Rajun kanssa käytiin hyppimässä tänään esteitä. Ihan hyvin hyppäsi, mutta turhan paljon rynni. Yritti parhaan mukaansa kaasutella esteille. Askeleet osu kohilleen ja jokainen hyppy oli hyvä. Tosin osa oli vähän vinoja, mutta yli meni.
Pennut voivat hyvin. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa viikon ikäiset pennut ja hyvältä näytti. Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Ruokahalu on aivan mieletön. Pentujen emä voi myös hyvin ja hoitaa pentuja huolella.
Oman pentuni kutsumanimeksi on muotoutunut Maisa! Eikös ole hienoa? Tosi harvinainen rotu ja sitten nimeksi jotain suomalaista.
Voisimpa tässä välissä vähän kertoilla Maisan vanhemmista.
Maisan emä
Virallinen nimi: Amitié. Ranskasta viety Belgiaan.
Tillä on tosi voimakas vartiointivietti eikä sen karjalaumaan koske kukaan vieras. Suhtautuu uteliaasti uusiin asioihin ja vieraisiin ihmisiin, jos ei koe uhkaksi ja omistaja on vieressä.
Ti paimentaa karjatilalla karjaa työkseen. Se on suorittanut paimennuksen perusradan hyväksytysti, mutta sen kanssa ei ole koskaan kisattu pidemmälle vaikka varmasi pärjäisi. PAKK:n on suorittanut hyväksytysti. Tutkittu terveeksi.
Maisan isä
Virallinen nimi: Relmuis. Belgialainen uros.
Tin tavoin Muz on erittäin voimakkaan vartiointivietin omaava koira. Se puollustaisi varmasti viimeiseen asti omaa karjalaumaansa tai omistajaansa. Pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Leikkii miellään omistajansa kanssa ja lelupalkka onkin paras palkka.
Muz on mahtava karjapaimen ja tekee sitä myös työkseen perheen bordercollien kanssa. Muzun omistavat ovat kehuneet urosta paremmaksi karjapaimeneksi kuin perheen bordercollieta. Uroksessa on kuulemma paljon enemmän ytyä ja lauman uskaltaa jättää oikeasti uroksen vastuulle. Paimennuksessa selvitti itsensä neljässä kisassa valioksi eli yhtäkään turhaa kisaa ei ole kisannut. Agilityssä startannut kerran ja saavuttanut vKUMAn & tokossa kisattu TK1. Muzussa olisi ytyä vaikka mihinkä, mutta paimennus on eniten sen juttu.
Tutkittu myös terveeksi.
perjantai 9. syyskuuta 2011
torstai 8. syyskuuta 2011
EILEN NE SYNTYI!
AWW! Mun bouvier des ardennes on jo teoriassa mahdollinen. Jos nyt jo ravotan salaisuuden verhoa.
Eli eilen Belgiaan Letenge-kenneliin syntyi neljä narttupentua. Ilmoitin heti, että yksi tyttö haluaa lentää Suomeen mikä oli täysin ok Beatricelle. Olemme viestitelleet Beatricen kanssa paljon tämän muutaman päivän aikana ja hän oli aivan haltioissaan, että hänen kasvattinsa tulisi Suomeen.
Pentujen viralliset nimet on jo päätetty. He ovat:
Letenge Artiest (taiteilija)
Letenge Amice (ystävä)
Letenge Avanceren (edistyä)
Letenge Al (kaikki)
Nimet ovat Hollantia.
Vielä pitää odotella, että miten tytöt kehittyy.
Eli eilen Belgiaan Letenge-kenneliin syntyi neljä narttupentua. Ilmoitin heti, että yksi tyttö haluaa lentää Suomeen mikä oli täysin ok Beatricelle. Olemme viestitelleet Beatricen kanssa paljon tämän muutaman päivän aikana ja hän oli aivan haltioissaan, että hänen kasvattinsa tulisi Suomeen.
Pentujen viralliset nimet on jo päätetty. He ovat:
Letenge Artiest (taiteilija)
Letenge Amice (ystävä)
Letenge Avanceren (edistyä)
Letenge Al (kaikki)
Nimet ovat Hollantia.
