Uliuliuliuli Uly

Päivittely on ollut vähäistä (no joo.. 8 URL viikkoa -> IRL päivinä n. kolme), mutta paljon on ehtinyt tapahtua pienessä ajassa. Rakas pieni poronaperoni on syntynyt ja muuttanutkin jo kotiin.

Kävin Ulya katsomassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kerran neljän viikon iässä ihan pikavisiitti, toisen kerran kuuden viikon iässä ja viimeisen kerran kahdeksan viikon iässä ja samalla otin naperon mukaani. Heti ensi vilkaisulta tiesin, että tuo pieni tyttönen on juuri se minun koira.

Uly erottui joukosta käyttäytymällä kuin mikäkin huligaani. Se myös yritti suruttomasti pompottaa äitiään ja paimensi muita sisaruksiaan.

Hain Ulyn eilen kotiin. Se suhtautui reippaasti vanhempiin koiriini. Tosin osa vanhuksista ei jaksanut ymmärtää kun pikkuinen Uly roikku jaloissa ja käytti muita puruluinaan. Lattialle on levitetty laumallinen leluja ja puruluita ja silti Uly kokeilee hampaitaan muihin. Onneksi noi osaa sanoa pennulle, että nyt ne hampaat irti mun jalasta/korvasta/kyljestä tms!

Matkaaja on taas kotona

Norma on kiertänyt toisen omistajansa mukana Belgiassa ja Espanjassa näyttelyt. Kuin sattuman kautta näyttelyihin osui sama tuomari Serena. Ensin Norma kävi Belgiassa kiertämässä kehää tuloksena ERI3 SA. SA jaettiin vähän reilulle 20koiralle ja koiria oli kuitenkin näyttelyssä yli 100 joten olen todella tyytyväinen, että Norma sai SA:n.

Norman arvostelu: "Erinomainen narttumainen pää. Upeat korvat. Erinomainen selkälinja. Erinomaiset kinnerkulmaukset. Kaunis väri. Erinomaiset valkoiset merkit. Hyvä turkki."

Espanjassa tulos oli täsmälleen sama ERI3 SA. No pääsipä Norma näkemään vähän maailmaa!

Muusan kanssa on pisemmän aikaa hakattu päätä seinään, että uskallettaisiin mennä koittaan PAKK:n suorittamista. Reinon suhteen en jännittänyt, mutta olisi kyllä pitänyt. Maisa oli myös samassa kokeessa Reinon ja Muusan kanssa.

Reino oli todellinen pettymys. Se normaalisti tottelee kuin unelma ja on joka paikassa rento. Eipä ollut nyt. Reino ei normaalisti lue jännitystäni vaan tekee niin kuin haluan. Reino nappasi 25pistettä ja oli koiristani ensimmäisenä suoritusvuorossa. Tässä vaiheessa totesin, että ihan sama miten menee ja otin paljon rennomman otteen koko kokeesta. Muusa toimi Muusaksi aivan superhyperhienosti. Se kun menee välillä liian kierroksille tekemisestä. Jos sitä ei villitse niin sitten vain lahnailee ja tuo selvästi esille kuinka tää on ihan tyhmää. Muusa saikin neljänneksi parhaat pisteet (83p.) kahdestakymmenestäviidestä koirasta.

Maisan suhteen olin tosi rento. Osasihan se käyttäytyä vaikka välillä kierroksille menikin. Maisa on siitä tosi huippu, että pelkkä ruma mulkaisu riittää kertomaan sille, että nyt mamma ei tykkää kun pelleilee. Maisa hoiti homman hienosti ja sai hyväksytyn tuloksen niin kuin Muusakin. 86pistettä joka oli luokan toiseksi paras tulos. Maisaa parempi oli vain vehnäterrierinarttu Gnedran Cashmere Mist joka jäikin vain kahden pisteen päähän täysistä.

Tulevan poropentuni emä on kuulemma pyöristynyt varsin lupaavasti ja sieltä pitäisi meillekin riittää yksi napero. Pentujen laskettuaika on viikonlopun aikana. Toivotaan parasta.

