Kaikki viisi vauvaa ovat selvinneet tähän päivään eli kunnioitettavaan kahden viikon ikään. Vauvat mönkivät laatikossaan ja kahdella on jo silmät auki, molemmilla värivirheellisillä. Muiden silmät ovat vasta aukeamaisillaan. Kyllä se tästä. Norman 2 omistaja lensi Ranskasta tekemään todellisen pikavisiitin katsomaan pentuja, koska hänellä on pari viikkoa vanhemmat pennut laatikossa kasvamassa. Norman 2 omistaja oli saanut niille toisen kasvattajan hoitamaan ja sillä aikaa hän lensi Suomeen katsomaan Norman pentuja.
Katselimme uroksia, joita kokonaiset kaksi värivirheetöntä onkin, joista valitsimme tai oikeastaan Norman 2 omistaja valitsi sen tällä hetkellä parhaalta vaikuttavan pennun. Eihän vauvoista voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään varmaa, mutta Norman 2 omistajan avustuksella päädyin Topiin (BB Vahingossa Tottelin). Noope on edelleen pentueen pienin uros ja välillä pelkään näkeekö se seuraavaa päivää. Toivotaan, että se kasvaa ja vahvistuu.
Norman 2 omistaja ihastui Hinkoon (BB Vahingossa Voitokkain). Kehui kovasti tytön väriä, vaikka värivirheellinen onkin. Hän kuitenkin tykkää värivirheellisistä, valkovoittoisemmista koirista. Kaasua hän myös seuraili. Pentueessa ei kuulemma ainakaan vielä tässä vaiheessa ole ketään todella epätasaista, vaikka Noope onkin vielä pienempi kuin muut urokset. Pentueen pikku tyttö Uinu (BB Vahingossa Uin) on kasvanut valtavasti eikä ole enää yhtään niin pieni siskoonsa verrattuna.
Pyysin Maisan kasvattajaa Beatricea seuraamaan, jos olisi tulossa sopiva pentue josta löytyisi hyvä uros Maisalle. Kerroin myös olevani kiinnostunut vaikka jo aikuisesta bouvier des ardennesista. Ainut ehto oli, että sen pitäisi olla uros.
Tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti uroksesta, joka on Ranskassa syntynyt ja siellä asuva reilun vuoden ikäinen karjapaimen. Viralliselta nimeltään uros on Teinte, joka on Ranskaa ja tarkoittaa vivahdetta, vivahdusta ja värisävyä. Väriltään aika harmahtava musta.
Teinten kutsumanimeksi on muotoutunut Tente. Poikaa on käytetty karjapaimennukseen tilalla hyvin ahkerasti ja se on ollut mukana joka päivä työn teossa. Tente on kuulemma vähän kuriton ja aika haastava koulutettava, vieraisiin suhtautuu todella suurella varauksella ja luottamus on kuulemma hyvin vaikea voittaa. Tenten myyntiin on syynä se, että sen omistaja joutuu lopettamaan tilan ylläpidon sairautensa myötä ja kaikki eläimet menevät myyntiin, myös ainut koira Tente.
Lupasin harkita asiaa, mutta tuntuu, että tässä olis se mun uros!
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
tiistai 15. marraskuuta 2011
3+2= 5
Myöhään illasta, alkuyöstä (oikeastaan jo tiistain puolella) alkoi Norma synnyttämään. Ensimmäistä pentua odoteltiin pitkä tovi, mutta vihdosta viimein Norma sai ponnisteltua ison uroksen Kaasun (BB Vahingossa Kastuin) maailmaan. Pentueen ensimmäinen pentu on värivirheellinen - harmahtava isänsä tavoin ja valkoista myös niskan päällä ja etujalan toinen sukka on hyvin pitkävartinen. Toisena syntyi Topi (BB Vahingossa Tottelin), keskikokoinen uros ja samalla koko porukan punaisin, valkoisia merkkejä ei ole nimeksikään. Kolmas pentu Uinu (BB Vahingossa Uin) on hyvin valkovoittoinen ja pentueen pienin pentu, sukupuoleltaan narttu.