Vielä pitää odotella, että miten tytöt kehittyy.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Pentukuumeilua
Meille on varattu bouvier des ardennes. Pennut eivät vielä ole syntyneet, mutta parin päivän sisään odotellaan syntyväksi! Oon niin onnellinen, että tälläinen tuuri kävi. Urospentua vähän haaveilen, mutta saa nyt nähdä. Niin harvinainen rotu, että kyllä narttukin sitten kelpaa jos pentuja edes syntyy.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Irtohypytys-kisa
Tänään suuntasimme Alegren epävirallisiin irtohypytys-kisoihin. Ilmoitin jopa Boankin mukaan, vaikka vähän epäilytti mitä koko hommasta tulee.
Boan ilmoitin luokka neljään jossa esteitten korkeus oli 100cm. Kokeilin eilen Boan irtohypytystä ja hyppäsi aivan kepoisesti 120cm joten eipä ollut mitään ongelmaa ilmoittaa 100cm esteille tuota. Osallistujia oli hirveästi! Jopa 77! Boa hyppäsi hienosti ja käyttäytyi muutenkin mallikkaasti. Hirveän hidas se oli ja tulokseksi saatiin 37/77. Ei huonosti. Olen Boaan ihan tyytyväinen. Se kun on vielä vähän epävarma, mutta kisa tuntui tekevän sille ihan hyvää eikä rata tuntunut olevan liian rankka.
Rajun ja Laakan ilmoitin luokka kutoseen jossa esteitten korkeus oli 120cm.
Tiesin, että tämä ei todellakaan ole Rajun päivä. Se pisti ihan pelleilyksi jo lastauksessakin. Rajuun koskeminenkin tuntui olevan tänään täysi mahdottomuus. Lämmittelyssä veti ihan leikiksi eikä hommasta tullut mitään. Päätin sitten, että kokeillaan nyt kun kerta on ilmoittauduttukin. Irtohypytyksessä tiputti useamman esteen, teki suruttomasti kieltoja ja pelleili ihan huvikseen. Vauhtia ei kuitenkaan puuttunut, mutta virheitä tuli sitten todella, todella paljon. Tulos olikin sitten hyvin odotettu viimeinen sija eli 64/64. No ei voi mitään. Yhtään ei ihmetyttänyt Rajun pelleilyllä sen tulos.
Laaka oli oma ihastuttava itsensä jo kotoa lähtiessä. Lämmittelyssä kulki todella hienosti ja oli muutenkin tosi näpsäkkä. Kisaili aivan loistosti! Vähän oli turhan loivia kaaria (WHAT? Mun lännenratsulla loivia kaaria!!), mutta meni muuten tosi hienosti. Aika rauhallinen meno oli parhaimpiin verrattuna, mutta nää oli mun ja poitsun ekat kisat! Ja mun ekat irtohypytys-kisat ikinä. Laaka pärjäsi aivan mahtavasti. Oli oikea kultapoika ja sijoittui viidenneksi kuudestakymmenestäneljästä (5/64!!!). Vau. On mulla vaan hieno poitsu!
Ollaan kovasti ilmoittauduttu epävirallisiin kisoihin, jos saataisiin vaikka jotain epävirallistakin näyttöä siitä, että poitsut on ihan päteviä. Rajulla onkin noita kisoja takana (mitä ei kyllä tänään huomannut), mutta ihan kiva välillä kisailla ei niin veren maku suussa.
Tänä päivänä löysin unelmieni koiran! Eilen hehkuttelin bouvier des ardennes-rodusta ja tänään olen ottanut yhteyttä yhteen kasvattajaan. Tuliskohan meille pupsi joskus?
Boan ilmoitin luokka neljään jossa esteitten korkeus oli 100cm. Kokeilin eilen Boan irtohypytystä ja hyppäsi aivan kepoisesti 120cm joten eipä ollut mitään ongelmaa ilmoittaa 100cm esteille tuota. Osallistujia oli hirveästi! Jopa 77! Boa hyppäsi hienosti ja käyttäytyi muutenkin mallikkaasti. Hirveän hidas se oli ja tulokseksi saatiin 37/77. Ei huonosti. Olen Boaan ihan tyytyväinen. Se kun on vielä vähän epävarma, mutta kisa tuntui tekevän sille ihan hyvää eikä rata tuntunut olevan liian rankka.
