Syksyisten lehtien tuoksu houkutteli minut taas maastoilemaan. Mukaani lähti uusi tallityttömme Mervi. Mervi avustaa eläinten hoidossa. Siivoamisen ja ruokkimisen lisäksi silloin tällöin Mervi hoitaa myös liikuttamista ja kouluttamista. Mervi otti Laakan alleen ja minä Rajun. Rajua kun en oikein ole uskaltanut vielä luovuttaa kellekään muulle..
Alusta asti pidimme reipasta vauhtia yllä. Kiersimme läheisen rannan kautta ja ihastelimme auringon säteitä jotka kimalsivat ihanasti veden pinnasta. Raju oli yllättävän lunkisti, vaikka normaalisti se on menossa heti lutraamaan. Olisikohan poitsu tajunnut, että se vesi saattaisi olla kylmää. Metsään päästyämme köpöttelimme pitkät pätkät tosi pientä kinttupolkua. Sen muuttuessa leveämmäksi uskaltauduttiin ravailemaan. Päästyämme "normaalille" laukkapätkälle annoimme poikien päästellä. Sit taas ravailtiin pellolle asti.
Pellolla taas annettiin poikien mennä. Rajun vauhti oli päätä huimaava. Se juoksi. Se pääsi tekemään sitä mitä rakastaa eikä Laakakaan huonosti juossut. Se juoksi oikeastaan yhtä kovaa kuin Raju. Raju heitti muutamat ilopukit, mutta onneksi olin varautunut joten pysyin selässä. Mervin ilme oli näkemisen arvoinen! Sieltä löytyi riemua, mutta samalla läpi paistoi vähän kauhua. Mervi sanoikin, että oli yksi parhaimpia laukkakertoja hänen ratsastusurallaan, mutta samalla jännitti aivan hirveästi. Kotia kohti otettiin jonkun verran ravailua ja loppumatka köpötettiin sitten käynnisä. Mervin kanssa hoidettiin pojat pois ja hän lähti sen jälkeen laittamaan kentälle puomeja levälleen.
Otin juoksutuskamat ja lähdin tarhalle. Vähän näytin harjaa Viuhdille ja sen jälkeen kunnostin sen puomitreeniä varten. Haettiin Viuhdin kanssa kauraämpäri tallista ja lähettiin kentällä. Köpöttelin Viuhdin vieressä välittämättä puomeista. Menin vaan ja Viuhti tuli perässä. Kentän ympäri käveltyäni Mervi sanoi, että Viuhti oli kiertänyt jokaisen puomin. Mervi otti kauraämpärin ja käveli meidän edellä. Viuhti oli hyvin kiinnostunut ruuasta ja olikin melkein koko ajan turpa ämpärissä. Hienosti meni puomien yli. Jatkettiin kävelyä ilman kauraa ja Viuhti käveli puomien yli. Jokaisesta ylitetystä puomista sai aina vähän kauraa. Puomien yli kävely ei ollut enää ongelma.
Koska homma toimi hyvin niin juoksutin Viuhtia vielä vähän. Meni yksinkin hienosti puomien yli. Kun näin, että käynnissä homma toimi niin nostettiin raviin. Puomit ylittyi myös nytkin hienosti joten lopetettiin siihen. Mervi keräsi puomit ja juoksutin Viuhtia vielä hetken. Viuhti sai vähän laukatakin, mutta enimmäkseen ravaili. Kun hommat oli hoidettu vein Viuhdin pois ja hoidin sen kondikseen sekä vein takaisin tarhaan.
Boa pääsi illasta alkeistunnille. Pääsi menemään pieniä esteitä (okseria ja pystyä). Ratsastaja oli ihan innoissaan ja niin oli Booakin. Molemmilla tuntui olevan hauskaa, vaikka välillä Boan vauhti kiihtyi ja hypyt olivat aika hätäisiä. Ratsastaja kuitenkin otti homman hienosti haltuun ja Boa nöyrtyi tekemään mitä ratsastaja halusi. Mitään turhaa sählinkiä ei Boalta nähty. Ei pukkeja, ei kieltoja eikä mitään turhia väistöjä. Herra oli niin innoissaan ja hyppäsi mielellään.
Kävimme Norman ensimmäisessä näyttelyssä syyskuun lopulla. Norma käyttäytyi hienosti enkä keksi mitään valittamista tytön loistavasta käytöksestä. Hampaat näytti ilman ongelmia ja liikkui kauniisti. Tuomari (Eppa) palkitsi erinomaisella ja sijoitti luokan neljänneksi. SA:ta ei kuitenkaan herunut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
tiistai 4. lokakuuta 2011
lauantai 1. lokakuuta 2011
Maastoilua kauniina syyspäivänä
Kävin eilen illasta tosi pikaisesti Viuhtin kanssa kävelemässä maastossa eikä moitteen sanaakaan tytöstä tullut. Ei säikkynyt, vaikka alkoi olla jo vähän pimeää ja välillä kuului ihan ihme meteliä metsästä. Ei säikähtänyt myöskään puskasta noussutta lintua.
Koska Viuhti tuntui sopivan maastoon niin tälle päivälle ilmoitin ratsastajilleni, että kolme nopeiden ilmoittautunutta pääsevät maastoon mukaan. Kaksi ilmoitti, että eivät valitettavasti pääse tänään ja loput kolme lähtivät innokkaasti mukaan. Yksi alkeiskurssilainen ja kaksi kokeneempaa.
Alkeiskurssilainen sai Boan ja kokeneemmat sitten Viuhtin ja Laakan. Itse otin Rajun.