Oletin jo, että Norma lopetti synnyttämisen, koska mitään merkkejä ei ollut tulevasta pennusta. Ramppasin Normaa katsomassa vähän väliä ja n. 2tuntia viimeisimmän pennun syntymästä pentulaatikkoon oli tupsahtanut neljäs pentu, keskikokoinen todella kaunis värinen (sydämmeni suli nähdessäni tämän pennun), mutta värivirheellinen narttu Hinko (BB Vahingossa Voitokkain). Heti neljännen perään syntyi vielä viides pentu. Todella pienikokoinen uros Noope (BB Vahingossa Noudin) ja aivan säälittävässä kunnossa, mutta elämään päästiin kiinni ja hyvin imee tissiä.
Kaikilla ihanilla pienillä vauvoillani on suuri into imeä ja uskon, että kaikki viisi selviävät. Ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvälle.
Pentukuumeisena otin puhelimen aamulla käteen ja soitin Sintsulle Blepicaseen. Olen jo pitkään haaveillut omasta paimenesta (kummasti niitä paimenia onkin taloon kertynyt), joka olisi vähän harvinaisempi. Sitten luin, että Blepicaseen oli tulossa pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran pentuja. Vahingossa mainitsin jotain Maisasta ja sain kuulla, että hänelläkin on tuollainen! Juuri Ranskasta tuotu Lilo. Lilo on syntynyt neljä päivää myöhemmin kuin Maisa.
Oletin jo, että Norma lopetti synnyttämisen, koska mitään merkkejä ei ollut tulevasta pennusta. Ramppasin Normaa katsomassa vähän väliä ja n. 2tuntia viimeisimmän pennun syntymästä pentulaatikkoon oli tupsahtanut neljäs pentu, keskikokoinen todella kaunis värinen (sydämmeni suli nähdessäni tämän pennun), mutta värivirheellinen narttu Hinko (BB Vahingossa Voitokkain). Heti neljännen perään syntyi vielä viides pentu. Todella pienikokoinen uros Noope (BB Vahingossa Noudin) ja aivan säälittävässä kunnossa, mutta elämään päästiin kiinni ja hyvin imee tissiä.
Kaikilla ihanilla pienillä vauvoillani on suuri into imeä ja uskon, että kaikki viisi selviävät. Ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvälle.
Pentukuumeisena otin puhelimen aamulla käteen ja soitin Sintsulle Blepicaseen. Olen jo pitkään haaveillut omasta paimenesta (kummasti niitä paimenia onkin taloon kertynyt), joka olisi vähän harvinaisempi. Sitten luin, että Blepicaseen oli tulossa pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran pentuja. Vahingossa mainitsin jotain Maisasta ja sain kuulla, että hänelläkin on tuollainen! Juuri Ranskasta tuotu Lilo. Lilo on syntynyt neljä päivää myöhemmin kuin Maisa.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Pentuhumua
VAUVOJA! Ei sentään vielä, mutta huomenna tai myöhään tänään illalla. Norma käyttäytyy vauvaoudosti eli kyllä sieltä pupseja on syntymässä. IHIII! Jännittää. Ensin kerron kuinka vihaan tulevia pentuja ja kuinka mua ärsyttää ne, mutta nyt on into noussut ja ootan oikein innolla, että mun pienet nappulani syntyvät maailmaan!
Tässä samassa härdellissä alettiin odottamaan Tingan juoksuja. Toivottavasti se ei pihtaile niitä puoltavuotta, koska tytsyllä tuntuu olevan tosi epäsäännölliset juoksut. Tarkoitus olisi sijoittaa narttupentu tai pitää itsellä narttupupsi, koska löysin aivan ihanan uroksen tuon pentueen nartulle.
Tässä samassa härdellissä alettiin odottamaan Tingan juoksuja. Toivottavasti se ei pihtaile niitä puoltavuotta, koska tytsyllä tuntuu olevan tosi epäsäännölliset juoksut. Tarkoitus olisi sijoittaa narttupentu tai pitää itsellä narttupupsi, koska löysin aivan ihanan uroksen tuon pentueen nartulle.
torstai 10. marraskuuta 2011
Uly TK1
Uly on ollut aika huippu, vaikka vieläkin ärsyttää, että sen takia laitoin Norman hoitoon ja nyt se odottaa pentuja.