Rajun ja Laakan ilmoitin luokka kutoseen jossa esteitten korkeus oli 120cm.
Tiesin, että tämä ei todellakaan ole Rajun päivä. Se pisti ihan pelleilyksi jo lastauksessakin. Rajuun koskeminenkin tuntui olevan tänään täysi mahdottomuus. Lämmittelyssä veti ihan leikiksi eikä hommasta tullut mitään. Päätin sitten, että kokeillaan nyt kun kerta on ilmoittauduttukin. Irtohypytyksessä tiputti useamman esteen, teki suruttomasti kieltoja ja pelleili ihan huvikseen. Vauhtia ei kuitenkaan puuttunut, mutta virheitä tuli sitten todella, todella paljon. Tulos olikin sitten hyvin odotettu viimeinen sija eli 64/64. No ei voi mitään. Yhtään ei ihmetyttänyt Rajun pelleilyllä sen tulos.
Laaka oli oma ihastuttava itsensä jo kotoa lähtiessä. Lämmittelyssä kulki todella hienosti ja oli muutenkin tosi näpsäkkä. Kisaili aivan loistosti! Vähän oli turhan loivia kaaria (WHAT? Mun lännenratsulla loivia kaaria!!), mutta meni muuten tosi hienosti. Aika rauhallinen meno oli parhaimpiin verrattuna, mutta nää oli mun ja poitsun ekat kisat! Ja mun ekat irtohypytys-kisat ikinä. Laaka pärjäsi aivan mahtavasti. Oli oikea kultapoika ja sijoittui viidenneksi kuudestakymmenestäneljästä (5/64!!!). Vau. On mulla vaan hieno poitsu!
Ollaan kovasti ilmoittauduttu epävirallisiin kisoihin, jos saataisiin vaikka jotain epävirallistakin näyttöä siitä, että poitsut on ihan päteviä. Rajulla onkin noita kisoja takana (mitä ei kyllä tänään huomannut), mutta ihan kiva välillä kisailla ei niin veren maku suussa.
Tänä päivänä löysin unelmieni koiran! Eilen hehkuttelin bouvier des ardennes-rodusta ja tänään olen ottanut yhteyttä yhteen kasvattajaan. Tuliskohan meille pupsi joskus?
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Haluan karjakoiran..
Tänään uskaltauduin ensimmäisen kerran Boan selkään. Herraan on tullut päivä päivältä enemmän intoa ja ajattelinkin koittaa pientä maastoköpöttelyä. Jätin satulan pois, mutta muuten hioin äijjän kuntoon maastolenkille. Lähettiin tallin pihasta hyvin hidasta köpöttelyä ihan kahteen pekkaan, että ei otettu koiria mukaan. Oon tehnyt vähän huomioita, että Boa ei ole kauhean rento koirien kanssa joten harjotellaan nyt eka kaksin ennen koiria.
Köpöteltiin tosi rauhallista tahtia lähes koko matka. Yksi ravipätkä otettiin ja sitä ennen oli menty tosi reipasta käyntiä pisemmän matkaa. Sen jälkeen käännyttiin ja köpöteltiin kotia kohti. Boa käyttäytyi todella mallikkaasti. Oli koko matkan hyvin varma eikä säikkynyt edes viereisestä puskasta lentoon lähtenyttä lintua.
Päivän parhaita hetkiä oli kun sain mennä laitumelle uusien lehmieni kanssa ja hakea ne pois Muusan kanssa. Tyttö harjoitteli vähän lehmien paimentamista, kun se on niin järkyttävän huono lehmäpaimen! Lehmät ei oikein ottanut tosissaan Muusaa joten tyttö sai ihan tosissaan tehdä töitä, että sai lehmät laitumelta sisälle. Eipä tuolla olisi paimennustestistä KUPAa tippunut, mutta saipa kuitenkin sisälle porukan.
Muusa joutui myös treenailemaan lampaitten paimentamista. Niitten kanssa pärjäsi paljon paremmin kuin lehmien, mutta kun Muusan pitäisi osata paimentaa lehmiä eikä lampaita! Tosi säälittävää. Haluaisin ihan oikean karjakoiran! Meille on kaiketi tulossa uusi poro. Ainakin varaus on annettu narttupennusta.