Alkuköpöttely meni hyvin. Raju nyt tapansa mukaan yritti ryntäillä ja parhaansa mukaan pelleili. Viuhti laitettiin viimeiseksi, koska se on tyttö. Alkumatka vaan köpöteltiin ja vähän otettiin kevyttä ravailua. Porukka tuntui leviävänsä nahkaansa niin otettiin sit laukkaa, mutta vasta yhteen ylämäkeen, että joutuisivat vähän rehkimään. Raju yritti kiihdytellä kunnon vauhdit ja painella menemään, mutta julma ratsastaja / omistaja sai himmattua orin kiitoa. Muut menivät tosi nätisti eikä kukaan pelleillyt mitään reissun aikana.
Hyvä reissu oli ja hepat saivat laukkailla myös pellolla! Siellä meno vasta yltyikin Rajulla ja muut yrittivät pysyä perässä. Laukattiin myös uusiksi pelto takaisin sinne päähän mistä lähettiin ja sanoin porukalle, että pyrkii pysymään selässä, että nyt mennään kovaa. Annoin Rajulle luvan lähteä laukkaamaan ja se tosissaan päästeli täysillä. Onhan se joskus laukkakisassa käynyt, että voitte vain kuvitella sitä vauhtia.
Lopuksi ravattiin (tosin ei kovin hitaasti) takaisin pellon päähän ja sieltä sitten ravailtiin vielä puoli kilometriä ja puoli kilometriä mentiin käynnissä. Ratsastajat kehuivat ja uskon, että hevosillakin oli kivaa. Eikä Viuhdin hitaudesta näkynyt merkkiäkään.
Koska Viuhti tuntui sopivan maastoon niin tälle päivälle ilmoitin ratsastajilleni, että kolme nopeiden ilmoittautunutta pääsevät maastoon mukaan. Kaksi ilmoitti, että eivät valitettavasti pääse tänään ja loput kolme lähtivät innokkaasti mukaan. Yksi alkeiskurssilainen ja kaksi kokeneempaa.
Alkeiskurssilainen sai Boan ja kokeneemmat sitten Viuhtin ja Laakan. Itse otin Rajun.
Alkuköpöttely meni hyvin. Raju nyt tapansa mukaan yritti ryntäillä ja parhaansa mukaan pelleili. Viuhti laitettiin viimeiseksi, koska se on tyttö. Alkumatka vaan köpöteltiin ja vähän otettiin kevyttä ravailua. Porukka tuntui leviävänsä nahkaansa niin otettiin sit laukkaa, mutta vasta yhteen ylämäkeen, että joutuisivat vähän rehkimään. Raju yritti kiihdytellä kunnon vauhdit ja painella menemään, mutta julma ratsastaja / omistaja sai himmattua orin kiitoa. Muut menivät tosi nätisti eikä kukaan pelleillyt mitään reissun aikana.
Hyvä reissu oli ja hepat saivat laukkailla myös pellolla! Siellä meno vasta yltyikin Rajulla ja muut yrittivät pysyä perässä. Laukattiin myös uusiksi pelto takaisin sinne päähän mistä lähettiin ja sanoin porukalle, että pyrkii pysymään selässä, että nyt mennään kovaa. Annoin Rajulle luvan lähteä laukkaamaan ja se tosissaan päästeli täysillä. Onhan se joskus laukkakisassa käynyt, että voitte vain kuvitella sitä vauhtia.
Lopuksi ravattiin (tosin ei kovin hitaasti) takaisin pellon päähän ja sieltä sitten ravailtiin vielä puoli kilometriä ja puoli kilometriä mentiin käynnissä. Ratsastajat kehuivat ja uskon, että hevosillakin oli kivaa. Eikä Viuhdin hitaudesta näkynyt merkkiäkään.
perjantai 30. syyskuuta 2011
ST Hyvä Fiilis ox
Aika on mennyt eläinten parissa niin hujahduksessa, että ei ole kerinnyt mitään kirjoittelemaan. Alkeistunteja olen pitänyt ja tytöt ovat päässeet jo puomeille. Boa onkin loistavasti hoitanut hommansa tuntiratsuna. Alkeistuntilaisten lisäksi meillä on alkanut käymään kaksi kokeneempaa ratsastajaa viikossa ratsastamassa Laakalla. Laaka on tosissaan näyttänyt tytöille mitä ihmeellisimpiä toteutuksia kouluratsastuksessa ja laukassa on meinannut kiitää vähän turhan kovaa. Voltit Laaka meinaa tehdä aina ihan liian pienenä (tyyliin kuin menisi tynnyrin ympäri), vaikka olisi kuinka kova vauhti. Välillä tytöt ovat saaneet ratsastaa myös Boalla, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti helpompi ja vähän vähemmän pelleilevää sorttia.
Olen valmis ottamaan minkä tahansa hevosen kunhan tulen toimeen sen kanssa ja sopiva löytyy. Sen huomasin tänään. Hevosen, joka sai sydämmeni hypähtämään. Olen ollut tammaa vastaan, mutta tänään en voinut vastustaa elämäni rakkautta.
Joskus kauan sitten olin vieraillut Silwoodintallilla, mistä Rajukin on kotoisin, ja muistan silloin neljä vuotta sitten syntyneen tammavarsan. Mitä ihastuttavin ja todella herttaiset vanhemmat. Ihastelin pientä jo silloin. Varsan (tai nykyään jo aikuisen) emä on Falada ox joka on luonteeltaan aika lössykkä, mutta todella tarkka ratsastajan taidoista. Isäksi valittiin luonteeltaan keppostelija Paron Pepper ox. Helppo ratsastettava, kiltti ja tosi hyvä päinen. Varsan nimeksi tuli ST Hyvä Fiilis ox, mutta tuttavallisemmin sitä alettiin kutsumaan Viuhtina.