Tuitui pieni poro

Joskus mainitsinkin, että meille on tulossa poropentu. Nyt se on varmistunut! Pentue on astutettu ja laskettuaika osuu viikonlopulle. Olen käynyt vanhempia katsomassa ja ulkonäöltään isä on hieno. Emä on luonteeltaan kiva, mutta ulkonäöllisesti se ei ole sulattanut sydäntäni niin hyvin kuin pienen poroni isä. Näin käyttöharrastajana olisin toivonut molempien vanhempien olevan vähän kevyempiä ja enemmän käytössä kisanneita, mutta Juintun näyttäessä kuinka hienosti vanhemmat toimivat niin uskoin, että sieltä saattaisi kasvaa se työporo.

Poronaperolle on jo suuret suunnitelmat. Se joutuu tekemään töitä tilalla ja paimentamaan. Myös tokon suhteen on vähän suunnitelmia. Tarkoitus olisi hakea ainakin TK1. Paimennuksesta tähdätään Reinon tavoin valioksi. Muusakin on edennyt paimennuksessa ja saanut oikeuden II-luokkaan. Se on niin säälittävä paimen. Kotona paimennetaan vaan helppoa karjaa, koska Muusasta ei ole uppiniskaisemmille yksilöille. Reino on siitä kiva, että sen voi ottaa aina mukaan mille tahansa lampaista hevosiin.

Yksi parhaimpia hankintojani (eli Maisa) on nyt läpäissyt paimennuksen perusradan! Vaatimattomasti ekalla yrittämällä lävitse. Kyl se tyttö vaan osaa paimentaa! Ei Maisa todellakaan kokeen paras ollut vaan pääsi viimeisenä lävitse. Alaraja on 34pistettä ja Maisa sai 37pistettä. Heh heh.. Vähän tiukkaa teki, mutta ei anneta sen haitata. Tytsy meni lävitse. Oli vähän turhan täpäkkä lampaille josta tuomari rokotti ja sit jotain pikku häikkää oli.

Maisan ja Norman kanssa on väännetty tokoa. Norman sitten ilmoittelin taas vaihteeksi kokeeseen, koska se on paljon varmempi tokoilija kuin Maisa. Maisalle olisi tarkoitus hakea ainakin se TK1 kun yksi ykkönen jo on.

Kojo on treenaillut agia. Se on myös tuottanut tulosta. Startattiin III-luokassa josta on nyt eka vKUMA saatu. Enää kaksi jäljellä. Ehkä siitä valio tulee. Tokoilu on ollut vähemmällä, mutta välillä on hiottu jotain juttuja. Houkutus olisi suuri käydä hakemassa EVL:stä VOI1:t, mutta en oo saanut aikaiseksi ilmoittaa Kojoa mukaan. Tinga pitäisi astuttaa uusiksi kun jäi keväällä tyhjäksi. Harmillista, mutta ei voi mitään. Pitäisi nyt tsempata ja hakea Tingan kanssa toinen VOI1 niin saisi TK3:n nimen eteen ja oikeuden EVL:n. Agissa tuo on niin huono! Ollaan kierretty hirveästi kisoja, mutta se on niiiiiiiiiiin hidas ja en sit tiä mikä siä päässä on kun kisoissa pitää tiputella rimoja. Taidetaan kohta luovuttaa agin suhteen kun ei huvittaisi maksaa rimojen tiputtelusta.

Tokotreeniä

Meillä ollaan väännetty Maisan kanssa tokoa vaikka kuinka. Se ei todellakaan ole mikään pommin varma tokokoira joka toimisi oikein jokaisessa tilanteessa, onhan se kuitenkin koira. Maisa on kuitenkin saanut tokossa yhden ykkösen! Agissa se on myös startannut ilman menestystä. Paimenena se on lähes varma. Kotona se ainakin toimii moitteettomasti ja olen tosi tyytyväinen tyttöön. Paras hankinta ikinä! Työkoiraksi sen hankin ja se toimii työkoirana mahtavasti. Toki se on ennen kaikkea mitä rakkain perheenjäsen, mutta se onkin itsestäänselvyys.