Tässä innostuneena selailin eri rotuja lävitse ja kovasti alkoi kiinnostamaan bouvier des ardennes eli suomeksi ardennienkarjakoira. Voi kun kasvattajia on niin kauhean vähän ja koiriakaan ei ihan hirveästi ole. Tulisikohan meille joskus joku tälläinen? Siinä tuntui olevan sopiva karjakoira juuri minulle!
Ärsyttää nuo ajokoirat ja sheltit. Voisimpa melkein sanoa, että ne eivät ole yhtään minun rotuni. Joo ajokit soveltuu työkoiriksi, mutta en ole metsäihminen. Melkeimpä voisin uskoa, että tuossa on talon viimeiset ajokit ja sheltit. Tai no Tingan ja Kojon pentu voisi olla ihan sopiva sheltti taloon. Ehkä talossa pitää olla vähintään yksi ajokki ja sheltti. Muilta tulleet ajokit on tosi lähellä sydäntä, mutta omien kasvattien kanssa meinaa palaa kiinni. Joko ne vaan on tyhmempiä kuin muitten kasvatit tai sitten niillä on paljon löysempi kuri.
Köpöteltiin tosi rauhallista tahtia lähes koko matka. Yksi ravipätkä otettiin ja sitä ennen oli menty tosi reipasta käyntiä pisemmän matkaa. Sen jälkeen käännyttiin ja köpöteltiin kotia kohti. Boa käyttäytyi todella mallikkaasti. Oli koko matkan hyvin varma eikä säikkynyt edes viereisestä puskasta lentoon lähtenyttä lintua.
Päivän parhaita hetkiä oli kun sain mennä laitumelle uusien lehmieni kanssa ja hakea ne pois Muusan kanssa. Tyttö harjoitteli vähän lehmien paimentamista, kun se on niin järkyttävän huono lehmäpaimen! Lehmät ei oikein ottanut tosissaan Muusaa joten tyttö sai ihan tosissaan tehdä töitä, että sai lehmät laitumelta sisälle. Eipä tuolla olisi paimennustestistä KUPAa tippunut, mutta saipa kuitenkin sisälle porukan.
Muusa joutui myös treenailemaan lampaitten paimentamista. Niitten kanssa pärjäsi paljon paremmin kuin lehmien, mutta kun Muusan pitäisi osata paimentaa lehmiä eikä lampaita! Tosi säälittävää. Haluaisin ihan oikean karjakoiran! Meille on kaiketi tulossa uusi poro. Ainakin varaus on annettu narttupennusta.
Tässä innostuneena selailin eri rotuja lävitse ja kovasti alkoi kiinnostamaan bouvier des ardennes eli suomeksi ardennienkarjakoira. Voi kun kasvattajia on niin kauhean vähän ja koiriakaan ei ihan hirveästi ole. Tulisikohan meille joskus joku tälläinen? Siinä tuntui olevan sopiva karjakoira juuri minulle!
Ärsyttää nuo ajokoirat ja sheltit. Voisimpa melkein sanoa, että ne eivät ole yhtään minun rotuni. Joo ajokit soveltuu työkoiriksi, mutta en ole metsäihminen. Melkeimpä voisin uskoa, että tuossa on talon viimeiset ajokit ja sheltit. Tai no Tingan ja Kojon pentu voisi olla ihan sopiva sheltti taloon. Ehkä talossa pitää olla vähintään yksi ajokki ja sheltti. Muilta tulleet ajokit on tosi lähellä sydäntä, mutta omien kasvattien kanssa meinaa palaa kiinni. Joko ne vaan on tyhmempiä kuin muitten kasvatit tai sitten niillä on paljon löysempi kuri.
lauantai 3. syyskuuta 2011
14 uutta päätä
Tänään peruutin friisiläisorin kokeilun, koska mieskokelaan tutut toivat lopun lypsykarjansa meille ja samalla myös yhden kanan ja kukon. Nyt sitä totutellaan elämään kolmen kanan ja yhden kukon kanssa sekä 12 lypsylehmän kanssa. Eipä tällä miljoonia tienata, mutta omaksi iloksi nuo hankittiinkin.