Uly on käynyt paljon vähemmän tokokisoja ja sen kanssa on treenattu paljon vähemmän kuin Maisan ja Norman kanssa. Silti se on menestynyt paremmin lyhyessä ajassa. Melkein harmittaa tämä. Miksi koira jonka kanssa ei näe paljon vaivaa etenee aivan heittämällä, mutta nuo joidenka kanssa on väännetty ns. yötä päivään tokoa eivät pärjää?
Uly on käynyt paljon vähemmän tokokisoja ja sen kanssa on treenattu paljon vähemmän kuin Maisan ja Norman kanssa. Silti se on menestynyt paremmin lyhyessä ajassa. Melkein harmittaa tämä. Miksi koira jonka kanssa ei näe paljon vaivaa etenee aivan heittämällä, mutta nuo joidenka kanssa on väännetty ns. yötä päivään tokoa eivät pärjää?
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
En halua pentuja
Vieläkin ärsyttää, että Norma on kantavana. Kokemuksesta tiedän, että nartut ei todellakaan tule aina kantavaksi. Yrittämällä yritettiin viime keväänä saada Tinga kantavaksi ja viettivät Kojon kanssa viikon samassa tilassa sekä näin, että olivat kiinni. Eipä tullut pentuja. Nyt sit Norma varmaan heti ekasta kerrasta kantavana.
Ja koska olen keskittynyt olemaan ärsyyntynyt tulevista pennuista niin olen täysin unohtanut sanoa, että Kojo on valioitunut agista. Reeta on sen kanssa pari kertaa treenannut ja on mennyt hienosti vieraan kanssa. Viimeisen vKUMAnsa hakikin Reetan ohjaamana, koska itse en valitettavasti päässyt agikisaa edes katsomaan. Olin juuri silloin hakemassa Normaa kotio.
Tingan seuraavista juoksuista pitäisi koittaa saataisiinko shelttipentuja taloon. Itselle en aijo yhtäkään pentua jättää, koska noissa kolmessa sheltissä on ihan riittävästi. Meille on tulossa myös bordercolliepentu joskus alkuvuodesta. Olen aina halunnut itselleni bordercollien ja nyt osui juuri sopiva pentue kohdille. Paimennukseen tulee ja töitä tekemään tilalle. Varmaan pitäisi hommata isompi lammaslauma, koska ei noissa riitä töitä sitten nimeksikään perheen paimenille.
Harmittaa, kun ei olla päästy Kamin kanssa kunnolla kisaamaan haukkukokeissa. Kamille on muuten tulossa pentuja! Ei tosin pitkään aikaan, mutta joskus kuitenkin. Urokseksi on valittu vasta nuori Hytty. Hytyn omistaja kysyi, että lainaisinko narttuani Hytylle kun molemmat ovat saaneet kisauransa käyntiin haukkukokeissa ja kiertäneet näyttelyitä. Lupasin lainata Kamin, jos se tulee joskus pärjäämään. Kami joutuu menemään viettämään elämää jonkun vieraan kotiin! Mitenkähän pärjään tämän ajan ilman uljasta karhukoiraani?
Ja koska olen keskittynyt olemaan ärsyyntynyt tulevista pennuista niin olen täysin unohtanut sanoa, että Kojo on valioitunut agista. Reeta on sen kanssa pari kertaa treenannut ja on mennyt hienosti vieraan kanssa. Viimeisen vKUMAnsa hakikin Reetan ohjaamana, koska itse en valitettavasti päässyt agikisaa edes katsomaan. Olin juuri silloin hakemassa Normaa kotio.
Tingan seuraavista juoksuista pitäisi koittaa saataisiinko shelttipentuja taloon. Itselle en aijo yhtäkään pentua jättää, koska noissa kolmessa sheltissä on ihan riittävästi. Meille on tulossa myös bordercolliepentu joskus alkuvuodesta. Olen aina halunnut itselleni bordercollien ja nyt osui juuri sopiva pentue kohdille. Paimennukseen tulee ja töitä tekemään tilalle. Varmaan pitäisi hommata isompi lammaslauma, koska ei noissa riitä töitä sitten nimeksikään perheen paimenille.