Näiden neljän vuoden aikanakaan en ollut unohtanut Viuhtia. Sen eloisaa varsan olemusta ja leikkisää katsetta. Vierailin sitten tänään Silwoodintallilla katsomassa viime postauksessa mainittua Ritarin Toivoa. Ratsastelin sen kanssa rauhallisesti kentällä ja kokeilin mitenkä ruuna toimi. Olin varmasti pysähtynyt heti, jos olisin kävellyt, koska näin niin lumoavan arabitamman. Se oli jotain niin kaunista. Se suorastaan säkenöi kun aurinko paistoi sen runkoon! Suuntasin saman tien kentältä pois ja reippaasti kävellen menin tamman ja sen omistajan luokse.
Utelin tammasta ja sain kuulla sen olevan kasvattipalautus joka oli juuri tänään tullut. Viralliselta nimeltään ST Hyvä Fiilis ox. Olin pyörtyä! Rakas pikkuinen Viuhti. Tamma ei kuulemma ollut vastannut omistajan odotuksia. Se oli aivan liian hidas eikä sillä voinut tahkota rahaa, koska se ei koskaan tulisi menestymään. Mutisin itsekseni, että hyvä vain, että omistaja luopui. Aikani juteltua sain kaiken tiedon tammasta mitä halusin ja poistuin paikalta. Hoidin ruunan pois. Empä sillä ollut kuin ravannut joten eipä se kauheammin ollut rasittunut. Menin juttelemaan Viuhdin kasvattajan kanssa ja kyselin joko uusi koti oli löytynyt. Kasvattaja naurahti huvittuneesti ja sanoi: "Ei Viuhti ole vielä edes myynnissä kun en tiedä minkälainen se nykyään on". Lupasin heti mennä kokeilemaan sitä ja ilmoittaa haluanko sen. Kasvattaja kyseli, että eikö minua tuo ruuna kiinnosta kun niitä orejakin talossa on. Selitin kuinka rakastan Viuhtia ja ihastuin siihen jo sen ollessa pieni.
Pääsin kokeilemaan Viuhtia kentälle. Se taipui hyvin ja koulu onnistui muutenkin aivan loistavasti. Rauhallinen ratsastettava joka ei tuntunut turhia hötkyilevän. Laitettiin pari puomia maahan ja Viuhti ei mennyt millään edes sen yli. Kiersi aina. Vaikka kuinka ohjastin suoraan puomille ja puomin molemmille reunoille tuli seisomaan ihmisiä niin jyräsi mielummin ihmisten yli kuin meni sen puomin yli. Jatkettiin normi ratsastelua ja avustajat raahas puomin niin, että oltas osuttu siihen kätevästi koko rata leikkaalla. Ratsastelin muutaman kierroksen ja otin erilaisia nostoja jonka jälkeen käännyttiin lävistäjälle. Viuhti meni hyvin eteen, mutta nähdessään puomin lähti heti kaartamaan. Napautin raipalla eikä vaikuttanut mitään. Otin pari laukannostoa jonka jälkeen aloitettiin loppuhölkkä. Kaikki muut meni hienosti paitsi puomi ja samalla epäilen, että se ei todellakaan mene kunnollisenkaan esteen yli.
Vaikka vähän mieltä jäi kalvamaan Viuhdin estekammo(ko) niin kirjoitin silti paperit tytsystä. Se vaan oli yksinkertaisesti pakko saada.
Etsinnässä on edelleen kuitenkin se kelpo tuntipolle niin voisin ottaa jopa kaksi alkeistuntilaista samaan. Oikeastaan jos oikein tarkkoja ollaan niin etsin kahta tuntipollea tätä nykyä. Toinen vähän kehittyneemmille ja toinen sitten alkeistunneille. Parhaat vaihtoehdot on tenneseenwalker, paint, friisiläinen ja risteytys. Tai sitten se suomenhevonen, mutta kun suokit ei vaan ole juttuni.
Ja koska talossa on nyt yksi tamma niin sen kaveriksi pitää hommata ruuna tai tamma eli pitäisiköhän tässä hommata 2-4uutta hevosta tai hommata Viuhdille saman tien kaveriksi sellaiset joita voisi käyttää ratsastustoimintaan? Pitäisikö alkaa pyörittämään kunnon ratsastustoimintaa?
Boalla, ihastuttavalla ja ainoalla hyvällä alkeisratsullani, olisi innokas ostaja. Yksi alkeistunnilla ratsastavan tytön perhe olisi kiinnostunut orista. Lupasin miettiä asiaa ja katsoa sitä tarkemmin sitten, kun olen hankkinut sen uuden tuntiratsun. En haluaisi luopua Boasta, mutta se ei voisi saada parempaa omistajaa itselleen. Se saisi enemmän huomiota kuin täällä, koska perheessä on kaksi tytärtä ja sillä olisi paljon tilaa. Heillä on ennenkin ollut hevosia ja tälläkin hetkellä heillä on ravikäytöstä poistettu shetlanninponi, koska sen jalat eivät kestäneet enää niin kovaa rasitusta. Pitää nyt katsoa Boan kohtaloa, että jääkö se tänne vai muuttaako se.
Maisa on osoittanut loistavia tokotaitoja ja napannut ensimmäisen ykkösensä!
Olen valmis ottamaan minkä tahansa hevosen kunhan tulen toimeen sen kanssa ja sopiva löytyy. Sen huomasin tänään. Hevosen, joka sai sydämmeni hypähtämään. Olen ollut tammaa vastaan, mutta tänään en voinut vastustaa elämäni rakkautta.