Boa on reipastunut. Se saattaa tervehtiä kun sitä menee katsomaan karsinalle. Tänään ori pääsi myös jaloittelemaan laitumelle. On myös harjailtu ja juoksitin myös parikytä minuuttia liinassa. Meni hienosti! Laaka ja Raju kisailevat todella paljon. Tämän päivän on saanut katsella kun oripari on juossut laidunta päästä päähän kilpaa. Raju meinaa jäädä kakkoseksi. Hyvä kun pojat tuntuvat olevan niin saman henkisiä. Molemmat rakastavat vauhtia!
Jätkän kanssa on tänään tokoiltu. Homma toimii paremmin kuin hienosti! Kertoohan sen jo ainut tokokoekin josta tuli täydet pisteet. Voisi ilmoittaa pojan tokoilemaan joskus uudestaankin. Jos saataisiin vaikka joskus toinen ALO1:n, että saataisiin TK1 tunnus.
Boa on reipastunut. Se saattaa tervehtiä kun sitä menee katsomaan karsinalle. Tänään ori pääsi myös jaloittelemaan laitumelle. On myös harjailtu ja juoksitin myös parikytä minuuttia liinassa. Meni hienosti! Laaka ja Raju kisailevat todella paljon. Tämän päivän on saanut katsella kun oripari on juossut laidunta päästä päähän kilpaa. Raju meinaa jäädä kakkoseksi. Hyvä kun pojat tuntuvat olevan niin saman henkisiä. Molemmat rakastavat vauhtia!
Jätkän kanssa on tänään tokoiltu. Homma toimii paremmin kuin hienosti! Kertoohan sen jo ainut tokokoekin josta tuli täydet pisteet. Voisi ilmoittaa pojan tokoilemaan joskus uudestaankin. Jos saataisiin vaikka joskus toinen ALO1:n, että saataisiin TK1 tunnus.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Lännenratsu & risteytysori
Hevosista musta trakehner Dance with Star "Danny" & musta hannoverinen Royal Touch "Roni" lähtivät takaisin ratsastuskoulu käyttöön eilen. Pojat ovatkin niin lauhkeita luonteeltaan, että sopivat paljon paremmin ratsastuskoululle pikkulasten palloteltaviksi kuin meille. Kaipaan vähän enemmän haastetta hevoselta. Ikävähän näitä kahta poikaa tulee hirveästi! Komeitakin kun ovat ja sydän puhdasta kultaa.
Mieskokelas on vielä eilen ja tänään hoidellut meidän elämää. Eilen kävin sentään Rajulla lyhyen maastolenkin ja yritin toipua kahdesta hevosesta luopumisesta. Mukana maastoilemassa oli porot ja ajokit irtona. Itse vaan ratsastelin kun porukka juoksenteli jaloissa. Olivat kunnolla ja teki varmasti porukalle hyvää päästä juoksemaan irtona.
Tänään kuitenkin suuntasin etsimään uutta hevosta. Lähdin kokeilemaan quarterhevosta. Käytettiin "länkkärijutuissa" usein ja omaavat yleensä todella mahtavan tasapainon. 200kilometrin ajamisen jälkeen pääsin pihaan jossa oli pieni puutarharakennus (joka myöhemmin selvisi talliksi) ja isompi asuintalo. En kauaa kerinnyt seisokelemaan kun talosta asteli jo hyvään ikään ehtinyt herra joka esittäytyi Jukaksi. Kävelimme hyvät tovit ja juttelimme orista jota pääsisin kokeilemaan.
Orin kutsumanimi oli Laaka. Viralliselta nimeltään Salvaje (suomeksi tarkoittaa vauhkoa, kesytöntä, villiä yms). Ori oli tuotu Espanjasta. Nuori (vasta neljän) ja villi tapaus joka kuitenkin pitää ihmisistä.
Laittelin itse Laakan kuntoon ja käyttäytyi siinä hyvin. Selkään noustessa tuntui, että pojan silmissä olisi joku ylimääräinen pilke. Pääsin selkään ja sain jalustimet kunnolla niin Laaka teki kunnon pukkisarjat. Tulimpa lähes heti alas ja kiipesin takaisin. Tämän esityksen jälkeen Laaka ei liikkunut enää kunnolla. Löntystelyä ja koko ajan sai vaatia eteenpäin. Kun sai liikkumaan niin ori tuntui hyvälle ratsastaa. Kääntyili hienosti, teki hyviä voltteja ja totteli ohjausta aivan mahtavasti. Välillä oli jotain ihmeellistä venkuilua, mutta ei mitään hälyyttävää. Pysähtyi hyvin ja siirrot olivat aivan loistavia eikä tuntunut puskevan kummallekaan kyljelle.
