Sydämmien kohtaaminen?

Vaikka pieni kuume on edelleen päällä niin lähdin sovitulle tapaamiselle kokeilemaan vanhan tuttuni Paken (ei varmaan aukea kellekään, mutta nick P.V.M) arabialaista täysveritammaa Kipaletta. Kipa oli joskus ollut yksityisenä pitämälläni tallilla ja useaan otteeseen kerroin, että onneksi tuo ei ole minun. Ja nyt olen menossa katsomaan sitä ostoaikeissa? Pakella on monta päästään vähän turhan pehmeää hevosta ja hän ei todellakaan halunnut luopua Kipasta, mutta kun kyselin tietäisikö hän ketään kivaa tammaa niin ehdotuksena tuli Kipa.

Kipa on aina ollut luonteeltaan hyvin tulinen ja oikea tuittupää. Äärettömän uteliaisuuden lisäksi se tuntuu vihaavan ihmisiä ylikaiken ja onkin oikeasti jopa vaarallinen ihmisille yrittäessä litistellä heitä seiniin, aitoihin ja muihin. Potkii aivan suruttomasti, pukittelee vielä enemmän ja tuntuu huvikseen seisoskelevan takajaloillaan eikä näykkiminenkään ole mikään ihme. Taluttaessa ollut aina lähempänä sonnia joka säntäilee keväällä tyttöjen perään kuin jotain arabitammaa. Harvemmin Kipaa on kiinnostanut roikkuuko perässä taluttaja vai ei. Mutta omistajalleen on yleensä mitä parhain! Toki huonoja päiviä sattuu kaikille, mutta Paken kanssa Kipa ei ole enää pelleillyt. Ja tällä olin tosiaan menossa ratsastamaan..

Pake oli ratsastellut Kipalla jo hyvän tovin tullessani paikalle. Hän selitteli kuinka on sopivasti jo lämminnyt ja saan vääntää koulua ja koittaa vaikka esteitä. Pake tuli alas ja Kipa luimi heti minulle. Pake piti Kipaa paikallaan kun aloin punnertamaan itseäni selkään. Paken päästäessä irti Kipa ampaisi saman tien liikkeelle ja juuri ja juuri sain pidettyä itseni selässä. Sain pysäytettyä konin ja jatkoin jalustimien mittailua. Koko ajan oli menossa eteenpäin ja välillä yritti näykkiä. Sain kuin sainkin jalustimet kunnolla ja sitten lähdettiin liikkeelle.

Aloitettiin ravaamalla vähän kenttää ympäri. Ei mikään miellyttävin ravi. Välillä yritti karata laukalle ja parit kunnon pukkisarjat Kipa päätti esitellä ja omaksi ihmeekseni (& varmaankin Kipan pettymykseksi) pysyin selässä. Tehtiin jokunen voltti ja suunnanvaihtoja jonka jälkeen aloin tekemään käynti-ravi-laukka-käynti-ravi-käynti-laukka-käynti siirtymiä joissa myös oli suunnanvaihtoja. Kipa välillä yritti pukitella ja välillä sitten ei millään meinannut siirtyä. Yhdessä välissä päätin pysäyttää Kipan kun ei meinannut millään tulla laukasta käyntiin joten oltiin parkissa jonkin aikaa. Kipa yritti mennä eteenpäin, mutta en lämmennyt ajatukselle. Koko ajan oli pientä tepsuttamista, mutta halusin rauhallisen paikalla olon (ihan kuin puhuisin koirasta...). Aikamme Kipan kanssa väännettiin ja sitten tyytyi kohtaloonsa ja seisoi nätisti. Siitä ravin kautta laukkaan.

Päätin kokeilla pari pohkeenväistöä Kipan kanssa. Meni hienosti kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa. Sikailu tuntui jo unohtuvan siinä vaiheessa. Päätin koittaa myös laukassa ja ihmeekseni toimi myös silloin. Otin sitten avotaivutuksia käynnissä. Toimi! Kokeilin myös ravissa eikä valittamista. Pake oli koulujuttujen aikana käynyt pistämässä matalan pystyn ja kaksi okseria.