Uusi työntekijä

Raju oli ensimmäistä kertaa jonkun muun ratsastettavana kuin minun. Mervi kysyi luovuttaisinko sen hänelle ja tulisin pitämään hänelle ja Rajulle tuntia. Vähän pitkin hampain lupauduin kun ensin olin kysellyt, että onhan hänen vakuutukset ja muut kunnossa. Ja onhan hän aivan varma haluavansa ratsastaa Rajulle.. Kerroin liudan Rajun huonoja puolia ja sitä kuinka se oli kohdellut mieskokelasta minun ollessani kipeänä. Mervi halusi edelleen ratsastaa Rajulla. Annoin sitten luvan. Mervillä kun kuitenkin on joskus ollut oma hevonen ja sekin kuulemma vähän rajumpi tapaus.

Menin itse harjailemaan Laakaa kun Mervi laittoi Rajua kuntoon. En vilkaissutkaan Rajuun päin, mutta silti kuulin kuinka Mervi ärähti "Et kyllä litistä mua tänne seinän väliin". Mervi taluttikin Rajun sitten pesariin. Etukavioita puhdistaessa oli kuulemma näykännyt pari kertaa Mervin takapuoleen. En yhtään Rajusta ihmettele.. Muuten varustaminen oli mennyt hyvin, mutta Raju oli koko ajan venkuillut ja kuopinut. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että tämä ei voi mennä hyvin. Suosittelinkin Mervin taluttamaan Rajun maneesiin.

Maneesissa pidin kiinni Rajusta, että Mervi pääsi selkään. Tämä taktiikka oli Rajulle ok, koska olin itse siinä niin se ei kiinnittänyt mitään huomiota Merviin. Mervi pääsi onnellisesti selkään ja mittaili jalustimet sopiviksi. Alkuun vaan köpöttelivät maneesia ympäri käynnissä jonka jälkeen ravailivat useamman kierroksen. Tähän asti kaikki meni ihan ok. Volttien kanssa oli ongelmaa eikä Raju meinannut taipua minkään laiselle ympyrälle.

Eka laukannosto meni hyvin. Raju nosti laukan hyvin eikä edes pukittanut, mutta jotenkin sillä näytti olevan ilkikurinen kiilto silmissä ja odotin koko ajan, koska se alkaa pelleilemään. Mervi ja Raju laukkasivat kierroksen jonka jälkeen siirtyivät takaisin raviin. Ravasivat kiekan jonka jälkeen käyntiin. Itse en olisi antanut Rajulle pitkiä ohjia kävelyyn ja sanoinkin siitä Merville, mutta Mervi luotti Rajuun mitä en itse olisi vieraana tehnyt. Raju köpötteli puoli kierrosta nätisti jonka jälkeen lähti laukkaamaan ja pukitteli. Eipä montaa pukkia tarvinnut tehdä kun Mervi tippui alas. Juoksin Mervin luokse ja kysyin oliko hän kunnossa. Eipä ollut. Käsi oli taittunut jotenkin tosi ikävästi ja mieskokelas lähtikin sitten viemään Merviä päivystykseen.

Itse jäin Rajun kanssa ja päätin ratsastaa sillä. Kipaisin kypärän tallista Rajun kanssa ja väännettiin koulua. Tehtiin useampi kolmikaarinen kiemuraura jossa ensimmäinen ja kolmas kaari mentiin vastalaukassa. Rajulla oli vähän ongelmia nostaa vastalaukkaa, mutta kyllä se siitä useamman yrityksen jälkeen onnistui. Muuten toimi kuin unelma ja käännökset olivat tosi hyviä. Raju oli tosi sulava.

Talliin päästyäni hoidin Rajun pois ja soitin mieskokelaalle joka välillä antoi myös Mervin puhua. Mervin vasemmassa kädessä oli murtuma.. Harmitti Mervin puolesta ja esitin pahoitteluni, mutta Mervi sanoi syyn olleen hänen ja haluaisin koittaa Rajua käden parannuttua...

Hakiessani apukättä töihin oli Mervin lisäksi myös toinen tosi potentiaalinen vaihtoehto joten soitin hänelle. Puhelimeen vastasi nuori ja innokkaan kuuloinen tyttö joka esittäytyi Reetaksi. Kokemusta hänellä ei kuulemma ollut virallisesta työnteosta, mutta oma hevonen oli ollut ja kotona myös lehmiä. Ikää 18v. ja ratsastanut kymmenen vuotta. Eipä paljon paremmalta olisi voinut kuullostaa. Kysyin haluaisiko hän tulla näyttämään minulle jo tänään kuinka hyvin pärjäisi hevosten kanssa jolloin voisin tehdä päätöksen, jos hän vain haluaisi tulla töihin. Reeta lupasi tulla ja pyysin häntä tulemaan maneesiin päästessään tallille. Ei menisi kuulmma tuntiakaan.