Jukka kysyi haluaisinko kiertää tynnyreitä kunnon länkkärimeiningillä. Se oli kuulemma Laakan juttu. Päätin kokeilla ja ämpäreitten noustessa pystyyn laukkailin pari ympyrää. Laakasta tunsi, että tää on aivan mahti juttu, kun poika alkoi välillä vähän rynnimään. Jukka ehdotti, että annan kunnolla ohjaa, vähän pohkeita ja sitten vain nautin ja käännän siihen väliin mihkä haluan. Laukkasin vielä pari ympyrää molempiin suuntiin ja sitten suuntasin Laakan tynnyreille. Annoin vähän lisää ohjaa ja pohjetta. Voin kertoa, että ori kiihtyi todella nopeasti! Vauhti oli aivan mieletön ja ne käännökset! Olin ihan varma, että ori ei pysty kääntymään, mutta kyllä se vaan kääntyi joka väliin mihinkä halusin. Jukka kysyi, että mitä mieltä olen Laakasta ja ainut mitä sain sanottua suustani oli "VAU!"
Kokeilin vielä pari pystyä jotka Laaka meni hienosti. Ehkei nyt mikään paras esteratsu, mutta tässä oli se hyvä piriste päiviini jonka kanssa saisin ratsastella "lännen tyyliin". Kirjoitimme Jukan kanssa paperit kuntoon ja ori lähti mukanani.
Lähdin ajelemaan kotio päin onnellisena hevosen omistajana kun minulle tuli soitto mieskokelaalta "HEI! Pongasin netistä hevosen. Risteytysori, n 15v. ja lopetusuhan alla. Omistaja on kyllästynyt. On matkallasi sieltä kotio." Mieskokelas lähetti puhelinnumeron minulle ja soitin. Puhelimeen vastasi nuorelta kuullostava nainen. Kyselin hevosesta ja heillä oli se vielä. Nainen totesi puhelimen loppuun "Paljonko haluat, että viet tuon tappajan pois?" Totesin vain, että katsotaan paikan päällä.
Laakan odotellessa trailerissa juttelin naisen kanssa orista ja sain selville, että hänen tyttärensä oli kuollut, koska Boa oli tiputtanut ja tallonut päältä. Nainen kertoi myös, että Boa on aiemmassa kodissaan joutunut huonolle hoidolle ja sitä on saatettu lyödä. Menimme talliin ja siellä ei todellakaan tuoksunut normaalille tallille. Kysyin kauan hänen tyttärensä kuolemasta oli. Vastaukseksi sain 3kk. Kysyin miten Boaa on hoidettu sen aikaa. On sen karsina kuulemma silloin tällöin putsattu ja se on päässyt laitumelle pari kertaa viikossa.
Yritin hymyillä kauniisti ja kysyin missähän ori nyt oli. Nyt oli sen viimeinen päivä laitumella, jos en ottanut sitä mukaani. Sanoin heti ottavani Boan. Nainen kantoi Boan tavarat autooni ja minä lähdin hakemaan oria laitumelta. Hieraisin silmiäni pari kertaa. Laitumella seisoi nuutuneen ja huonosti hoidetun näköinen hevonen. Kävin hakemassa vähän kauraa ja houkuttelin orin laitumelta. Epäilytti aivan hirveästi laittaa Boa Laakan kanssa samaan traileriin. Näin kuinka onnellisesti nainen kantoi Boan kamoja ja ruokia autooni kun itse talutin naisen heitteille jättämää hevosta. Boa vain roikkui perässäni eikä traileriin menossa ollut mitään ongelmaa. Laaka luimuili Boalle, mutta Boa ei edes huomannut.
Täytimme paperit ja nainen antoi minulle vielä 500euroa puhtaana käteen sanoen "Pidä hyvänäsi äläkä ikinä tuo takaisin". Maksoipahan ainakin tulevia eläinlääkärikuluja.