Joskus kauan sitten olin vieraillut Silwoodintallilla, mistä Rajukin on kotoisin, ja muistan silloin neljä vuotta sitten syntyneen tammavarsan. Mitä ihastuttavin ja todella herttaiset vanhemmat. Ihastelin pientä jo silloin. Varsan (tai nykyään jo aikuisen) emä on Falada ox joka on luonteeltaan aika lössykkä, mutta todella tarkka ratsastajan taidoista. Isäksi valittiin luonteeltaan keppostelija Paron Pepper ox. Helppo ratsastettava, kiltti ja tosi hyvä päinen. Varsan nimeksi tuli ST Hyvä Fiilis ox, mutta tuttavallisemmin sitä alettiin kutsumaan Viuhtina.
Näiden neljän vuoden aikanakaan en ollut unohtanut Viuhtia. Sen eloisaa varsan olemusta ja leikkisää katsetta. Vierailin sitten tänään Silwoodintallilla katsomassa viime postauksessa mainittua Ritarin Toivoa. Ratsastelin sen kanssa rauhallisesti kentällä ja kokeilin mitenkä ruuna toimi. Olin varmasti pysähtynyt heti, jos olisin kävellyt, koska näin niin lumoavan arabitamman. Se oli jotain niin kaunista. Se suorastaan säkenöi kun aurinko paistoi sen runkoon! Suuntasin saman tien kentältä pois ja reippaasti kävellen menin tamman ja sen omistajan luokse.
Utelin tammasta ja sain kuulla sen olevan kasvattipalautus joka oli juuri tänään tullut. Viralliselta nimeltään ST Hyvä Fiilis ox. Olin pyörtyä! Rakas pikkuinen Viuhti. Tamma ei kuulemma ollut vastannut omistajan odotuksia. Se oli aivan liian hidas eikä sillä voinut tahkota rahaa, koska se ei koskaan tulisi menestymään. Mutisin itsekseni, että hyvä vain, että omistaja luopui. Aikani juteltua sain kaiken tiedon tammasta mitä halusin ja poistuin paikalta. Hoidin ruunan pois. Empä sillä ollut kuin ravannut joten eipä se kauheammin ollut rasittunut. Menin juttelemaan Viuhdin kasvattajan kanssa ja kyselin joko uusi koti oli löytynyt. Kasvattaja naurahti huvittuneesti ja sanoi: "Ei Viuhti ole vielä edes myynnissä kun en tiedä minkälainen se nykyään on". Lupasin heti mennä kokeilemaan sitä ja ilmoittaa haluanko sen. Kasvattaja kyseli, että eikö minua tuo ruuna kiinnosta kun niitä orejakin talossa on. Selitin kuinka rakastan Viuhtia ja ihastuin siihen jo sen ollessa pieni.
Pääsin kokeilemaan Viuhtia kentälle. Se taipui hyvin ja koulu onnistui muutenkin aivan loistavasti. Rauhallinen ratsastettava joka ei tuntunut turhia hötkyilevän. Laitettiin pari puomia maahan ja Viuhti ei mennyt millään edes sen yli. Kiersi aina. Vaikka kuinka ohjastin suoraan puomille ja puomin molemmille reunoille tuli seisomaan ihmisiä niin jyräsi mielummin ihmisten yli kuin meni sen puomin yli. Jatkettiin normi ratsastelua ja avustajat raahas puomin niin, että oltas osuttu siihen kätevästi koko rata leikkaalla. Ratsastelin muutaman kierroksen ja otin erilaisia nostoja jonka jälkeen käännyttiin lävistäjälle. Viuhti meni hyvin eteen, mutta nähdessään puomin lähti heti kaartamaan. Napautin raipalla eikä vaikuttanut mitään. Otin pari laukannostoa jonka jälkeen aloitettiin loppuhölkkä. Kaikki muut meni hienosti paitsi puomi ja samalla epäilen, että se ei todellakaan mene kunnollisenkaan esteen yli.
Vaikka vähän mieltä jäi kalvamaan Viuhdin estekammo(ko) niin kirjoitin silti paperit tytsystä. Se vaan oli yksinkertaisesti pakko saada.
Etsinnässä on edelleen kuitenkin se kelpo tuntipolle niin voisin ottaa jopa kaksi alkeistuntilaista samaan. Oikeastaan jos oikein tarkkoja ollaan niin etsin kahta tuntipollea tätä nykyä. Toinen vähän kehittyneemmille ja toinen sitten alkeistunneille. Parhaat vaihtoehdot on tenneseenwalker, paint, friisiläinen ja risteytys. Tai sitten se suomenhevonen, mutta kun suokit ei vaan ole juttuni.
Ja koska talossa on nyt yksi tamma niin sen kaveriksi pitää hommata ruuna tai tamma eli pitäisiköhän tässä hommata 2-4uutta hevosta tai hommata Viuhdille saman tien kaveriksi sellaiset joita voisi käyttää ratsastustoimintaan? Pitäisikö alkaa pyörittämään kunnon ratsastustoimintaa?
Boalla, ihastuttavalla ja ainoalla hyvällä alkeisratsullani, olisi innokas ostaja. Yksi alkeistunnilla ratsastavan tytön perhe olisi kiinnostunut orista. Lupasin miettiä asiaa ja katsoa sitä tarkemmin sitten, kun olen hankkinut sen uuden tuntiratsun. En haluaisi luopua Boasta, mutta se ei voisi saada parempaa omistajaa itselleen. Se saisi enemmän huomiota kuin täällä, koska perheessä on kaksi tytärtä ja sillä olisi paljon tilaa. Heillä on ennenkin ollut hevosia ja tälläkin hetkellä heillä on ravikäytöstä poistettu shetlanninponi, koska sen jalat eivät kestäneet enää niin kovaa rasitusta. Pitää nyt katsoa Boan kohtaloa, että jääkö se tänne vai muuttaako se.
Maisa on osoittanut loistavia tokotaitoja ja napannut ensimmäisen ykkösensä!