Harmittaa, kun ei olla päästy Kamin kanssa kunnolla kisaamaan haukkukokeissa. Kamille on muuten tulossa pentuja! Ei tosin pitkään aikaan, mutta joskus kuitenkin. Urokseksi on valittu vasta nuori Hytty. Hytyn omistaja kysyi, että lainaisinko narttuani Hytylle kun molemmat ovat saaneet kisauransa käyntiin haukkukokeissa ja kiertäneet näyttelyitä. Lupasin lainata Kamin, jos se tulee joskus pärjäämään. Kami joutuu menemään viettämään elämää jonkun vieraan kotiin! Mitenkähän pärjään tämän ajan ilman uljasta karhukoiraani?
maanantai 7. marraskuuta 2011
"Äiti, se oli vahinko"
Voi *!*"**#*#***#*!! Just kun kaikki meni niin hyvin. Agilityssä on edistytty yms. ja sit tää. Ei voi olla totta. Maisa ja Norma ovat molemmat saavuttaneet 2x vKUMA:n pienen ajan sisään ja tarkoitus oli jatkaa yhtä aktiivisesti agissa.
Kaikkihan alkoi siitä, kun Norma vietiin hoitoon, koska se kärsi Ulystä. Uly kiusasi sitä koko ajan ja roikkui siinä enkä kestänyt katsoa sitä sitten. Norman 2. omistaja sitten vinkkasi yhden kasvattinsa omistajan asuvan Suomessa joka varmasti suostuisi ottamaan Norman hoitoon. Norma meni Luisen omistajalle lainaan, koska hänen toinen koiransa oli jalostuslainassa Virossa ja hän oli tottunut kahteen koiraan.
Norman juoksujen ei todellakaan pitänyt alkaa vielä vähään aikaan ja ei ollut osoittanut mitään juoksun merkkejäkään Luisen omistajan luona. Norma vietti siellä parisen viikkoa ja kotio tullessaan neiti rakenteli pesää ja oli muutenkin epätavallinen. Juostiin eläinlääkäriin, koska päässäni kummitteli märkäkohtu, vaikka en ollut edes varma sopisiko "oirehtiminen" tähän. Eläinlääkäri sitten ultrasi Norman ja ilmoitti, että mahassa on asukkaita. Olin pyörtyä ja manasin. Ei mun pienellä Normalla voinut olla lapsia mahassa vielä... Eläinlääkäri onnitteli ja minä irvistelin. Ei, ei, ei, ei... Ultrassa näkyi ainakin kolme pentua.
Eläinlääkäristä lähdettäessä soitin heti Norman 2. omistajalle. Äänestä kuuli, että hän ei ihan riemusta kiljunut, mutta rauhoitteli minua kuitenkin ja sanoi, että ne ovat kuitenkin puhdasrotuisia eivätkä yhtään sukusiittoisia ja molemmat vanhemmat ovat kuitenkin terveystarkastettu, vaikka isä ei nyt priima ole muuta kuin luonteelta ja käyttötuloksilta. Hän kysyi haluanko pennut omiin nimiin ja huolehtia niistä ja jos en halunnut niin hän kyllä voi hoitaa kaiken, mutta sitten Norman pitäisi tulla Ranskaan. Tässä vaiheessa sanoin ei ja lupasin hoitaa oman virheeni itse.
Tässä me nyt sitten odotellaan, että pennut pyörähtäisivät maailmaan. Laskettuaika on 15.11.11 ja nimetkin on jo päätetty.
Kaikkihan alkoi siitä, kun Norma vietiin hoitoon, koska se kärsi Ulystä. Uly kiusasi sitä koko ajan ja roikkui siinä enkä kestänyt katsoa sitä sitten. Norman 2. omistaja sitten vinkkasi yhden kasvattinsa omistajan asuvan Suomessa joka varmasti suostuisi ottamaan Norman hoitoon. Norma meni Luisen omistajalle lainaan, koska hänen toinen koiransa oli jalostuslainassa Virossa ja hän oli tottunut kahteen koiraan.