Kotona purin auton ja hevoset, mutta sen jälkeen joutui Boa heti pesulle ja soitin eläinlääkärin madottamaan tuon. Ruskean kuoren alta paljastui varsin komea jo varttuneempi miekkonen. Käytökseltään muistutti enemmän itsemurhaa hautovaa ihmistä kuin 15vuotiasta oria. Ei mitään kunnon reaktioita mihinkään. Otin vanhat kengät pois ja kiinnitin uudet. Vuolin myös vähän kavioita, koska olivat päässeet aika pitkäksi.
Eläinlääkäri tuli ja totesi orin olevan kunnossa. Madotti Boan ja samalla myös Laakan ja Rajun. Tutki Laakan ja Rajun eikä kummassakaan ollut mitään valittamista.
Nyt Boa on viety tutustumaan uuteen karsinaansa kun Laaka palloilee laitumella Rajun kanssa. Huomenna olisi mahdollista päästä katsomaan yhtä friisiläistä, mutta en tiedä olenko menossa. Kun tuo Boa ei nyt oikein kuulunut suunnitelmiin.
Mieskokelas on vielä eilen ja tänään hoidellut meidän elämää. Eilen kävin sentään Rajulla lyhyen maastolenkin ja yritin toipua kahdesta hevosesta luopumisesta. Mukana maastoilemassa oli porot ja ajokit irtona. Itse vaan ratsastelin kun porukka juoksenteli jaloissa. Olivat kunnolla ja teki varmasti porukalle hyvää päästä juoksemaan irtona.
Tänään kuitenkin suuntasin etsimään uutta hevosta. Lähdin kokeilemaan quarterhevosta. Käytettiin "länkkärijutuissa" usein ja omaavat yleensä todella mahtavan tasapainon. 200kilometrin ajamisen jälkeen pääsin pihaan jossa oli pieni puutarharakennus (joka myöhemmin selvisi talliksi) ja isompi asuintalo. En kauaa kerinnyt seisokelemaan kun talosta asteli jo hyvään ikään ehtinyt herra joka esittäytyi Jukaksi. Kävelimme hyvät tovit ja juttelimme orista jota pääsisin kokeilemaan.
Orin kutsumanimi oli Laaka. Viralliselta nimeltään Salvaje (suomeksi tarkoittaa vauhkoa, kesytöntä, villiä yms). Ori oli tuotu Espanjasta. Nuori (vasta neljän) ja villi tapaus joka kuitenkin pitää ihmisistä.
Laittelin itse Laakan kuntoon ja käyttäytyi siinä hyvin. Selkään noustessa tuntui, että pojan silmissä olisi joku ylimääräinen pilke. Pääsin selkään ja sain jalustimet kunnolla niin Laaka teki kunnon pukkisarjat. Tulimpa lähes heti alas ja kiipesin takaisin. Tämän esityksen jälkeen Laaka ei liikkunut enää kunnolla. Löntystelyä ja koko ajan sai vaatia eteenpäin. Kun sai liikkumaan niin ori tuntui hyvälle ratsastaa. Kääntyili hienosti, teki hyviä voltteja ja totteli ohjausta aivan mahtavasti. Välillä oli jotain ihmeellistä venkuilua, mutta ei mitään hälyyttävää. Pysähtyi hyvin ja siirrot olivat aivan loistavia eikä tuntunut puskevan kummallekaan kyljelle.
Jukka kysyi haluaisinko kiertää tynnyreitä kunnon länkkärimeiningillä. Se oli kuulemma Laakan juttu. Päätin kokeilla ja ämpäreitten noustessa pystyyn laukkailin pari ympyrää. Laakasta tunsi, että tää on aivan mahti juttu, kun poika alkoi välillä vähän rynnimään. Jukka ehdotti, että annan kunnolla ohjaa, vähän pohkeita ja sitten vain nautin ja käännän siihen väliin mihkä haluan. Laukkasin vielä pari ympyrää molempiin suuntiin ja sitten suuntasin Laakan tynnyreille. Annoin vähän lisää ohjaa ja pohjetta. Voin kertoa, että ori kiihtyi todella nopeasti! Vauhti oli aivan mieletön ja ne käännökset! Olin ihan varma, että ori ei pysty kääntymään, mutta kyllä se vaan kääntyi joka väliin mihinkä halusin. Jukka kysyi, että mitä mieltä olen Laakasta ja ainut mitä sain sanottua suustani oli "VAU!"