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Alkeistunteja
Käytiin hopotien kanssa villissä suunnistuskisassa eikä menestys ollut kovin mainittavaa. Boa 22/29, Laaka 24/29 ja Raju 26/29. Aika säälittävä suoritus, mutta taas nähtiin, että ei musta ole suunnistamaan.
Maisa ja Norma ovat tämän päivän juosseet kilpaa ja telmineet keskenään. Voi noita pikkupentuja! Tuntuu kuin ne kasvaisivat silmissä. Maisa on tosi loistava apu karjan kanssa! Hakee hienosti myös karanneet yksilöt. Kyllä tyttö on jokaisen pennin arvoinen.
Meillä on alkanut käymään ratsastamassa aloittelevia ratsastajia. Pidän kolme yksityistuntia viikossa kolmelle eri nuorelle tytölle. Boasta on kuoriutunut varsin charmantti herra joten se soveltuu loistavasti opetuspuuhiin. Boa on tosi tasainen ratsastaa ja tytöt ovat kovasti kehuneet sitä. Aika herkkä on, mutta ei siitä ole tuntunut olevan haittaa tyttöjen kanssa. Tekee nostot helposti. Tytöt ovat ratsastelleet vielä koulua ja aika alkeisjuttuja. Kaikilla kyllä on vähän pohjaa ratsastuksen saralla, mutta kuitenkin vielä tarvitsee hiomista. Puomeja on tarkoitus heidän päästä koittamaan jo ensi viikolla.
Tarkoitus olisi hommata suomenhevonen. Olen itseasiassa käynyt jo katsomassa yhtä suokkia. Ruunan nimi on Ritarin Toivo. Herra on todella säyseä tapaus ja on käytetty ennenkin tuntiratsuna. Kiertänyt myös kisoissa. Kuitenkin joku jäi säväyttämättä tässä ruunassa.
Haluaisin oikeastaan orin. Kävin ihastelemassa yhtä friisiläistä samalla reissulla kuin suokkia, mutta kun se oli tamma. Sydämmeni sykähteli tammalle useamman lyönnin, mutta en haluais noitten orieni kanssa tammaa. Voishan sitä toki ruunata kaikki oriit, mutta ei.
Maisa ja Norma ovat tämän päivän juosseet kilpaa ja telmineet keskenään. Voi noita pikkupentuja! Tuntuu kuin ne kasvaisivat silmissä. Maisa on tosi loistava apu karjan kanssa! Hakee hienosti myös karanneet yksilöt. Kyllä tyttö on jokaisen pennin arvoinen.
Meillä on alkanut käymään ratsastamassa aloittelevia ratsastajia. Pidän kolme yksityistuntia viikossa kolmelle eri nuorelle tytölle. Boasta on kuoriutunut varsin charmantti herra joten se soveltuu loistavasti opetuspuuhiin. Boa on tosi tasainen ratsastaa ja tytöt ovat kovasti kehuneet sitä. Aika herkkä on, mutta ei siitä ole tuntunut olevan haittaa tyttöjen kanssa. Tekee nostot helposti. Tytöt ovat ratsastelleet vielä koulua ja aika alkeisjuttuja. Kaikilla kyllä on vähän pohjaa ratsastuksen saralla, mutta kuitenkin vielä tarvitsee hiomista. Puomeja on tarkoitus heidän päästä koittamaan jo ensi viikolla.
Tarkoitus olisi hommata suomenhevonen. Olen itseasiassa käynyt jo katsomassa yhtä suokkia. Ruunan nimi on Ritarin Toivo. Herra on todella säyseä tapaus ja on käytetty ennenkin tuntiratsuna. Kiertänyt myös kisoissa. Kuitenkin joku jäi säväyttämättä tässä ruunassa.
Haluaisin oikeastaan orin. Kävin ihastelemassa yhtä friisiläistä samalla reissulla kuin suokkia, mutta kun se oli tamma. Sydämmeni sykähteli tammalle useamman lyönnin, mutta en haluais noitten orieni kanssa tammaa. Voishan sitä toki ruunata kaikki oriit, mutta ei.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Anteeksi, se oli vahinko...
Tämä oli todella tyhmä veto.. Eilen laitoin varauksen lyhytkarvaiseen mäykkynarttuun ja tänään lähdin ystäväni kanssa katsomaan novascotiannoutajan pentuja. Olen jo pitkään haaveillut noutajaa jonka kanssa saisin käydä nome-kokeissa. Ei siis todellakaan ollut hyvä päätös mennä katsomaan pentuja.
Ystäväni oli varannut pentueesta urospennun ja jo mennessään mainitsi, että pentueesta oli vapaana vielä narttupentu. Olin jo aikaisemmin tutustunut pentueeseen ystäväni kanssa, koska olin etsimässä hänelle sitä THE pentua. Pentu löytyi ja yhdistelmä sekä kasvattaja miellyttivät meitä molempia. Mietin kuumeisesti koko matkan sitä ainokaista narttupentua joka oli vapaana.
Kaikki pennut olivat vielä lähtemättä kotiin eli ystäväni oli ensimmäinen hakemassa urospentuaan. Juttelin pentujen kasvattajan, Uskon, kanssa hyvän tovin pennuista. Hän etsi kaikille pennuille harrastavaa kotia suvun käyttöpainotteisuuden takia. Narttupentu oli kuulemma kaikista lupaavin ja sille ei ollut vielä löytynyt kotia joka suostuisi käymään metsällä sekä näyttelyissä. Ulkonäöltään oli kuulemma liian lupaava pelkäksi metsäkoiraksi, mutta ei soveltuisi pelkäksi näyttelyfifiksi. Itkin sisälläni verta.. Elämäni rakkaus oli ilman kotia, vaikka en vielä ollut edes pentua nähnyt.