Norman juoksujen ei todellakaan pitänyt alkaa vielä vähään aikaan ja ei ollut osoittanut mitään juoksun merkkejäkään Luisen omistajan luona. Norma vietti siellä parisen viikkoa ja kotio tullessaan neiti rakenteli pesää ja oli muutenkin epätavallinen. Juostiin eläinlääkäriin, koska päässäni kummitteli märkäkohtu, vaikka en ollut edes varma sopisiko "oirehtiminen" tähän. Eläinlääkäri sitten ultrasi Norman ja ilmoitti, että mahassa on asukkaita. Olin pyörtyä ja manasin. Ei mun pienellä Normalla voinut olla lapsia mahassa vielä... Eläinlääkäri onnitteli ja minä irvistelin. Ei, ei, ei, ei... Ultrassa näkyi ainakin kolme pentua.
Eläinlääkäristä lähdettäessä soitin heti Norman 2. omistajalle. Äänestä kuuli, että hän ei ihan riemusta kiljunut, mutta rauhoitteli minua kuitenkin ja sanoi, että ne ovat kuitenkin puhdasrotuisia eivätkä yhtään sukusiittoisia ja molemmat vanhemmat ovat kuitenkin terveystarkastettu, vaikka isä ei nyt priima ole muuta kuin luonteelta ja käyttötuloksilta. Hän kysyi haluanko pennut omiin nimiin ja huolehtia niistä ja jos en halunnut niin hän kyllä voi hoitaa kaiken, mutta sitten Norman pitäisi tulla Ranskaan. Tässä vaiheessa sanoin ei ja lupasin hoitaa oman virheeni itse.
Tässä me nyt sitten odotellaan, että pennut pyörähtäisivät maailmaan. Laskettuaika on 15.11.11 ja nimetkin on jo päätetty.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Uliuliuliuli Uly
Päivittely on ollut vähäistä (no joo.. 8 URL viikkoa -> IRL päivinä n. kolme), mutta paljon on ehtinyt tapahtua pienessä ajassa. Rakas pieni poronaperoni on syntynyt ja muuttanutkin jo kotiin.
Kävin Ulya katsomassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kerran neljän viikon iässä ihan pikavisiitti, toisen kerran kuuden viikon iässä ja viimeisen kerran kahdeksan viikon iässä ja samalla otin naperon mukaani. Heti ensi vilkaisulta tiesin, että tuo pieni tyttönen on juuri se minun koira.
Uly erottui joukosta käyttäytymällä kuin mikäkin huligaani. Se myös yritti suruttomasti pompottaa äitiään ja paimensi muita sisaruksiaan.
Hain Ulyn eilen kotiin. Se suhtautui reippaasti vanhempiin koiriini. Tosin osa vanhuksista ei jaksanut ymmärtää kun pikkuinen Uly roikku jaloissa ja käytti muita puruluinaan. Lattialle on levitetty laumallinen leluja ja puruluita ja silti Uly kokeilee hampaitaan muihin. Onneksi noi osaa sanoa pennulle, että nyt ne hampaat irti mun jalasta/korvasta/kyljestä tms!
Kävin Ulya katsomassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kerran neljän viikon iässä ihan pikavisiitti, toisen kerran kuuden viikon iässä ja viimeisen kerran kahdeksan viikon iässä ja samalla otin naperon mukaani. Heti ensi vilkaisulta tiesin, että tuo pieni tyttönen on juuri se minun koira.
Uly erottui joukosta käyttäytymällä kuin mikäkin huligaani. Se myös yritti suruttomasti pompottaa äitiään ja paimensi muita sisaruksiaan.
Hain Ulyn eilen kotiin. Se suhtautui reippaasti vanhempiin koiriini. Tosin osa vanhuksista ei jaksanut ymmärtää kun pikkuinen Uly roikku jaloissa ja käytti muita puruluinaan. Lattialle on levitetty laumallinen leluja ja puruluita ja silti Uly kokeilee hampaitaan muihin. Onneksi noi osaa sanoa pennulle, että nyt ne hampaat irti mun jalasta/korvasta/kyljestä tms!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)