Kipa oli ihan intopinkeä huomatessaan, että pääsisi hyppäämään. Rynnisti suoraan pystylle ilman mitään kontrollia. Jarruttelin Kipaa oikein urakalla ja päätin, että kyllä nyt yksi kaistapää pysähtyy ennen yhtä pystyä. Jarrua, jarrua ja jarrua eikä edes hiljennä JA sitten STOP kuin seinään. Voin kertoa, että siinä vaiheessa meinasin käydä maistelemassa hiekkaa, mutta empäs käynytkään! Kierrettiin takaisin uralle ja nostin takaisin laukkaan. Himmailin konia jo ajoissa eikä Kipa lähtenyt enää niin fiiliksissä, mutta muisti kyllä pukitella välillä ja vauhtia oli kuitenkin enemmän kuin riittävästi vaikka aikaisempaan verrattuna menikin hitaammin.

Suuntasin kohti pystyä. Valmistauduin hyppyyn harvinaisen hyvin ja pienellä nopeuden lisäyksellä tultaisiin juuri oikein esteelle joten annoin vähän pohjetta. Kipa totteli ja tuntui, että se oli lähössä jo hyppäämään kunnes pysähtyi juuri esteen eteen. No mikäs siinä.. Kävin halailemassa konia kaulalla ja sitten Kipa päätti nousta pystyyn! Annoin vaan lisää pohjetta ja napautin vähän perseelle raipalla, että päästäisiin eteenpäin. Sai etupäänsäkin maan pinnalle jonka jälkeen hirveä pukkisarja ja minä syömään hiekkaa maahan. Pake kävi ottamassa Kipan kiinni ja toi sen takaisin minulle ja kiipesin takaisin selkään. Saman tien suuntaus pystylle ja lisää vauhtia. Vähän ennen pystyä annoin lisää pohjetta ja kyllähän se yli meni. Vieläpä varsin kauniisti ja lasku oli pehmeä, mutta sitten seurasi taas pari pukkia.

Päätin, että nyt hypätään vielä kerran pysty. Sitten mennään okseri, pysty ja okseri jonka jälkeen aletaan jäähdyttelemään. Kunnolla vauhtia Kipan jalkoihin ja suunta kohti pystyä. Liikkui hirveän huonosti joka enteili kieltoa joten lisää pohjetta vaan. Vauhti koveni vähän liiaksi, mutta pystylle osuttiin hyvin. Ja tällä kertaa annoin vaan lisää pohkeita pystyn jälkeen jota Kipa ei ollut odottanut ja pukit taisi sen takia unohtua. Käännyin ja suunnistin kohti okseria. Hyppäsi hienosti ilman suurempia ongelmia. Pystylle reitti oli suora ja hyppy tavoitteli täydellisyyttä. Vika okseri lähestyttiin huonosti, mutta sain korjattua ja Kipa hyppäsi jopa yli ja kaikki ilman pukkeja!

Tehtiin erilaisia leikkauksia radalla ja vaihdeltiin suruttomasti suuntaa. Mentiin käyntiä ja ravia. Heiteltiin myös välillä jotain voltteja ja ympyröitä. Kivasti meni eikä ollut enää mitään pelleilyä. Päätin yrittää päästä alas ilman Paken apua mikä onnistui odotettua paremmin, koska Kipa melkein pysyi paikallaan. Pääsin alas ja pysäytin konin heti. Pake otti Kipan ja käveltiin pieni maastolenkki. Hän selitteli Kipasta ja siitä kuinka se on luonteeltaan tasoittunut tosi paljon kolmen vuoden aikana. Niinhän se tosiaan on.. Ei koita heittää ratsastajaa kuin 10-20 kertaa selästä kun ennen yritti koko ajan. Pake hoiti Kipan pois ja kieltäydyin kauniisti Kipasta. Ei ollut mun kopotini, vaikka haastavista tykkäänkin ja Kipa on kuitenkin Pakelle niin tärkeä.

Sinnepä jäi sekin kopoti. Mutta kun haluaisin sen tamman! Tänään ilmoitin HEPOSENI kisoihin. Yllättävää, koska ne eivät koskaan kisaa, mutta onneks kisat on epävirallisia niin tää ei oo niin kauheen järkyttävää.

Raju oli hieno pieni kopoti!