Laitoin Laakan kuntoon ja menin maneesiin lämmittämään sen. Tehtiin paljon kiemuroita (niistä Laaka tykkää!) ja olin ennen Rajun kanssa lähtöä raahannut tynnyrin maneesiin jota kiersimme alkuun käynnissä ja ravissa. Voltteja tehtiin paljon ja myös siirtoja. Kerkisimme juuri ennen Reetan tuloa kiertämään tynnyrin parikin kertaa laukassa ja Laaka oli ihan fiiliksissä!

Reetan noustessa selkään menin pystyttämään pienen esteradan. Annoin hänen kokeilla miten Laaka toimii ja homma näytti sujuvan hyvin. Laaka taittui hienosti ja oli muutenkin oma mahtava itsensä. Pienet pukit teki laukannostossa, mutta Reetalla ei näyttänyt olevan ongelmaa. Kerroin miten esterata kuuluisi mennä ja Reeta ja Laaka lähtivät suorittamaan rataa. Suoritus oli täysin virheetön eikä Reetan ratsastuksessa ollut moitittavaa.

Kokeilin myös miten Reeta taitaisi koulua ja huutelin mitä piti tehdä. Homma toimi hyvin. Väistöt meni kuin vettä vaan eikä vaikeammissakaan jutuissa ollut moitittavaa. Siinä oli uusi työntekijäni! Reeta ja Laaka ottivat loppuravailut ja käynnit samalla kun selitin mitä hänen työn kuvaansa kuului. Reetasta näki, että hän oli aivan innoissaan.

Onnekseni Reetalla oli ollut myös pari vuotta sitten koira jonka kanssa oli treenannut tokossa ja agissa. Molemmissa lajeissa olivat kisanneetkin ihan menestyksellisesti, mutta valitettavasti hänen koiransa oli jäänyt auton alle ja menehtynyt. Kysyin sitten olisiko hänellä intoa myös treenata koiria. Varsinkin Norma ja Kojo olisivat innokkaita treenaamaan vieraammankin kanssa. Reeta oli innoissaan ja lupautui treenaamaan. Unelmoin nuorena tyttönä saman laisesta työstä, että saisi treenata koiria ja pääsisi ratsastamaan + hoitamaan eläimiä.

Reeta hoiti Laakan pois jonka jälkeen kävimme katsomassa muutkin eläimet. Reeta ihastui Rajuun ja kysyi saisiko joskus ratsastaa sillä. Kerroin hänelle sitten tämän päiväisestä "onnistuneesta ratsastuskerrasta" jonka takia jouduinkin hänet pyytämään töihin. Muutenkin tarvitsin apukäsiä joten Mervi ja Reeta pystyisivät molemmat tekemään töitä ihan hyvällä palkalla viisi päivää viikossa. Maisa pörräsi koko ajan jaloissani ja paijailinkin tyttöstäni. Näytin Reetalle kuinka hienosti nuorikkoni osasi paimentaa karjaa ja Reeta oli aivan yllättynyt.

Sovimme Reetan kanssa, että hän aloittaisi työt heti huomenna.

Kamin ensimmäinen näyttely

Kerrankin tuntui olevan riittävästi aikaa, tilaa ja käsiä näyttelyreissulla kun lähdin vain Kamin kanssa käymään vitosille tarkoitetussa ryhmänäyttelyssä. Mukana tuntui olevan hyvin vähän koiria ja kaksi tuomaria tuomaroivat koko päivän koirat. Kamin tuomarina toimi nisha.

Päivä oli todella leppoisa ja oikeasti tuntui todella rennolta olla näyttelyssä vain yhden koiran kanssa ja seurata vain yhtä kehää. Ei tarvinnut sinkoilla sinne tänne tai soitella vähän väliä jollekin kuinka monta koiraa on ennen omaa koiraa. Kami oli rauhallisesti näyttelypaikalla eikä se todellakaan hötkyillyt turhia. Se käyttäytyi oikein mallikkaasti eikä siitä kuulunut inahdustakaan koko aikana.