Pääsin ystäväni kanssa katsomaan viittä suloista pientä tolleripentua. Kaikilla häntä vispasi niin, että koko koira heilui ja pieni tyttöpentu juoksi suoraan syliini. Pyrkimys oli päästä pusuttamaan naamani ihan kuolaiseksi ja siinä pieni tyttöpentu onnistui. Totesin Uskolle "No, onneksi haluan vain tämän pennun tässä niin ei tunnu niin pahalle jättää lupaavinta narttupentua tänne". Usko naurahti ja vastasi minulle "Siinä se vapaa tyttönen on". Meinasin pyörtyä ja sain vain soperrettua "Ai tämäkö mussukka on vapaana?" johon Usko vain nyökkäsi. Kahvipöydässä ystäväni täytellessä papereita Uskon kanssa haaveilin vain pienestä pörröisestä vauvakoirastani. Muistuttelin jatkuvasti, että kotona on juuri Belgiasta lentänyt Maisa.
Mutta kyllähän Maisa tarvitsi kaverin?
Usko kysyi minulta haluaisinko narttupennun itselleni, kun kuullostin juuri sellaiselta ihmiseltä joka jaksaisi käydä metsällä ja näyttelyissä. Korjasin, että paikalliset metsästäjät metsästävät koirieni kanssa ja heillä ei valitettavasti ole yhtäkään noutajaa mukana joukossa. Usko oli mielissään kuullessaan, että noutaja porukasta puuttui ja suositteli suloista vauvelia minulle. Lupasi, että jos se ei pärjää metsällä niin saa palauttaa ja saan uuden vauvan tilalle. En todellakaan palauttaisi pientä sen takia, että siitä ei olisikaan metsäkoiraksi.. Pyöritin asiaa ja pyöritin vielä lisää.
En voinut sanoa enää ei Uskon puhuessa vanhemmista ja suvusta sekä pitäessä pentujen emää sylissä. Emä oli tosi kivan luonteinen ja olinhan jo tutustunut tähän pentueeseen etukäteen. Hoidimme paperit kuntoon ja mukaani lähti narttupentu Heinäsorsan Lento Kaislikossa. Kotona puhutaan ihan vain Normana. Normalle tulee pentue ehkä joskus Ternen nimiin tai sitten ei.
Ystäväni oli varannut pentueesta urospennun ja jo mennessään mainitsi, että pentueesta oli vapaana vielä narttupentu. Olin jo aikaisemmin tutustunut pentueeseen ystäväni kanssa, koska olin etsimässä hänelle sitä THE pentua. Pentu löytyi ja yhdistelmä sekä kasvattaja miellyttivät meitä molempia. Mietin kuumeisesti koko matkan sitä ainokaista narttupentua joka oli vapaana.
Kaikki pennut olivat vielä lähtemättä kotiin eli ystäväni oli ensimmäinen hakemassa urospentuaan. Juttelin pentujen kasvattajan, Uskon, kanssa hyvän tovin pennuista. Hän etsi kaikille pennuille harrastavaa kotia suvun käyttöpainotteisuuden takia. Narttupentu oli kuulemma kaikista lupaavin ja sille ei ollut vielä löytynyt kotia joka suostuisi käymään metsällä sekä näyttelyissä. Ulkonäöltään oli kuulemma liian lupaava pelkäksi metsäkoiraksi, mutta ei soveltuisi pelkäksi näyttelyfifiksi. Itkin sisälläni verta.. Elämäni rakkaus oli ilman kotia, vaikka en vielä ollut edes pentua nähnyt.
Pääsin ystäväni kanssa katsomaan viittä suloista pientä tolleripentua. Kaikilla häntä vispasi niin, että koko koira heilui ja pieni tyttöpentu juoksi suoraan syliini. Pyrkimys oli päästä pusuttamaan naamani ihan kuolaiseksi ja siinä pieni tyttöpentu onnistui. Totesin Uskolle "No, onneksi haluan vain tämän pennun tässä niin ei tunnu niin pahalle jättää lupaavinta narttupentua tänne". Usko naurahti ja vastasi minulle "Siinä se vapaa tyttönen on". Meinasin pyörtyä ja sain vain soperrettua "Ai tämäkö mussukka on vapaana?" johon Usko vain nyökkäsi. Kahvipöydässä ystäväni täytellessä papereita Uskon kanssa haaveilin vain pienestä pörröisestä vauvakoirastani. Muistuttelin jatkuvasti, että kotona on juuri Belgiasta lentänyt Maisa.
Mutta kyllähän Maisa tarvitsi kaverin?
Usko kysyi minulta haluaisinko narttupennun itselleni, kun kuullostin juuri sellaiselta ihmiseltä joka jaksaisi käydä metsällä ja näyttelyissä. Korjasin, että paikalliset metsästäjät metsästävät koirieni kanssa ja heillä ei valitettavasti ole yhtäkään noutajaa mukana joukossa. Usko oli mielissään kuullessaan, että noutaja porukasta puuttui ja suositteli suloista vauvelia minulle. Lupasi, että jos se ei pärjää metsällä niin saa palauttaa ja saan uuden vauvan tilalle. En todellakaan palauttaisi pientä sen takia, että siitä ei olisikaan metsäkoiraksi.. Pyöritin asiaa ja pyöritin vielä lisää.
En voinut sanoa enää ei Uskon puhuessa vanhemmista ja suvusta sekä pitäessä pentujen emää sylissä. Emä oli tosi kivan luonteinen ja olinhan jo tutustunut tähän pentueeseen etukäteen. Hoidimme paperit kuntoon ja mukaani lähti narttupentu Heinäsorsan Lento Kaislikossa. Kotona puhutaan ihan vain Normana. Normalle tulee pentue ehkä joskus Ternen nimiin tai sitten ei.
maanantai 19. syyskuuta 2011
nyt SE on täällä
Lähdin lauantaina Belgiaan hakemaan Maisan ja sunnuntaina yöllä tultiin kotio. Reissu oli hauska, vaikka kaikki muut pennut olivatkin jo lähteneet koteihinsa. Maisa otti minut iloisesti tössöttäen vastaan ja lähdimme melkein heti lentokentälle, mutta lento olikin aivan järkyttävästi myöhässä. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin perille.