Kokeilin vielä pari pystyä jotka Laaka meni hienosti. Ehkei nyt mikään paras esteratsu, mutta tässä oli se hyvä piriste päiviini jonka kanssa saisin ratsastella "lännen tyyliin". Kirjoitimme Jukan kanssa paperit kuntoon ja ori lähti mukanani.
Lähdin ajelemaan kotio päin onnellisena hevosen omistajana kun minulle tuli soitto mieskokelaalta "HEI! Pongasin netistä hevosen. Risteytysori, n 15v. ja lopetusuhan alla. Omistaja on kyllästynyt. On matkallasi sieltä kotio." Mieskokelas lähetti puhelinnumeron minulle ja soitin. Puhelimeen vastasi nuorelta kuullostava nainen. Kyselin hevosesta ja heillä oli se vielä. Nainen totesi puhelimen loppuun "Paljonko haluat, että viet tuon tappajan pois?" Totesin vain, että katsotaan paikan päällä.
Laakan odotellessa trailerissa juttelin naisen kanssa orista ja sain selville, että hänen tyttärensä oli kuollut, koska Boa oli tiputtanut ja tallonut päältä. Nainen kertoi myös, että Boa on aiemmassa kodissaan joutunut huonolle hoidolle ja sitä on saatettu lyödä. Menimme talliin ja siellä ei todellakaan tuoksunut normaalille tallille. Kysyin kauan hänen tyttärensä kuolemasta oli. Vastaukseksi sain 3kk. Kysyin miten Boaa on hoidettu sen aikaa. On sen karsina kuulemma silloin tällöin putsattu ja se on päässyt laitumelle pari kertaa viikossa.
Yritin hymyillä kauniisti ja kysyin missähän ori nyt oli. Nyt oli sen viimeinen päivä laitumella, jos en ottanut sitä mukaani. Sanoin heti ottavani Boan. Nainen kantoi Boan tavarat autooni ja minä lähdin hakemaan oria laitumelta. Hieraisin silmiäni pari kertaa. Laitumella seisoi nuutuneen ja huonosti hoidetun näköinen hevonen. Kävin hakemassa vähän kauraa ja houkuttelin orin laitumelta. Epäilytti aivan hirveästi laittaa Boa Laakan kanssa samaan traileriin. Näin kuinka onnellisesti nainen kantoi Boan kamoja ja ruokia autooni kun itse talutin naisen heitteille jättämää hevosta. Boa vain roikkui perässäni eikä traileriin menossa ollut mitään ongelmaa. Laaka luimuili Boalle, mutta Boa ei edes huomannut.
Täytimme paperit ja nainen antoi minulle vielä 500euroa puhtaana käteen sanoen "Pidä hyvänäsi äläkä ikinä tuo takaisin". Maksoipahan ainakin tulevia eläinlääkärikuluja.
Kotona purin auton ja hevoset, mutta sen jälkeen joutui Boa heti pesulle ja soitin eläinlääkärin madottamaan tuon. Ruskean kuoren alta paljastui varsin komea jo varttuneempi miekkonen. Käytökseltään muistutti enemmän itsemurhaa hautovaa ihmistä kuin 15vuotiasta oria. Ei mitään kunnon reaktioita mihinkään. Otin vanhat kengät pois ja kiinnitin uudet. Vuolin myös vähän kavioita, koska olivat päässeet aika pitkäksi.
Eläinlääkäri tuli ja totesi orin olevan kunnossa. Madotti Boan ja samalla myös Laakan ja Rajun. Tutki Laakan ja Rajun eikä kummassakaan ollut mitään valittamista.
Nyt Boa on viety tutustumaan uuteen karsinaansa kun Laaka palloilee laitumella Rajun kanssa. Huomenna olisi mahdollista päästä katsomaan yhtä friisiläistä, mutta en tiedä olenko menossa. Kun tuo Boa ei nyt oikein kuulunut suunnitelmiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)