Mieskokelas hoiti kyllä eilen ja tänään moitteettomasti siivoukset ja eläinten lenkkeilytyksiä, mutta päätimpä itse kavuta Rajun selkään, vaikka se ei 37,5 lämmöllä ehkä ollutkaan se paras ratkaisu, mutta olihan se nyt ihan pakko vähän päästä ratsimaan! Varustamista en uskaltanut laittaa mieskokelaalle, koska Raju nyt on välillä vähän sika ja varsinkin kun se ei ole tehnyt mitään kunnolla pariin päivään.

Päädyin tulokseen, että mennään kentälle vääntämään hyvin vähän koulua vaikka koulu ei todellakaan ole Rajun juttu. Köpöteltiin pieni maastolenkki ja vähän ravailtiinkin samalla reissulla. Raju oli koko ajan menossa vähän lujempaa ja parhaansa mukaan yritti nostaa laukkaan, mutta vaadin pojalta hidasta ravaamista. Tuo kun on tosiaan sellainen, että rakastaa laukkaamista ja vauhtia. On se yksissä epävirallisissa laukkakisoissa käynyt ja pääsi kolmanneksi seitsemästä juoksijasta.

Maastolenkin jälkeen päästiin kentälle jossa alkoi tosissaan vääntäminen. Raju olisi tapansa mukaan halunnut vain laukata, mutta kun äärettömän tyhmä ratsastaja vaati jotain äärettömän tyhmää pohkeenväistöä KÄYNNISSÄ! No Raju yritti tosissaan työntää vasenta lapaa ulos ja vääntyili kuin banaani eikä se sitten loppujen lopuksi edes näyttänyt pohkeenväistöltä. Yritys hyvä, tulos aivan sukka joten uudestaan. Toisella kerralla meni jo jotenkin sinne päin, mutta koska kolmas kerta toden sanoo niin uudestaan. Kolmas kerta olikin sitten ehkä 9- arvoinen joten koitettiin vielä neljännen kerran jolloin suoritus hipoi täyttä kymppiä. Vaihdettiin oikeasta vasempaan kierrokseen ja ravailtiin jonkin aikaa. Jatkettiin sitten pohkeenväistöjen parissa. Nyt Raju liikkui tosi kivasti ja pohkeenväistöt oli alusta alkaen tosi hienoja!

Tämän jälkeen otettiin jonkin verran kiemuroita. Ensin mentiin ympyröitä ravissa ja pari sitten laukassa jonka jälkeen mentiin pari volttia taas ravissa ja sitten samat kaksi laukassa. Vaihdettiin suunta ja toistetiin sama. Jokaisen ravi-laukka noston jälkeen oli työn takana saada laukasta takaisin raviin. Lopuks laukattiin pari kierrosta ja siirryttiin raviin. Tehtiin muutamia voltteja, vaihdeltiin suuntaa ja välillä sitten ympyröitäkin useampi kerta jonka jälkeen köpöteltiin käynnissä kierrokset molempiin suuntiin.

Olin varsin tyytyväinen Rajuun! Ei mitään turhaa possuilua ollut ja menikin ihan kivasti ottaen huomioon, että kyseessä oli Raju joka rakastaa olla villi ja vapaa. Hoitelin poitsun pois ja vein laitsalle kattelemaan Dannyä ja Ronia.

Voin kertoa, että nyt on kuollut olo tuollaisen urheilusuorituksen jälkeen.

Onneksi on auttava käsi lähellä

On ilo soittaa aina tuolle mieskokelaalle, että viitsitkö tulla auttamaan kun itse riudun sängynpohjalla hirvittävässä kuumeessa. Mieskokelas käytti reippaasti kaikki ajokit kimppalenkillä (meinasin nauraa kun katselin ikkunasta, kun hän lähtee seitsemän koiran kanssa lenkille). Nuo vaan kun eivät ole kauheasti hihnassa viihtyvää sorttia. Osaavat ne kävellä hihnassa, mutta itse yleensä pidän irtona ja vähän pienemmällä porukalla. Tunnin reippaan lenkin he kävivät ja hihnat ollut varmaan sata kertaa solmussa. Sitten koirat pääsivätkin tarhaan.