Katsoin luettelosta, että mukaan oli ilmoitettu myös aksun kaunis Inkeri joten meillä ei ollut mitään toivoa. Inkeri sijoittuikin päivän päätteeksi BIS3:ksi. Kami ei ehkä ole ulkonäöllisesti mikään paras karhukoira, mutta metsällä se pärjää! Tänä syksynä jo on näyttänyt taitonsa hirvimetsällä ja tytöllä on kaadettu kaksi hirveä.

Mut sit takaisin hienoon näyttelyreissuun. Näyttelypäivää ei olisi voinut kuin pilata tyydyttävä tai joku eva tai hylätty, koska olin niin onnellinen siitä vapauttavasta tunteesta kun oli vain yksi koira mukana. Kamin tulos ja käytös ei ollut mitenkään huono kehässä! Kami käyttäytyi kehässä hyvin ja se oikeasti esiintyi edukseen. Hampaitten kanssa ei ollut ongelmaa. Juoksuttamisessa vähän pompahti, mutta muuten meni hyvin. Tulokseksi erinomainen! SA kuitenkin jäi saamatta, mutta miettikää! ERINOMAINEN!

Se kruunasikin hienon päivän.

Syksy, aurinko ja lehdet

Syksyisten lehtien tuoksu houkutteli minut taas maastoilemaan. Mukaani lähti uusi tallityttömme Mervi. Mervi avustaa eläinten hoidossa. Siivoamisen ja ruokkimisen lisäksi silloin tällöin Mervi hoitaa myös liikuttamista ja kouluttamista. Mervi otti Laakan alleen ja minä Rajun. Rajua kun en oikein ole uskaltanut vielä luovuttaa kellekään muulle..

Alusta asti pidimme reipasta vauhtia yllä. Kiersimme läheisen rannan kautta ja ihastelimme auringon säteitä jotka kimalsivat ihanasti veden pinnasta. Raju oli yllättävän lunkisti, vaikka normaalisti se on menossa heti lutraamaan. Olisikohan poitsu tajunnut, että se vesi saattaisi olla kylmää. Metsään päästyämme köpöttelimme pitkät pätkät tosi pientä kinttupolkua. Sen muuttuessa leveämmäksi uskaltauduttiin ravailemaan. Päästyämme "normaalille" laukkapätkälle annoimme poikien päästellä. Sit taas ravailtiin pellolle asti.

Pellolla taas annettiin poikien mennä. Rajun vauhti oli päätä huimaava. Se juoksi. Se pääsi tekemään sitä mitä rakastaa eikä Laakakaan huonosti juossut. Se juoksi oikeastaan yhtä kovaa kuin Raju. Raju heitti muutamat ilopukit, mutta onneksi olin varautunut joten pysyin selässä. Mervin ilme oli näkemisen arvoinen! Sieltä löytyi riemua, mutta samalla läpi paistoi vähän kauhua. Mervi sanoikin, että oli yksi parhaimpia laukkakertoja hänen ratsastusurallaan, mutta samalla jännitti aivan hirveästi. Kotia kohti otettiin jonkun verran ravailua ja loppumatka köpötettiin sitten käynnisä. Mervin kanssa hoidettiin pojat pois ja hän lähti sen jälkeen laittamaan kentälle puomeja levälleen.

Otin juoksutuskamat ja lähdin tarhalle. Vähän näytin harjaa Viuhdille ja sen jälkeen kunnostin sen puomitreeniä varten. Haettiin Viuhdin kanssa kauraämpäri tallista ja lähettiin kentällä. Köpöttelin Viuhdin vieressä välittämättä puomeista. Menin vaan ja Viuhti tuli perässä. Kentän ympäri käveltyäni Mervi sanoi, että Viuhti oli kiertänyt jokaisen puomin. Mervi otti kauraämpärin ja käveli meidän edellä. Viuhti oli hyvin kiinnostunut ruuasta ja olikin melkein koko ajan turpa ämpärissä. Hienosti meni puomien yli. Jatkettiin kävelyä ilman kauraa ja Viuhti käveli puomien yli. Jokaisesta ylitetystä puomista sai aina vähän kauraa. Puomien yli kävely ei ollut enää ongelma.

