä en kerkiä koiraa hakemaan. Myös ilmoitin bouvier des ardennesin omistajalle, että ennen uutta vuotta en varmastikaan kerkiä urosta hakemaan. Aaro vaan nyt sattui olemaan niin lähellä ja niin helposti haettavissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun oli vain pakkoa hakea yksi karvaturpa kuolaamaan pöydän ääreen juuri jouluna.

Päästyäni Olvidaan ojensin Millalle pullollisen glögiä ja paketillisen pipareita. Aaro tuli heti iloisesti häntä vispaten katsomaan, että kukas tämä täti on ja mitä herkkuja sieltä satelee. Hyvän tovin juttelimme ja Milla esittelikin Aaron kanssa jotain toko- ja kankoirajuttuja, jotka toimivat omaan silmääni lähes moitteettomasti. Uros lähtikin sitten siitä mukaani.

Kaiken muun härdellin lisäksi Lemmu palautui mulle viikoksi, koska Jukka tuli tulokseen, että hän ei haluakaan tyttöä ja pitää vain Breezyn. Pelastuksekseni tuli kuitenkin Jacya, joka juuri sattumalta etsi itselleen uutta elämän valoa suomenajokoiran muodossa, joten Lemmu muutti hänen luokseen.

Teinte saapui vihdoin!

Teintestä jää ihan vain Teinte, koska jotenkin Tente ei vain iske. Teinte on nyt kotiutunut meille ja vähän on ollut ongelmia matkassa sekä joulukiirettä, joten päivitykset ovat olleet vähäisiä. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että elämä hymyilee ja iloa on vaikka muille jakaa. Koiria pitäisi tulla useampikin kappale tähän taloon vuoden vaihteen tienoilla - ainakin welsh corgi pembroke ja bouvier des ardennes, vaikka juuri Teintekin vasta kotiutui.

Pakko kehua Lunaa. Peräkkäisistä kokeista tyttö nappasi itselleen ykköset ja nyt ollaan siirrytty tokossa jo AVO-luokkaan!

-3 + 2 = -1

Suomenajokoirakantamme on vähentynyt kolmella. Harmittaa, mutta onneksi tulen näkemään kaikkia kolmea vielä! Muuttivat onneksi vain uusiin koteihin. Omia kasvattejahan ne vain ovat, mutta kuitenkin sydämmessäni tuntuu olevan reikä.

Lemmu & Breezy muuttivat Eerikan kasvattajalle Jukalle, vaikka kummankaan takaa ei Eerikaa löydy. Tulen näkemään tyttöjä vielä paljonkin, koska Jukan kanssa sovimme, että Lemmu on yhteisomistuksessa ja huolehdin molempien tyttöjen kisakäynneistä. Breezyn tosin vähemmän, mutta kuitenkin jonkun verran käytän näyttelyissä ja ajokokeissa. Palkaksi tästä saan Breezyä käyttää jalostukseen, jos haluan.

Yype muutti Petrille, joka etsi itselleen jo aikuista ja varmaa metsäkaveria. Yype onkin ollut täällä metsämiesten suosikki, joten heiltäkin lähti suositukset pojasta Petrille. Tosin "omat metsästäjät" olivat vähän kärttyisiä, että miten voin myydä noin mahtavan metsäkoiran, mutta ei voi mitään. Yype meni myös yhteisomistukseen, että voin sitä käyttää jalostukseen, jos haluan. Kisaamiset on myös tämän suhteen mun vastuulla, mutta saapa poika olla huomion keskipiste Petrin luona ja asua täysin sisäkoirana.

Tente ei ihan vielä ole päässyt meille asti, mutta Suomessa se on! Tente jäi Beatricen ystävälle Elinalle, koska jotenkin ajattelemattomuuksissani olin ilmoittanut pojan eiliselle perusrataa suorittamaan, vaikka en ole koko koiraa edes nähnyt. Elina asustaa n. 100kappaleen lammaslauman kanssa ja omistaa bordercollien ja serran sekä on kouluttanut useita koiria paimennuksen parissa. Hän sitten lupasi auttaa Tenten kanssa ja treenata hyvin tiiviisti sekä hieroa yhteistyötä nämä kokonaiset neljä vai viisi päivää mitä Tente on ollut hänen luonaan ennen paimennusta.

Paimennusta en päässyt katsomaan, mutta Elina lähetti videomateriaalia kuinka hienosti Tente hoiti homman. Olin oikein iloisesti yllättynyt, että Tente läpäisi radan ensimmäisellä yrittämällä käytännössä vieraan ihmisen kanssa, koska Beatrise sanoi, että kyseessä on tosi varauksellinen uros, jonka luottamus on vaikea voittaa. Ehkä se paimennusvietti sitten vaan vei, koska on kotonaan paimentanut. Huomenna pitäisi hakea uros kotio.

Samalla reissulla olen menossa katsomaan pembrokeurosta, koska olen ihan tosissani halunnut corgia vaikka kuinka pitkään!

Vahingot ovat lähteneet matkaan

Kaikki vahinkopennut ovat nyt levittäneet siipensä ja lentäneet matkaan! Paitsi Topi, jonka kanssa on aloitettu aktiivinen treenaaminen. Hyvää matkaa pikkuiset! Toivottavasti teistä tulee yhtä hienoja kuin äidistä ja isistä.

Koska eilen lähti viimeinen pentu niin suuntasin tänään hakemaan Lunaa, uutta nuorukaistani! Olen tiennyt Lunan tulosta jo kuun alusta, mutta silti tyttö tuli jotenkin yllätyksenä. Seuraava pentu meille tuleekin vasta joskus tammikuussa ja sen pitäisi olla bordercollie. Tosin ennen sitä meille (jos syntyy) jää shelttipentueesta narttu kotio kasvamaan.

Luna oli pentueen rämäpäisin tapaus joten päädyin ottamaan tytsyn meille! Muutenkin luonteen puolesta se tuntui olevan varsin täpäkkä tapaus ja hienosti menossa mukana koko ajan. Heti mentyäni pentuja katsomaan, se roikkui lahkeessa pienillä raateluhampaillaan. Nyt Luna seuraa minua ympäri taloa ja on todella innokas leikkijä! Tästä voi tulla vielä vaikka kuinka hieno tapaus.