Sheltit ja porot päästi suruttomasti irti, mutta samalle lenkille mahtui myös hihnassa Micky ja Kami. Lenkiltä tullessa näytti kaikki olevan tallessa ja Kami & Micky pääsivät tarhaan. Sheltit ja porot saivat jäädä pihaan irtona. Sitten alkoikin se kaikista huvittavin osa ja raahasin itseni ihan portaalle katsomaan tarvitseeko mieskokelas apua. Hevoset piti viedä laitumelle.. Ja Rajukun sattuu pelleilemään aina vieraampien ihmisten kanssa.

Huusin miehekkeelle "Ota vain reippaasti Roni ja Danny ja vie ne laitumelle. Ne ovat ihan kilttejä." En sitten tiedä mitä tallissa tapahtui, mutta kuullosti epäilyttävästi siltä, että jommalla kummalla pojista oli huono päivä, mutta eipäs ollutkaan..

Mieskokelas talutti tallista Rajua. Poika vähän tempoili ja huomatessaan minut lähti tulemaan luokseni riimunarussa roikkuvasta miehestä välittämättä. Teki mieli ärähtää, että miksi sä otit ton kun sanoin, että ota Danny ja Roni. Tiesin, että Raju pelleili vieraitten kanssa vielä enemmän, jos Danny ja Roni jäivät talliin. Mieskokelas nyppäsi Rajun mielestä liian kovaa, että jatketaampa nyt niin poika kertoi, että mua ei oikein huvita ja jäi seisomaan vaan paikalleen. Napautin poikaa vähän perseelle, että nyt menee ja kyllähän se siitä lähti. Raju vähän luimi mieskokelaalle ja yritti viedä, mutta mieskokelas pysyi loppumatkan yllättävän napakkana ja sai kuin saikin Rajun laitumelle. Ronin ja Dannyn kanssa ei ollutkaan sitten mitään ongelmaa.

Kävin itse avaamassa ovet kanoille ja lampaille, että pääsivät kulkemaan ulos. Sen jälkeen olinkin ihan kuollut ja vannotin, että en enää ikinä hanki yhtäkään eläintä tai sitten hankin miehen ja pari maatilatyttöä auttamaan askareissa.

Jaa siis mikä BB?

Bright Blurry's on virtuaalimaatila jonka tarkoitus on vaan olla olemassa. Emme kisaile mitenkään veren maku suussa vaan pidämme välillä taukoja kisaamisen suhteen. Koirillamme on yksi laji näyttelyiden lisäksi mihinkä painotamme. Tämä kyseinen laji on yleensä paimennus, ajokoirakokeet tai haukkukokeet, koska meillähän ei mitään hupsutuksia harrasteta paitsi no joskus poikkeuksia on, esimerkkinä tästä Kojootti joka kisaa jo midi III-luokassa.

Sain vihdosta viimein hankittua uudet hevoset (= nämäkin oikeasti mun vanhoja..) pihalle jolkottelemaan. Meidän vanha noin kymmenen hevosen lauma pääsi viettelemään eläkepäiviä jokainen vähän eri osoitteeseen, mutta tiedän, että en saivat parhaat mahdolliset kodit! Haluaisin kopotiporukkaan pari tammaa, mutta kun tuo Raju on sellainen pelle, että huh huh. Meillähän olisi pakostakin pari varsaa sitten. Paitsi jos ruunaisi Rajun, mutta kun sitä taas en halua!

Koirakanta on aivan hirveä! En tykkää. Eilen syntyneestä Sweet-pentueesta jää yksi kotio (yäääh! Miksi en voi vastustaa kiusausta...) ja meille muutti juuri ajokki- ja karjalankarhukoiranarttu. Breezy on kyllä tosi kivanoloinen nuori tyttönen tässä vaiheessa. Saa nähdä mitä siitä kasvaa.

Jännitän aivan hirveästi Kamia. Se on ensimmäinen kisoihin joutuva hirvikoirani BB:ssä. Mitä jos en osaa kouluttaa sitä oikein? Olihan minulla joskus ennenkuin BB oli edes BB karjalankarhukoirauros Pikkuisen Kennelin Amizu eli Ami jonka kanssa käytiin metsässä. Itse en ole oikein metsästysihmisiä (what, talo täynnä metsäkoiria?), mutta onneksi lähipiiriini kuuluu monta innokasta metsästäjää jotka mielellään hakevat koiriani oikeaan metsästykseen. Kyllä kokeissa kisaaminen on kivaa ja siitä pidänkin, mutta oikealle metsälle en halua lähteä.