Koska homma toimi hyvin niin juoksutin Viuhtia vielä vähän. Meni yksinkin hienosti puomien yli. Kun näin, että käynnissä homma toimi niin nostettiin raviin. Puomit ylittyi myös nytkin hienosti joten lopetettiin siihen. Mervi keräsi puomit ja juoksutin Viuhtia vielä hetken. Viuhti sai vähän laukatakin, mutta enimmäkseen ravaili. Kun hommat oli hoidettu vein Viuhdin pois ja hoidin sen kondikseen sekä vein takaisin tarhaan.

Boa pääsi illasta alkeistunnille. Pääsi menemään pieniä esteitä (okseria ja pystyä). Ratsastaja oli ihan innoissaan ja niin oli Booakin. Molemmilla tuntui olevan hauskaa, vaikka välillä Boan vauhti kiihtyi ja hypyt olivat aika hätäisiä. Ratsastaja kuitenkin otti homman hienosti haltuun ja Boa nöyrtyi tekemään mitä ratsastaja halusi. Mitään turhaa sählinkiä ei Boalta nähty. Ei pukkeja, ei kieltoja eikä mitään turhia väistöjä. Herra oli niin innoissaan ja hyppäsi mielellään.

Kävimme Norman ensimmäisessä näyttelyssä syyskuun lopulla. Norma käyttäytyi hienosti enkä keksi mitään valittamista tytön loistavasta käytöksestä. Hampaat näytti ilman ongelmia ja liikkui kauniisti. Tuomari (Eppa) palkitsi erinomaisella ja sijoitti luokan neljänneksi. SA:ta ei kuitenkaan herunut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Maastoilua kauniina syyspäivänä

Kävin eilen illasta tosi pikaisesti Viuhtin kanssa kävelemässä maastossa eikä moitteen sanaakaan tytöstä tullut. Ei säikkynyt, vaikka alkoi olla jo vähän pimeää ja välillä kuului ihan ihme meteliä metsästä. Ei säikähtänyt myöskään puskasta noussutta lintua.

Koska Viuhti tuntui sopivan maastoon niin tälle päivälle ilmoitin ratsastajilleni, että kolme nopeiden ilmoittautunutta pääsevät maastoon mukaan. Kaksi ilmoitti, että eivät valitettavasti pääse tänään ja loput kolme lähtivät innokkaasti mukaan. Yksi alkeiskurssilainen ja kaksi kokeneempaa.
Alkeiskurssilainen sai Boan ja kokeneemmat sitten Viuhtin ja Laakan. Itse otin Rajun.

Alkuköpöttely meni hyvin. Raju nyt tapansa mukaan yritti ryntäillä ja parhaansa mukaan pelleili. Viuhti laitettiin viimeiseksi, koska se on tyttö. Alkumatka vaan köpöteltiin ja vähän otettiin kevyttä ravailua. Porukka tuntui leviävänsä nahkaansa niin otettiin sit laukkaa, mutta vasta yhteen ylämäkeen, että joutuisivat vähän rehkimään. Raju yritti kiihdytellä kunnon vauhdit ja painella menemään, mutta julma ratsastaja / omistaja sai himmattua orin kiitoa. Muut menivät tosi nätisti eikä kukaan pelleillyt mitään reissun aikana.

Hyvä reissu oli ja hepat saivat laukkailla myös pellolla! Siellä meno vasta yltyikin Rajulla ja muut yrittivät pysyä perässä. Laukattiin myös uusiksi pelto takaisin sinne päähän mistä lähettiin ja sanoin porukalle, että pyrkii pysymään selässä, että nyt mennään kovaa. Annoin Rajulle luvan lähteä laukkaamaan ja se tosissaan päästeli täysillä. Onhan se joskus laukkakisassa käynyt, että voitte vain kuvitella sitä vauhtia.

Lopuksi ravattiin (tosin ei kovin hitaasti) takaisin pellon päähän ja sieltä sitten ravailtiin vielä puoli kilometriä ja puoli kilometriä mentiin käynnissä. Ratsastajat kehuivat ja uskon, että hevosillakin oli kivaa. Eikä Viuhdin hitaudesta näkynyt merkkiäkään.