Tämän päivän olen kävelyttänyt Maisaa lehmien kanssa. Tyttö on jopa oikein räväkästi käynyt porukkaa vähän tökkimässä liikkeelle. Maisasta lampaat oli tosi pop, mutta EN HALUA SIITÄ LAMMASPAIMENTA! Toisaalta ihan hyvä, että lampaat sytytti, koska on se ihan kiva, että koira pystyy toimimaan sekä lampailla että karjan parissa.
Tämän päivän olen kävelyttänyt Maisaa lehmien kanssa. Tyttö on jopa oikein räväkästi käynyt porukkaa vähän tökkimässä liikkeelle. Maisasta lampaat oli tosi pop, mutta EN HALUA SIITÄ LAMMASPAIMENTA! Toisaalta ihan hyvä, että lampaat sytytti, koska on se ihan kiva, että koira pystyy toimimaan sekä lampailla että karjan parissa.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Belgian lomareissu
Tänään palauduin juuri Belgian matkaltani katsomasta kuusi viikkoisia pentuja. Voin sanoa, että ne olivat ihania. Sain viettää neljä päivää Beatricen luona Letenge-kennelissä tutustuen hänen koiriinsa ja pentuihin. Lämpötila oli n. 17asteen tienoilla joka päivä. Lähes koko ajan oli pilvistä ja sadekuuroja oli ehkä kolmena päivänä. Vaikka keli ei ihan suosinutkaan niin reissu oli todella antoisa.
Päivä 1
Lentomatka oli hyvin uuvuttava ja pääsin perille vasta illasta. Beatrice haki minut lentokentältä ja vei Letengelle. Letenge on enemmän maatila kuin kenneli. Beatrice esitteli ensimmäisenä 50päisen lihakarjansa ja 100päisen lammaslaumansa. Lammaslaumaa vahti jo kahdeksan vuotias rhodesiankoirauros ja lihakarjaa vasta puolitoista vuotias bouvier des ardennes rotuinen narttu Lilly.
Beatrice näytti kuinka hyvin Lilly toimi lihakarjan kanssa nuoresta iästään huolimatta. Siirto toimi hienosti ja heidän yhteistyönsä oli saumatonta. En voinut kuin ihailla ja toivoa, että nartustani tulisi yhtä pätevä tapaus.
Illalla pentujen emä Ti kävi pyörähtämässä ulkona Beatricen kanssa. Hän näytti mitenkä narttu toimi. Olin otettu. Tuntui kun Ti olisi lukenut ajatuksia. Minuun suhtautui hyvin uteliaasi ja tuli luokse hakemaan rapsutuksia. Pennut pyörivät jaloissa koko illan ja niitä paijatessa ja jutellessa niistä meni lähemmäs pari tuntia, vaikka ilta alkoi kääntymään yöksi.
Yöllä näin hyvin pennun täyteisiä unia.
Päivä 2
Beatrice hoiti tilan eläimet kun itse möllöttelin pentujen kanssa. Kun kaikki muut oli hoidettu niin oli pentujen vuoro. Samalla sain hyvin kattavan pentuesittelyn.
Letenge Artiest (taiteilija)
Väriltään pippuri ja pentueen pienin narttu. Avoimen utelias kaikkea kohtaan, mutta luonteesta puuttuu kuitenkin tietty täpäkkyys. Ihmisiä kohtaan todella reipas ja heti kerjäämässä rapsutuksia. Saattaisi tulla pärjäämään näyttelyissä.
Letenge Amice (ystävä)
Väriltään brindle, mutta tuskin tulee kunnon näyttelykoiraa. Suurimpia virheitä taitaa olla parran puuttuminen ja tytöllä on vähän liian "huoliteltu" olemus. Täpäkkä luonne ja tulee varmasti pärjäämään karjan parissa. Mieletön työinto. Suhtautuu uteliaasti asioihin, mutta ei juokse vieraitten syliin heti.
Letenge Avanceren (edistyä)
Väriltään siskonsa Amicen tavoin brindle. Pentueen isoin narttu. Hyvin taistelutahtoinen ja täpäkkä pakkaus. Vieraita ihmisiä kohtaan kylmä eikä osoita uteliaisuutta niitä kohtaan. Muihin asioihin suhtautuu uteliaasti.
Letenge Al (kaikki)
Väriltään vehnä. Suhtautuu ihmisiä kohtaan avoimesti. Ei osoita eritystä taistelutahtoa eikä suurta miellyttämishalua. Melko itsenäinen ja pärjäisi todennäköisesti yksin karjan parissa.
Halusin rodunomaisella luonteella varustetun nartun joka pärjäisi karjan parissa. Rakkauteni oli roihahtanut pienempää brindletyttöä kohtaan, mutta en halunnut tehdä vielä päätöstä. Beatricen mielestä Letenge Al olisi paras ratkaisu.
Koko päivä meni pentujen parissa ja emään tutustuen. Ti on aivan mahtava koira! Tykkään.
Päivä 3
Ajoimme pari tuntia katsomaan pentujen isää. Muz:n omistajat ottivat meidän avoimesti vastaan ja sain nähdä myös perheen bc-uroksen Maxin. Muz suhtautui varautuneesti minuun, mutta Beatricen luokse juoksi heti. Seurailin vierestä ja annoin urokselle omaa aikaa. Ei mennyt puolta tuntiakaan kun uros tuli luokseni kerjäämään silityksiä.
Perheen emäntä näytti kuinka hienosti Muz osasi toko- ja paimennusjuttuja. Hieno miekkonen oli! Ulkonäöllisestikin tosi kiva.
Loppu päivä istuttiin pentujen kanssa. Kävi nappulat vähän ulkona leikkimässä ja kauan jaksoivat riehua. Päädyin ottamaan pienemmän brindletytön eli pieni raksupoksu Maisani on brindle! Pakkailin kamoja valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten.
Päivä 4
Lentokentälle menin hyvissä ajoin ja lentokin oli ajallaan. Hyvin tyytyväinen olen reissuun! Oli mahtava nähdä kuinka hienosti vanhemmat toimivat ja nähdä myös isä livenä sekä kaikki pennut. Oli hienoa päästä valitsemaan pennuista se omimmalta tuntuva. Saa nähdä mitä Maisasta tulee.
Päivä 1
Lentomatka oli hyvin uuvuttava ja pääsin perille vasta illasta. Beatrice haki minut lentokentältä ja vei Letengelle. Letenge on enemmän maatila kuin kenneli. Beatrice esitteli ensimmäisenä 50päisen lihakarjansa ja 100päisen lammaslaumansa. Lammaslaumaa vahti jo kahdeksan vuotias rhodesiankoirauros ja lihakarjaa vasta puolitoista vuotias bouvier des ardennes rotuinen narttu Lilly.
Beatrice näytti kuinka hyvin Lilly toimi lihakarjan kanssa nuoresta iästään huolimatta. Siirto toimi hienosti ja heidän yhteistyönsä oli saumatonta. En voinut kuin ihailla ja toivoa, että nartustani tulisi yhtä pätevä tapaus.
Illalla pentujen emä Ti kävi pyörähtämässä ulkona Beatricen kanssa. Hän näytti mitenkä narttu toimi. Olin otettu. Tuntui kun Ti olisi lukenut ajatuksia. Minuun suhtautui hyvin uteliaasi ja tuli luokse hakemaan rapsutuksia. Pennut pyörivät jaloissa koko illan ja niitä paijatessa ja jutellessa niistä meni lähemmäs pari tuntia, vaikka ilta alkoi kääntymään yöksi.
Yöllä näin hyvin pennun täyteisiä unia.
Päivä 2
Beatrice hoiti tilan eläimet kun itse möllöttelin pentujen kanssa. Kun kaikki muut oli hoidettu niin oli pentujen vuoro. Samalla sain hyvin kattavan pentuesittelyn.
Letenge Artiest (taiteilija)
Väriltään pippuri ja pentueen pienin narttu. Avoimen utelias kaikkea kohtaan, mutta luonteesta puuttuu kuitenkin tietty täpäkkyys. Ihmisiä kohtaan todella reipas ja heti kerjäämässä rapsutuksia. Saattaisi tulla pärjäämään näyttelyissä.
Letenge Amice (ystävä)
Väriltään brindle, mutta tuskin tulee kunnon näyttelykoiraa. Suurimpia virheitä taitaa olla parran puuttuminen ja tytöllä on vähän liian "huoliteltu" olemus. Täpäkkä luonne ja tulee varmasti pärjäämään karjan parissa. Mieletön työinto. Suhtautuu uteliaasti asioihin, mutta ei juokse vieraitten syliin heti.
Letenge Avanceren (edistyä)
Väriltään siskonsa Amicen tavoin brindle. Pentueen isoin narttu. Hyvin taistelutahtoinen ja täpäkkä pakkaus. Vieraita ihmisiä kohtaan kylmä eikä osoita uteliaisuutta niitä kohtaan. Muihin asioihin suhtautuu uteliaasti.
Letenge Al (kaikki)
Väriltään vehnä. Suhtautuu ihmisiä kohtaan avoimesti. Ei osoita eritystä taistelutahtoa eikä suurta miellyttämishalua. Melko itsenäinen ja pärjäisi todennäköisesti yksin karjan parissa.
Halusin rodunomaisella luonteella varustetun nartun joka pärjäisi karjan parissa. Rakkauteni oli roihahtanut pienempää brindletyttöä kohtaan, mutta en halunnut tehdä vielä päätöstä. Beatricen mielestä Letenge Al olisi paras ratkaisu.
Koko päivä meni pentujen parissa ja emään tutustuen. Ti on aivan mahtava koira! Tykkään.
Päivä 3
Ajoimme pari tuntia katsomaan pentujen isää. Muz:n omistajat ottivat meidän avoimesti vastaan ja sain nähdä myös perheen bc-uroksen Maxin. Muz suhtautui varautuneesti minuun, mutta Beatricen luokse juoksi heti. Seurailin vierestä ja annoin urokselle omaa aikaa. Ei mennyt puolta tuntiakaan kun uros tuli luokseni kerjäämään silityksiä.
Perheen emäntä näytti kuinka hienosti Muz osasi toko- ja paimennusjuttuja. Hieno miekkonen oli! Ulkonäöllisestikin tosi kiva.
Loppu päivä istuttiin pentujen kanssa. Kävi nappulat vähän ulkona leikkimässä ja kauan jaksoivat riehua. Päädyin ottamaan pienemmän brindletytön eli pieni raksupoksu Maisani on brindle! Pakkailin kamoja valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten.
Päivä 4
Lentokentälle menin hyvissä ajoin ja lentokin oli ajallaan. Hyvin tyytyväinen olen reissuun! Oli mahtava nähdä kuinka hienosti vanhemmat toimivat ja nähdä myös isä livenä sekä kaikki pennut. Oli hienoa päästä valitsemaan pennuista se omimmalta tuntuva. Saa nähdä mitä Maisasta tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)